perjantai 2. joulukuuta 2011

Palaaverien täyttämä maa

Paholaisen luvun verran on tullut kirjoiteltua, joten aihevalinta sen mukaan.


Toivottavasti siitä saa selvää... Sihteeri jäi äitiyslomalle, ja mulle nää AT ja K -jutut on niin halvatun vaikeita.

5 kommenttia:

Yrjöperskeles kirjoitti...

Mitenkä mulle tulikin kirjoituksestasi mielleyhtymä, jota toi kuvalinkki hyvin valaisee. Lienetkö koskaan törmännyt?

http://www.ahajokes.com/cartoon/meeting.jpg

Tiedemies kirjoitti...

Off-topic, vettä myllyyn:
http://fi.icej.org/news/special-reports/totuuksia-durban-konferenssissa

Kumitonttu kirjoitti...

Huomenta Ykä ja Tidari!

Kokouksissa yleisin päämäärä ei ole keskustella ja hakea erilaisia näkökulmia vaan vetää sivullisia ja aiheeseen perehtymättömiä mukaan vastuuseen, kuten Ykän linkki mainiosti kuvaa. Sain pyyhkeitä sukulaislapselta kiroilusta äsken, kun kielsin menemästä koneelle, kun siellä on Yrjöperskeles just esillä.

Tidari, kiitos linkistä. Valitettavasti YK on muuttunut propagandatorveksi, joka on suunnattu maksajiaan vastaan. Onnellisia ovat sosialistit, joille länsimainen yhteiskunta sallii puheoikeuden, vaikka puhe uhkuisi vihaa konservatiiveja kohtaan.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Kumitonttu, arvostukseni sinua kohtaan kasvaa päivä päivältä. Minähän pyrin saastuttamaan propagandallani vain aikuisten ja ehkä nuorten aikuisten (määritellään nykyisin kai 18v - 38v) kuolemattomia sieluja, mutta lapset ja eläimet jätän rauhaan. Lasten sieluista pitää huolen ehdottoman puolueeton koululaitoksemme ja eläimistä teurastamo, metsästäjät tai luonto itse, vähän riippuen tapauksesta.

Kumitonttu kirjoitti...

Kiitos Ykä. Kyllähän lapsille voi kertoa yhteiskunnallisista ilmiöistä ja omat mielipiteetkin niihin, mutta varsinkin vasemmalla laidalla ei osata pysyä kohtuudessa. Lapset saavat kantaa homovastaisten isoisiensä synnit syömällä tofua, soijaa ja lähiluomuruokaa. Meidän mäellä syödään sitä, mitä päätonttu on kattilassa keittänyt. Tänään on tarjolla juurespataa ja pihvi. Jos ei pihvi kelpaa, kyllä se yön aikana jääkaapista katoaa.

Keskusteltiin tuossa koulustakin muiden asioiden ohella, ja on se aika touhua yhä edelleen. Olin kerran läsnä joulujuhlassa, jossa kesken pilttien laulun valkokankaalla alkoi näkyä riutuneita, nälkäänäkeviä neekerlapsia. Katselin show'n kohteliaasti loppuun, mutta mietin kuumeisesti piippalakkini sisällä, että miten helvetissä nämä maansa sisäpoliittisten ongelmien uhrit liittyvät Petteri Punakuonoon ja sukulaislasteni joulupöytään ja -lahjoihin. Vain peruskoulun opettaja kykenee kertomaan vastauksen siihen, minä en.