tiistai 22. maaliskuuta 2011

Talvisota, Libyan sota ja euro

Pääkanisteri Mari Kiviniemi toteaa
ettei perussuomalaiset voi olla hallituksessa, jos ei hyväksy uutta apua tai vakuutuksia
mihin tyhmempi tietysti kysyisi, että mihinkä niitä vaaleja sitten tarvitaan. Tasoltaan mielipide muistuttaa entisen pääkanisterin Matti Vanhasen kuolematonta lausahdusta 2008 kunnallisvaalien aikaan, että suomalaisilla ei saa olla harhaluuloa, että äänestämällä voisi vaikuttaa (maahanmuutopolitiikkaan).

Kiviniemen mielestä Suomella ei ole muuta mahdollisuutta kuin taata ylivelkaantuneiden euromaiden lainoja yksityisille sijoittajille. Jotenkin tuo muistuttaa vahvasti sosialistista komentotaloutta, jossa venäläisiltä ei kysytty, haluavatko he maksaa ylihintaa kuubalaisesta sokeriruo'osta. Vaaleja ei pidetä nyt sen takia, että osallistuuko Suomi Kreikan velkojen takauksiin, mutta ajallisesti ne osuvat samaan hetkeen. Samalla tavalla kuin maahanmuuttopolitiikka ja julkisen sektorin velkaantumisen pysäyttäminen. Siinä olen samaa mieltä Kiviniemen kanssa, että äänestämällä ei voi vaikuttaa, mutta sillä tavalla voi kertoa mielipiteensä.

Kiviniemen lausahdus paljastaa silti jotain. Kun sijoittajat ovat markkinoilla ilmaisseet, että eivät usko Kreikan selviävän ilman akordia eli velkojen anteeksiantoa, ei ole järkevää, että Suomi lähtee omalta pieneltä osaltaan paikkaamaan sijoittajien kärsimiä tappioita. Markkkinoilla on vallalla näkemys, että euroalue hajoaa kahden vuoden päästä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Kreikka ottaa uudelleen käyttöön drakman, koska se ei voi laskea liikkeelle euroja pitääkseen yllä pankkisektorinsa ja julkisen talouden maksuvalmiutta.

Maksuvalmiuden loppuminen tapahtui Venäjällä pariin kertaan 90-luvulla ja Islannissa 2000-luvulla. Eivät ihmiset siellä asettuneet selälleen odottamaan kuolemaa, vaan jatkoivat elämää nykyaikaisella versiolla oravannahkakaupasta. Suomessa maksuvalmius on ollut katkolla pariin otteeseen, joista jälkimmäisen (90-luvun laman) nuoremmatkin blogin lukijat saattavat muistaa. Maksuvalmius tarkoittaa sitä, että valtio takaa liikkeellä olevien setelien ostovoiman. Jos maksuvalmiutta ei ole, valtio turvautuu keinoista vanhimpaan, eli painaa seteleitä. Silloin valtio voi maksaa velat täysimääräisesti, mutta velan alkuperäinen ostovoima ei ole sama kuin alun alkaen.

Miksi sitten takauksia vaaditaan? Pääasiassa siksi, että Euroopan suurimmat pankit ovat yliluotottaneet maita, joiden maksukyky on nyt siis mennyt. Sama juttu on muuten taustalla, kun Ranska niin innokkaasti tulee Libyan vastaista sotaa. Kun Amerikkaa on syytetty sotimisesta suojellakseen omia kansallisia intressejään, samaan syyllistyy nyt Ranska Libyan sodassa. Koska Ranska on eurooppalainen maa, ei Amerikka halua ottaa Libyan sodasta vastuuta itselleen.

Mikä on seuraus takauksien loppumisesta? Joko muiden euromaiden kansalaiset maksavat kreikkalaisten ym. velat tai pankkeja tulee kaatumaan. Veikkaan jälkimmäistä. Suomella on nyt samanlainen asema kuin irlantilaisilla, jotka yrittivät estää ns. Lissabonin sopimuksen aikoinaan. Toivottavasti suomalaiset saavat nyt samanlaista tukea muilta eurooppalaisilta kuin irlantilaiset aikoinaan tai suomalaiset joulukuussa '39.

Ei kommentteja: