perjantai 20. kesäkuuta 2014

Vihreä manifesti

Jotta arvon lukijoideni ei tarvitse tänään lätkäistä iltapäivälehtiä olutlaatikon kyytipojaksi kassahihnalle, tarjoilen Kumitontunmäeltä väkevän pläjäyksen aatteen kirkkainta hehkua 30-luvun Neuvostoliitosta - Jani Toivola.
Ilmastonmuutos on kiistatta aikakautemme merkittävin globaali haaste. Vihreälle kohderyhmälle ei ripeän toiminnan tärkeyttä tarvitse perustella. Me tiedämme. Me uskomme.

Ilmastonmuutoksen torjuminen edustaa ideologiamme ydintä. Me olemme huolissamme ja ennustamme tulevaa. Miksi vihreät eivät johda joukkoja?

Kaikki voimat tulisi keskittää pahan torjumiseen. Luonnonvarojen ehtyminen, ahneus, kohtuus. Kaikki vanha on jätettävä ja luotettava, että toisessa päässä asiat ovat paremmin. Puhumme lastemme, tulevien sukupolvien elämän edellytyksistä.

On sankoin joukoin ihmisiä, jotka ovat valmiita tekemään mahdottomasta mahdollista. Taiteilijat, tieteilijät, talousihmiset ja tavikset rakentavat suunnitelmaa. On noustava ja toimittava. On luovuttava. Tarvitaan poliittista järjestelmää, joka tekee tilaa kollektiiville.

Tarvitaan poliittinen aselepo.
Jani Toivola (ei sanatarkka lainaus).

Kummallista että politiikassa mukana olevat ihmiset eivät tunne poliittista historiaa. Toivolan kirjoituksesta löytää helposti yhteyden kommunismiin. Erityisesti tuo "kaikki vanha on jätettävä ja luotettava että tulevaisuudessa asiat ovat paremmin" on kuin homo sovieticuksen käsikirjasta:
Ajatuksen, että neuvostojärjestelmä loisi uuden, paremman ihmisen, esittivät ensimmäisinä neuvostojärjestelmän kannattajat. He käyttivät termiä "uusi neuvostoihminen" (vapaa suomennos termille "New Soviet man").
Toivola olisi valmis laittamaan nimensä Molotovin rinnalle Lakiin tähkylöistä. Korvaa vain sana kolhoosi sanalla Vihreä. "Miksi me emme johda joukkoja? Tehdään mahdottomasta mahdollinen".



Jani Toivola on joka puolelta vihreän ideologian luoman poliittisen korrektiuden suojaama: mustaihoinen homoseksuaali ja adoptiovanhempi. Uusi ihmisrotu, joka ei muistuta mitään valkoisesta heteroisästä. Yksi pieni esimerkki poliittisesta korrektiudesta on viranomaisten uusi sanavalinta: on luovuttu käyttämästä sanaa "vanhemmat" ja tilalle on tullut sana "huoltajat". Koulujen kevätjuhlissa ei enää tervehditä "vanhempia" vaan "huoltajia". Vanhempien vastuu lapsistaan on otettu viranomaisille. Vanhemmilla ei ole mitään vastuuta seksuaalisesta käyttäytymisestään. Lapsia voi tehdä oman nautinnonhalun vallassa, ja joku muu saa maksaa sen halun kustannukset. Jos yhteiskunta lopettaa kannustamasta vastuulliseen vanhemmuuteen, se saa vastuuttomia vanhempia kasvavassa määrin. Se saa lapsia, jotka yhteiskunta kasvattaa kollektiiveissaan. Sellaisia kuin Jani Toivola.

2 kommenttia:

Becker kirjoitti...

Toivola on päässyt eduskuntaan kahdesta syystä. Näillä syillä ei ole mitään tekemistä minkään kansanedustajantehtäviin liittyvään kompetenssiin.

Tyhjänpäiväisen poliittiisen jargonin (hän) se kyllä osaa lässyttää. Onkohan oppinut ex-pääministeriltä,

Sosiaalidemokraattinen systeemi: Vanhemmat köyrii kakaran maailmaan ja syöttävät ja pukevat, sen jälkeen valtio hoitaa koulutuksen ts. aivopesun.

Evoluution kannalta tällaiset Toivolat ovat yhtä tyhjän kanssa.

Kaikesta huolimatta, nautitaan Jussista!

Yrjöperskeles kirjoitti...

Beckerhän tuon jo hyvin kiteytti. Toivola on omanlaisensa suomalaisen poliittisen korrektiuden evoluution (tähänastinen) huipentuma. Heppu saa väittää pokkana vaikka että kuu on juustoa, mutta kukaan ei ilkeä todeta että jätkä puhuu horinmummoa koska sekä A että B ja Tarjakin nosti linnan juhlissa tyypille yläpeukut.

Hyvää jussin jatkoa Tontunmäelle.