Miksi kuntien määrää vähennetään?

Kuten suomalaiset ovat Kataisen kaudella kenties huomanneet, hallituksen tärkein uudistus ei suinkaan ole valtion menojen leikkaaminen vastaamaan tuloja vaan ns. sote-uudistus. Harhaanjohtavasta nimestään huolimatta kyseessä ei ole sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus, koska alan ammattilaisten mielipiteitä ei ole kysytty tai jos on kysytty ei ole kuunneltu. Jos kysytään terveydenhuollon ammattilaisten mielipiteitä, nykyinen terveyskeskuskriisi on poliittinen eikä taloudellinen luonteltaan. Toki Pertti Kekki on kiistelty mielipiteineen, mutta lienee turha kiistää hänen olevan paras arvioimaan terveyskeskusten kehittymistä 70-luvulta nykypäivään.

Sote-uudistuksen keskeinen päämäärä on Keskustan nuijiminen maanrakoon Suomen puoluekartalla. Tarkoitus on laskea kuntien määrää alle sadan, jotta kuntien muutosvastarinta ei hidasta eduskunnan yleviä tavoitteita. Samasta syystä Suomen nykyinen hallitus kannattaa EU:n painoarvon lisäämistä lainsäädännössä aina verotuksesta rakennekynsien luvanvaraisuuteen. Sveitsissä saatiin hyvää näyttöä kansalaisdemokratian toimivuudesta, kun maan italiaa puhuva kantoni päätti kieltää kasvot peittävien huivien käytön selvällä 65%:n enemmistöllä. Suomessa moista ei nykyisen suvaitsevaisuuden ilmapiirissä hyväksyttäisi, joten eipä ole pelkoa kuntien määrän lisäämiseksi tai sitovien kansanäänestysten sallimiseksi.

Jokainen Rähmisportaalia lukeva ja aikaansa seuraava poliittisesti valveutunut suomalainen tietää, että Ruotsissa maahanmuuttovirasto vaatii oikeutta asuttaa eduskunnan päätöksellä maahan haalittuja maahanmuuttajia kuntiin riippumatta kuntien omasta tahdosta. Tämä on järkyttävää etatismia, jossa kunnan asukkaalla ei ole minkäänlaista mahdollisuutta vaikuttaa omaan asuinympäristöönsä eikä siten pohjimmiltaan ole mitään merkitystä, missä asuu, kun oikeamielinen Vihreä voi päättää myös muiden kuntien asukkaiden asioista.

Kehitykselle on käytännössä vain yksi syy: punavihreä eliitti haluaa pakkosyöttää omat arvonsa kaikille. Suvaitsevia äänestetään pääasiassa pääkaupunkiseudulla ja joissain muissa suuremmissa pitäjissä kuten Åbo ja Nääsville. Koska Vihreillä ei ole kannattajia edes kymmentä prosenttia koko valtakunnassa, heidän ainoa keinonsa on suorittaa vallankaappaus pakottamalla nekin kunnat, joissa heitä ei kannateta, omien poliittisten tavoitteidensa taakse. Muut puolueet ovat omineet Vihreät arvot, koska se on nykyisistä valtaideologioista islamin ohella ainoa, joka antaa parhaat perusteet kansalaisten kaikenkattavaan valvontaan ja verottamiseen (Ollilan autoveroryhmä).
Samasta syystä kuntalaisten tuulipuistojen kaavoituksista tekemät valitukset koetaan niin kiusallisiksi, että ne halutaan kieltää. Tämä siitä huolimatta, että Sveitsissä päämajaansa pitävä Euroopan talousneuvosto piti piti kansalaisten valitusten ohittamista ihmisoikeusrikkomuksena. Kannattaa siis muistaa, että tuo YK:n järjestö perustettiin aikoinaan rajaamaan sosialistimaiden mahdollisuutta tehdä suurisuuntaisia ympäristökatastrofeja kuten jokien virtaamien ohjaamista Jäämereltä etelään ja muita vastaavia. Nyt se absurdisti puolustaa länsi-eurooppalaisia omilta hallituksiltaan. Quo vadis, Europa?

Euroopassa ja erityisesti Suomessa on siis käynnissä nopeasti etenevä vallansiirto vastahakoisilta kansalaisilta edistyksellisille, oikeamielisille ja suvaitsevaisille poliitikoille. Saksassa eduskuntavaalit hävinnyt Vihreät pitivät tappionsa syynä sitä, että

Vihreät ehdotti muun muassa, että julkisissa ruokaloissa tarjoiltaisiin vain kasvisruokaa yhtenä päivänä viikossa.

Toiseksi vihreät ehdotti, että rikkain 10 prosenttia väestöstä maksaisi enemmän veroja ja muiden verotusta laskettaisiin.

Kolmas ongelma vihreille syntyi, kun 1980-luvulla puolueessa oli aktiiveja, jotka halusivat laillistaa seksin lasten kanssa.

Nämä ehdotukset eivät eroa käytännössä mitenkään Suomen Vihreiden menneisyydestä tai nykyisyydestä. Suomessa on kuitenkin valtaosa ihmisiä, jotka eivät kannata pienen vasemmistoliberaalin eliitin edistyksellistä ideologiaa, joten eliitin ainoaksi keinoksi runnoa tavoitteensa läpi on kuntien määrän rajoittaminen, niiden itsenäisyyden kaventaminen ja vaalituloksista välittämättä jättäminen.