lauantai 5. helmikuuta 2011

Kun muslimit suuttuivat

Yleisradio uutisoi, että Englannin pääministeri David Cameron on todennut, että
vuosia jatkunut liiallinen suvaitsevaisuus on johtanut eri kulttuurien eristäytymiseen ja pelkoon puuttua vähemmistöissä pesivään rasismiin
Taloustieteessä läytetään käsitteitä mikro- ja makrotalousteoria. Kuten nimestä huomaa, toinen käsittelee talouden tapahtumia yhteiskunnan tasolla ja toinen yksilötasolla. Ei ole mikään salaisuus, että yksilötason tapahtumat huomataan yhteiskunnan tasoa tarkastellessa viiveellä. Esimerkiksi muutokset työttömyydessä havaitaan jo ENNEN kuin työnantajat alkavat irtisanoa ihmisiä, mutta kansantalouden tasolla työttömyys tilastoidaan jo tapahtuneista luvuista.

Monikulttuurisuus - tai "suvaitsevaisuus" kuten sitä on meille myyty - on suututtanut ihmiset pahemman kerran. Kukaan monikulttuurisuuden kanssa tekemisiin joutunut ei ole pitänyt kokemastaan. Afrikasta la Lähi-itämaista on tuotu meille suomalaisille veronmaksajille tuhansia ihmisiä, joilla ei ole pienintäkään aietta opetella tapojamme, vaan meidät on pakotettu "suvaitsevaisuuden" nimissä hyväksymään heidän tapansa. Monikulttuurisessa ympäristössä eläneet ihmiset ovat jo vuosia viestittäneet ärtymyksensä tapahtumien saamaan käänteesee, mutta kuuntelemisen sijaan poliittinen eliitti on lyönyt rasismikorttia pöytään.

Yhteiskunta toimii siten, että kansa valitsee joukostaan päätäjiä, joiden tehtävä on ajaa kansan etua. Yhteiskunta on perusluonteeltaan konservatiivinen: se reagoi muutoksiin hitaasti ja vastentahtoisesti. Kirkko on hyvä esimerkki siitä, kuinka länsimainen yhteiskunta ei ole valmis uskomaan väitteitä, joiden mukaan abortti ei ole murha. Islamilaisessa maailmassa kansalaiset taas eivät halua luopua ajatuksesta, että nainen on miehen omaisuutta. Molemmat tapaukset - pyrkimyksinä hyviä tahi eivät - kuvaavat sitä kulttuuria, jossa ihmiset elävät. Uskonto itsessään pyrkii säilyttämään olemassa olevat olosuhteet, ja uskonnon vastaisuus on muutoksen vaatimista. Muutos on hyvä asia ja muutos on biologisesti sisäänrakennettu kaikkeen elolliseen. Mutta liian nopeat muutokset kaatavat yhteiskuntia, yhteisöjä ja yksilöitä. Uskontoa voi arvostella sen opetuksista ja vaikutuksesta yhteiskuntaan, mutta arvostelun ohessa on syytä ymmärtää, että arvostelun kohteena ei ole (pelkästään) uskonnon opetukset vaan uskontoaan tukevat ihmiset.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Muutos ei aina tarkoita sitä että se on hyvä asia. Muutos voi olla myös huono jonkin asian ja tilanteen osalta. Mokutus ja sen seuraukset ovat huonoa muutosta jota ei olisi pitänyt tapahtua. Mokutus ja sen peruminen ja vaurioiden paikkaaminen ovat huonon muutoksen perumista.

Uskontoa sinänsä ei ole tarkoitettu muuttumaan. Se vain on. Sen voi vain ottaa tai hylätä. Pitää tietenkin osata huomoida eroavaisuudet uskontojen välillä eikä puhua jostain abstraktista "uskonnosta", että jokainen maailman uskonto on yhtää ja samaa. Joillakin uskonnoilla on järkevämpiä sovellettavuuksia kuin toisilla.

No joo, en jatka enempää. Ilmaisutaitoni ei riitä kirjoittamaan tuosta uskonnon vaikutuksesta yhteisöön, hyvässä ja pahassa. Sen taidon osaavat paremmin Tuplis, IDA, Matruuna ja Kansankokonaisuus-blogin Jukka.

Kumitonttu kirjoitti...

Niin no, ehkä ei pitäisi sanoa, että muutos on hyvä tai huono, koska muutos vain on.

Kyllä uskonto on tarkoitettu muuttumaan. Esimerkiksi juutalaiset eivät ole ainakaan kolmeen tuhanteen vuoteen enää jakaneet kuolemanrangaistuksia vaikka yksityikohtaiset määritelmät heidän laeissaan on siitä annettu. Uskonto muuttuu ympäristönsä kanssa. Kristinusko vain oli niin pitkään muuttumaton, kun tiede ja teknologia kehittyivät niin hitaasti keskiajalta lähtien. Sitten yllättäen tuli 1900-luku ja valtava harppaus eteenpäin.

Tämän harppauksen innoittamana monet kuvittelevat, että uskonto on lopullisesti ja tieteellisesti todistettu roskaksi. Joo, on kiistatonta, että kristinuskossa on vaikutteita muista - sitä varhaisemmista - uskonnoista, joten on selvää että uskonnoissa tapahtuu evoluutiota. Panteismi on nostanut rumaa päätään tieteellis-teknisen kehityksen mukana ja se on pakottanut jopa luterilaisen kirkkomme taipumaan ilmastosössötyksen ja seksuaalisen tasa-arvon taakse. Omasta mielestäni kirkko on luopunut jossain määrin keskeisimmästä lähtökohdastaan Jumalasta kaikkivoipana luojana ja ottanut käyttöön luonnonuskoista tuttuja henkien lepyttelyitä. Luterilainen kirkko on jo hyvän matkaa kulkenut kohti panteismia. Onhan siellä vielä niitä jääriä, jotka vastustavat sukupuolenvaihdosleikkauksia ja muita, mutta heitähän kirkko yrittää savustaa pihalle.

Anonyymi kirjoitti...

Nojoo olisi minun pitänyt älyät mainita se että juutalaisuudella ja kristinuskolla on aikojen kuluessa ollut mukautumiskykyä kuitenkin siten että tietyt perusasiat pysyvät. Olisiko tämä kuvaus hyvä että kehittyy kumulatiivisesti ikään kuin korkoa korolle, entisen pääoman päälle tulee uutta.

Olet oikeassa siinä mitä luterilaiselle kirkolle on tapahtumassa. Tuo trendien perässä juoksentelu on ällöttävää. Ei kirkon tai kristinuskon tarkoitus ole "seurata aikaa eikä "elää tätä päivää" tai harrastaa maailmanparantamishumanismia eikä varsinkaan poliittista korrektiutta.

Raamatussa taitaa olla kohta että jos rakastat maailmaa, niin vihaat Jumalaa. Tämä ulottuvuus jossa olemme, ei ole tarkoitettukaan miksikään ihannepaikaksi jossa oltaisiin aina. Muuten kai elettäisiin ikuisesti, sen sijaan että kuoltaisiin joskus. Kristinuskon pelastus kai tarkoittaa sitä ettei tänne tarvitse jäädä. Muistuttaa sitä kuin buddhalaisuudessa on se ettei tänne tarvitsisi syntyä uudelleen.

Kristinuskon pitäisi nimeonmaan tarjota pysyvyyttä ja vakautta ja hengen ravintoa vastapainona koko ajan vaihtuville yhteiskunnallisille muotivirtauksile.

Katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa ja muissa itäkirkoissa se hyvä puoli että ne ovat itseensä uskovia, kulttuuriperinteitään arvostavia, jämeriä ja ovat kyeneet pitämään jäsenensä ja jäsentensä kunnoioitusen. IDA osaa kaiketi kertoa enemmän.

Kumitonttu kirjoitti...

Kristinuskon pitäisi nimeonmaan tarjota pysyvyyttä ja vakautta ja hengen ravintoa vastapainona koko ajan vaihtuville yhteiskunnallisille muotivirtauksile.

Uskonnon keskeinen tehtävä on hidastaa muutosta. Rituaalit ja vastaavat erottelevat omat ja vieraat. Kierrätys ja energiapihiys ovat nykyisen panteistisen kulttuurin keskeisimpiä rituaaleja. Luterilaisen kirkon alennustila näkyy ehkä voimakkaimmillaan juuri siinä, että se on ottanut käyttöönsä vastustajansa rituaalit. Eikä kukaan edes hätkähtänyt!

Anonyymi kirjoitti...

Se jolla ei ole uskontoa niin sillon uskonnon roolin ottaa jokin maallinen ideologia tai pseudo- ym. korvikeuskonto. Vasara taisi jotain tuo tapaista todeta joskus.

Joo, ihmetyttää tuo kirkon viherhörhöily, hiilihörhöily ja siihen liittyvä energiapihistely, kierrätys tai joku ekoteologia tai ympäristöteologia jolla perustellaan ilmastohumppaa tai jonkun uraanikaivoksen vastustusta.

Kristintuskon opin mukaan kaikki maallinen on katoavaista joten luterilainen kirkko on aika vikasuunnassa tuon luonnonpalvonnan harjoittamisen kanssa.

Fysiikassa ja kemiassa on semmoinen kuin aineen häviämättömyyden laki. Tuo maallinen katoavaisuus on fysiikassa ja kemiassa sitä miten aineen olomuoto vaihtelee kiinteän, nesteen ja kaasun välillä.