A successful rancher died and left everything to his devoted wife. She was a very good-looking woman and determined to keep the ranch, but knew very little about ranching, so she decided to place an ad in the newspaper for a ranch hand... Two cowboys applied for the job. One was gay and the other a drunk.
She thought long and hard about it, and when no one else applied she decided to hire the gay guy, figuring it would be safer to have him around the house than the drunk. He proved to be a hard worker who put in long hours every day and knew a lot about ranching. For weeks, the two of them worked, and the ranch was doing very well.
Then one day, the rancher's widow said to the hired hand, "You have done a really good job, and the ranch looks great. You should go into town and kick up your heels." The hired hand readily agreed and went into town one Saturday night.
One o'clock came, however, and he didn't return.
Two o'clock and no hired hand.
Finally he returned around two-thirty, and upon entering the room, he found the rancher's widow sitting by the fireplace with a glass of wine, waiting for him. She quietly called him over to her...
"Unbutton my blouse and take it off," she said.
Trembling, he did as she directed. "Now take off my boots."
He did as she asked, ever so slowly.
"Now take off my socks."
He removed each gently and placed them neatly by her boots.
"Now take off my skirt."
He slowly unbuttoned it, constantly watching her eyes in the fire light.
"Now take off my bra.." Again, with trembling hands, he did as he was told and dropped it to the floor.
Then she looked at him and said, "If you ever wear my clothes into town again, you're fired."
7 kommenttia:
Tyly eukko.
Hahhahhaa :D
Kerran kauan sitten olin reissaamassa erään kaveriporukan kanssa Finnjetillä Saksaan. Kun reissulls kerran oltiin niin olimme tietysti pukeutuneet asiaan kuuluvan tyylikkäästi. Eräs toverini, lännen henkinen ratsastuksen opettaja, oli valinnut vetimikseen cowboy tyyliset asusteet tosin ilman Stetsonia. Tyylikäs kokonaisuus vaihtui kuitenkin varsin pian arkisempiin vaatteisiin, kun heteroystäväni kyllästyi homojen jatkuviin lähentely yrityksiin.
MeNaisissa oli juttu viime viikolla homosta, joka tuli uskoon, perusti uskonsisaren kanssa perheen ja saivat lapsen. Kannattaa lukea. Mietin lukiessani, että elämme kummallista aikaa, kun taitas vaatia enemmän rohkeutta tulla julkisuuteen entisenä homona, joka muuttui heteroksi kuin tulla ulos kaapista homona.
Mun mielestä tuollaiset ei kuulu ollenkaan lehtien palstoille vaan lääkäriin saamaan hoitoa. Epämiellyttävä sosiaalipornoa, jossa media käyttää hyväkseen moisia tolloja.
http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/ihmiset/usko_teki_homosta_heteron
Ei toi mitenkään kahelilta vaikuta. Nuori mies löysi uskon ja sitä kautta sai vaimon ja lapsen -mikä on sinänsä elämän tarkoitus joten siunausta, onnea ja hedelmällisyyttä heille!
Komppaan Karia: Nykyään lentää enemmän paskaa niskaan siitä, jos myöntää virheensä ja alkaa toteuttaa luonnon/evoluution/Jumalan tarkoittamaa tehtävää, kuin jos jättäisi perheensä ja alkaisi elää hyperseksuaalista homobile-elämää.
Taantumuksellisena naisena on mukava lukea meille suunnatuista hömppälehdistä välillä tällaista: Terveet arvot omaava nuoripari parhaassa lisääntymisiässä tekee lisää suomalaisia. Yleensä noissa on enemmän nillitystä lapsettomuudesta ja hedelmöityshoitojen rankkuudesta (kuka käski odottaa nelikymppiseksi?), sateenkaariperheistä ja YH-äideistä joilla on lapsikatraassa koko värisuora kaikki eri isille... Ja tietty annetaan ymmärtää että seminologisilla menetelmillä, kansainvälisellä lapsikaupalla, monikulttuurisessa satunnaiskohtaamisessa jne. vaihtoehtoisilla keinoilla hankitut lapset on NIIN paljon erityisempiä ja lahjakkaampia kuin ihan tavalliset, aviovuoteessa alulle saatetut pellavapäät.
Vaan eipä se ole lasten syytä että aika ja aikuiset on tällä hetkellä sairaita.
Arvoisa taantumuksellinen nainen, taisin olla vähän kohtuuton kun arvostelin miestä lukematta itse artikkelia. Ihmisenä varmaan ihan kelpo tyyppi ja vastuullinen mies, en tiedä kun en tunne.
Arvostelin lähinnä sitä, että en itse henkkoht pidä suurena ansiona sitä, että mennään mediaan paljastamaan sukupuolielämänsä yksityiskohdat - lienen taantumuksellinen tässä suhteessa itsekin. Erään tuttavaperheen lapsi kirjoittaa Facebookiin kaiken - se on todella noloa lähinnä lapselle (nuorelle) itselleen. Mutta ehkä se on sitten terapiaa.
Toki jokainen perhe elää tavallaan ja kaikilla on omat erikoisuutensa ja pimeät puolensa. Seksuaalisuudessa on eri muotoja ja monet elävät jonkinlaisessa välimaastossa homouden ja heteroelämän välissä. Ei tuollaiseen vaihdokseen homosta heteroksi oikeasti sisälly mitään suurta draamaa.
Toivottavasti artikkelista oli jollekin muulle apua tai hyötyä omien murheidensa kanssa painivalle.
Lähetä kommentti