Aristokratia toimii demokratiaa paremmin?

Taas kerran törmäsin kysymykseen, mikä olisi parempi keino järjestää yhteiskunnan hallinto, kuin demokratia. Oletin, että työväen diktatuuria ei laskettu paremmaksi, joten tarjosin perustuslaillista tasavaltaa. Yhdysvalloissahan presidentillä on erittäin laajat valtaoikeudet, kuten myös Britannian kuninkaalla tai kuningattarella. Niin Yhdysvalloissa kuin Englannissakin on kaksipuoluevalta, eli jommalla kummalla puolueella on aina parlamentin enemmistö.

Enemmistön tyrannia voi johtaa Curley-ilmiöön, jossa valtaa pitävät lahjovat äänestäjiään tai vallan ääripäiden vuorotteluun, kuten islamin tapauksessa esimerkiksi Iranissa tai Afganistanissa. Välillä naiset näyttävät sääriään mekoissaan ja välillä miehet katkovat sääriään esittelevien naisten päitä. Valta vaihtuu kuin afrikkalaisessa palatsissa eli väkivaltaisesti.

Miksi Amerikassa ja Englannissa valta vaihtuu verettömästi? Siis sen lisäksi, että valtaa käyttävät kuningas/presidentti ja demokraattisesti valittu pääpuolue. Merkittävä tekijä on tietenkin kirkko, jonka opettama kristillinen moraali ei kannusta tappamaan omiaan, saati vääräuskoisia. Toinen merkittävä tekijä on riippumaton media, vaikka tällä hetkellä erityisesti vasemmisto (liberaalit, sosialistit - you name it) tekee kaikkensa rajoittaakseen sananvapautta. Mukaan taisteluun liberaalit ovat saaneet sekä suuryhtiöt ("Two more platforms have suspended Gab in the wake of Pittsburgh shooting") että oikeusistuimet ("Gatestone Institute: European Human Rights Court Backs Sharia Blasphemy Law".

Erityisen merkittävää läntisten suurvaltojen - Englannin ja Yhdysvaltain - menestykselle on tiukka pidättäytyminen perustuslakiin. Tälle ajalle tavanomaista on, että perustuslakia halutaan kaventaa molemmissa maissa. Yhdysvalloissa kiista kiteytyy erityisesti aseisiin ja terveysvakuutukseen. Englannissa monarkiaa halutaan arkipäiväistää ja sallia avioerot kuninkaallisille.

Jäin pohtimaan, miksi Suomessa ja Englantia lukuun ottamatta kaikissa maissa hallinto on niin vakavasti kriisissä, että europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaarikin uskoo EU:n pysäyttämättömän hajoamisen jo alkaneen. Visegrad-maiden poliittiset linjaukset yhdessä Italian kanssa ovat Brysselin mielestä populistisia - siis demokraattisia. Brysselin valta perustuu siihen, että se tekee päätökset täysin epädemokraattisesti ja runnoo ne läpi demokraattisesti valituissa parlamenteissa ja palkitsee ne poliitikot, jotka runnomisen läpi suorittavat.

Englannissa pääministeri ja kuningas/kuningatar valvovat toisiaan (perustuslaillinen monarkia). Pääministerin johtama kabinetti tekee käytännön toimenpiteitä ja kruunupää valvoo, että kabinetti noudattaa perustuslakia. No, periaatteessa perustuslakia eli käytännössä vakiintuneita toimintatapoja.

Suomessa ja muissa EU-maissa pääministerillä ei ole vastaavaa rajoitinta. Kaikissa muissa EU-maissa pääministerin valta on rajoittamaton, jos äänisosuus nousee yli 50%:n. Jos se jää alle - kuten yleensä jää - pääministeri joutuu ostamaan valtansa muilta puolueilta. Nykyisessä EU:ssa se tarkoittaa hyvinvointivaltion, feminismin ja tasa-arvon kritiikitöntä hyväksymistä.

Kommunismia kehiin, sanoi Weijo

Hesarissa (linkki) apulaisprofessori Henri Weijo kirjoittaa, että on väärin antaa yksittäiselle kansalaiselle mahdollisuus ohjata omilla kulutustottumuksillaan sotaa ilmastonmuutosta vastaan:

Suureksi ilmastosankariksi saatetaan mieltää lentokoneella matkusteleva kirpparivegaani eikä koko elämänsä nuukaillutta pienituloista.

Kulutusvalintojen korostaminen antaa äänestäjälle falskin tunteen, että hän tekee jo osansa ilmaston hyväksi, ja unohtaa poliittisen muutoksen tarpeen.

Vastakkain ovat siis klassisen liberalismin mukainen filosofia yksilönvapaudesta ja sosialistiseen ideologiaan lukeutuvan fascismin näkemys yhteiskunnasta elävänä organismina, jossa yksilön tehtävä on solutasolla edistää viisaan eliitin hallitsemaa universumia.

Hiilidioksidin ja elintason yhteys on kiistaton. Kun Weijo haluaa kieltää kuluttajan oikeuden tehdä itseään koskevia päätöksiä, hän haluaa suomeksi sanottuna kommunismia. On häkellyttävää, että meillä äärivasemmistolaiset mielipiteet saavat näin avoimesti julistaa ideologiaansa ilman, että niihin puututaan. Vastaavanlainen ideologinen vastakkainasettelu on länsimaisen elämäntavan ja islamin kesken. Eikä islamia saa arvostella sen enempää.

On traagista, että suomalainen kommunisti on opiskellut apulaisprofessoriksi asti, koska se antaa mielikuvan, että koulunkäynti on turhaa. Jos 2018 ihminen ei tajua kaikkien opintojensa jälkeenkään edustavansa äärimmäisen vaarallista ideologiaa, meidän koululaitoksessamme on jotain vakavalla tavalla pielessä.

Arkista rasismia Lontoossa

Nostan hattua Ilta=Sanoman penaali Suvi Kerttulalle. Hän on kirjoittanut aivan loistavan kuvauksen "uteliaan" EU-eliitin feministisen ideologian synnystä, kehityksestä ja nykytilanteesta. Kerttula on haastatellut entistä Yleisradion ja nykyisin SDP:n rahoittaman Demokraatin toimittajaa Eeva Lennonia (os. Karikoski).

Lennon kertoilee 50-luvun edistyksellisten sosialistien nuorten elämää, joka vähitellen hänen ikäluokkansa noustessa valtaan polki alleen kansallisvaltiot äärivasemmistolaisen feminismin nimissä. Lennonin miehen perhe oli täynnä terroristeja ja Lennonin omin sanoin aiheutti useiden englantilaisten sotilaiden kuoleman terrori-iskuilla.

Varsinainen helmi tai jopa Afrikan Tähti majailee seuraavassa Lennonin toteamuksessa:

BREXIT on Eeva Lennonin mielestä jotakin aivan uskomatonta. Sen jäljet heijastuvat myös hänen arkeensa.

– Nämä työhuoneen ikkunat pitäisi pesettää, mutta ei löydy enää pesijää brexitin takia. Minulla oli ennen bulgarialainen insinööri, joka pesi, Lennon esittelee yläkerran makuuhuonettaan.

On vaikea kuvitella elitistisempää ja rasistisempaa näkökantaa. Lennon suree, että hän ei enää voi pesettää ikkunoitaan insinöörillä. Sillä koulutuksella ikkunanpesijän kuuluisi nostaa kotimaataan pois alhostaan, eikä pestä varakkaan lontoolaisrouvan ikkunoita. Lennonin lapset, jotka ovat artikkelin mukaan menestyneitä toimittajia, ei feminismin nimissä saa tietenkään velvoittaa huolehtimaan äitinsä asunnosta - valde on vastuussa jopa likaisista ikkunoista.

Likaiset ikkunat saa puhtaaksi neljällä tavalla: pese itse, maksa sellainen palkkio että pesijöitä riittää, pyydä apua tai siedä uusi normaali ikkunoiden läpinäkyvyydessä. Kaikki matalapalkka-alaa tuntevat tietävät, että myynnin pahin este on "jätä tekemättä" eli tee se itse. Ei ole pakko ostaa euron purilaista Mäkkäristä - voit myös ostaa parin euron jauhelihapakkauksen ja tehdä itse siitä burgerit kolmelle päivälle. Myös ikkunoista valo tuleee läpi, vaikka lasit olisivat rasvaisia ja pölyisiä.

Eeva Lennonin haastattelu on surkeiden sattumusten käsikirja. Lennon halusi ulkoistaa lastensa hoidon ja kasvatuksen valtiolle, joka Brexitin kautta petti Eevan ja jätti hänelle likaiset ikkunat ilman puoli-ilmaista bulgarialaista lasinpesijäänsä. Naurattaisi, jos en pohtisi tuon bulgarialaisen insinöörin omanarvontuntoa. Eeva on kuin puuvillaplantaasin matriarkka, joka suree mennyttä maailmaa.

Maailmanlopun meininki - 10 vuotta aikaa

Maailmanlopun ennustamisen huono puoli on se, että jos maailmanlopun ennustaa liian kauas, ei saa kuin hullun paperit, mutta vastaavasti liian lähelle ennustaminen on riskaabelia, koska valtaosa ihmisistä pääsee aitiopaikalta näkemään huijauksen. Esimerkiksi tämä Sirpa Kulosen uutinen yhdentoista ja puolen vuoden takaa on ehdottomasti muistamisen arvoinen:



Artikkelin on julkaissut tuolloin Iltalehdessä toiminut Sirpa Kulonen. Itse uutisessa Sirpaa ei enää mainita, mutta Pikkupojan blogissa asia on muistissa. Sirpan artikkeli on sen verran lyhyt, että kopioin sen tänne kokonaisuudessaan, koska voisi olettaa Iltalehden hävittävän moisen ennustuksensa:

– Aika on loppumassa, YK:n ilmastosopimusjärjestön UNFCCC:n pääsihteeri Yvo de Boer sanoo.

Samoilla linjoilla on ranskalainen ilmastotutkija Jean Jouzel..

– Puhumme nyt aikataulusta, jossa ”tulevat sukupolvet” ovat jo olemassa — he ovat lapsia, jotka ovat tällä hetkellä päiväkodissa tai esikoulussa.

Miehet osallistuvat Pariisissa käynnissä olevaan hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n kokoukseen, joka julkaisee raporttinsa huomenna. Samaan arvovaltaiseen seurueeseen kuuluu yhdysvaltalainen huipputukija Jerry Mahlman, joka pitää raportin todisteita ilmastonmuutoksesta vakuuttavina.

– Savuava ase makaa pöydällä tälläkin hetkellä.

Mahlmanin kanadalainen virkaveli Andrew Weaver menee vielä askeleen pidemmälle ja toteaa:

– Kyseessä ei ole vain savuava ase, vaan ilmasto on kuin pataljoona galaksienvälisiä savuavia ohjuksia.

Satojen miljoonien joukkopako

Tutkijoiden mukaan kasvihuonekaasujen lisääntyminen tekee ilmastonmuutoksen pysäyttämisen mahdottomaksi jo kymmenessä vuodessa. Jos siinä ei onnistuta, suuri osa planeettaa voi muuttua asumiskelvottomaksi.

Edessä voi olla satojen miljoonien ihmisten joukkopako yhä kuumemmiksi ja kuivemmiksi käyviltä päiväntasaajan alueilta. Lisäksi suuret maa-alueet ovat vaarassa jäädä nousevan meriveden alle napajäätiköiden sulaessa.

Euroopassa kesistä voi tulla sietämättömän kuumia etenkin Välimeren alueella. Pohjois-Eurooppaa ja Britanniaa taas uhkaavat kuivat kesät ja märät, myrskyiset talvet.

Luonto menossa sekaisin

Tutkijoiden suurimpiin pelkoihin kuuluu se, että lämpötilojen nousu ja kasvihuonekaasujen lisääntyminen sekoittavat luonnon omat kontrollijärjestelmät.

Vielä toistaiseksi maapallon metsät ja meret pystyvät imemään noin puolet ihmiskunnan tuottamasta hiilidioksidista. Kun hiilidioksidimäärä kasvaa ja maaperä kuivuu, mikrobit voivat alkaa hajottaa maahan kerääntynyttä eloperäistä ainesta. Silloin metsät muuttuisivat kasvishuonekaasujen tuottajiksi.

Lisäksi merien kyky imeä hiilidioksidia laskee nopeasti niiden lämmetessä.

– Meidän täytyy varmistaa, ettei ilmakehän hiilidioksidipitoisuus nouse enää vuoden 2015 jälkeen ja että se laskee siitä lähtien kolme prosenttia vuodessa, sanoo saksalaistutkija Malte Meinshausen.

Koska ilmaston lämpeneminen antaa oikeutuksen päättää ihmisten kohtaloista, muiden elämään nokkansa työntäville se on kuin lottovoitto. Mantraa ei lakata hokemasta vaan sitä toistetaan kahta kauheammin. Uusi viritys onkin sitten tämä:

Iltasanomien penaali Jari Alenius siinä toistaa Sirpa Kulosen virheen, mikä luonnollisesti herättää hilpeyttä jo tässä vaiheessa rataa.

Hiilidioksidipäästöistä noin 40% tulee ruoan tuotannosta. Jos ajatuksen kanssa seuraa hiilidioksidipitoisuuden ja väestömäärän muutosta, voi huomata mikä on ainoa keinoa ratkaista ongelma, jos sellaisena pitää ihmisen ilmakehään laskemaa hiilidioksidia (kuvat alla Hesarin jutusta Nauru-saaresta).


Punavihreä suvaitsevaisto jaksaa pelotella. että mikäli valkoinen heteromies ei lopeta autoiluaan ja grillaamistaan, köyhien maiden siirtolaiset valloittavat kotimme ja linnamme ilmaston lämpenemisen tuhottua heidän syntymämaansa. Tähän kun lyödään päälle arviot, joiden mukaan joka kolmas länsimainen työpaikka katoaa roboteille 2020-luvulla, meillä on ihan helvetin moinen vyyhti ratkottavanamme. Tyyntä myrskyn edellä, millaisina nämä vuodet tullaan tulevaisuudessa muistamaan.

Kannatan yleislakkoa - lue miksi

Ilta=Sanomien poliittinen toimittaja Timo Haapala kirjoittaa, että ay-liikkeiden oikeus järjestää lakko poliittisten tavoitteidensa edistämiseksi tulisi säätää laittomaksi. Hän toteaa, että Ruotsissa ja muissa Länsi-Euroopan maissa näin on, pois lukien Välimeren maat. Lakkoilu haittaa suomalaisten yritysten toimitusvarmuutta maailman markkinoilla ja vähentää valtion verokertymää.


Fascismissa valtio edellyttää työntekijöiden ja työnantajien järjestäytymistä eli kannustaa korporaatioiden välisiin sopimuksiin työehdoista. Mussolinin Italiassa fasces eli vitsakimppu symboloi kimpun vahvuutta ja hennon varvun heikkoutta yksinään. Työntekijän kuuluminen ammattiliittoon eli kiltaan oli jopa edellytys työpaikan saamiselle. Suomessa valtio tukee ay-jäsenmaksuja verovapaudella ja siten kannustaa työväkeä järjestäytymään. Työnantajia valtio myös kannustaa korporaation jäseneksi edellyttämällä yleissitovuutta työehtoihin eri toimialoilla.

Paperiliiton Jouko Ahonen järjesti vuonna 2005 pistelakkoja eri paperiteollisuuden tuotantolaitoksilla, mikä sai lopulta paperiteollisuuden ryhtymään työsulkuun, joka kesti kuusi viikkoa. Paperiteollisuus oli jo havahtunut paperin kulutuksen laskuun, ja se halusi murtaa paperiliiton yksinoikeuden tuotantolaitostensa työehtosopimuksiin parantaakseen muutosvalmiuttaan tulevassa murroksessa.

Työtaistelun jälkeen suomalaisessa paperiteollisuudessa tapahtui merkittävä strateginen muutos, joka lopetti sanomalehtipaperin valmistamisen ja kasvatti kartongin ja päällystetyn paperin tuotantoa. Nykyisin suomalainen paperiteollisuus on hyvin kannattavaa liiketoimintaa, joskin suurinvestoinnit ovat kohdistuneet matalan jalostusarvon selluteollisuuteen. Suomalaisen puun käyttö on laskenut huippuvuosistaan kymmenkunta prosenttia, mutta sen osuus kansantuotteesta on kasvanut korkean jalostusasteen elektroniikkateollisuuden (lue: Nokia) valmistuksen hiipuessa.


Lakko on vapaan yhteiskunnan perusoikeus. Työntekijällä on oikeus järjestäytyä ja järjestäytyneillä työntekijöillä on sama oikeus lakkoon kuin yksittäiselläkin työntekijällä. Fascismissa - joka on siis sosialismia - valtio rajoittaa lakko-oikeutta turvatakseen korporatistisen rakenteen säilymisen. Poliitikot haluavat turvata suuryritysten veronmaksukyvyn. Kiitokseksi suuryritysten työrauhan tukemisesta (lue: riskien leikkaamisesta) poliitikot edellyttävät yritysjohdolta kohtuullisuutta omiin palkkoihinsa. Sen suurempaa syntiä ei suomalainen yritysjohtaja voi poliitikkojen mielestä tehdä, kuin nostaa suurta palkkaa. Samaa palkkamalttia poliitikot eivät edellytä ay-johtajilta, koska iso osa korporatismia kannattavista poliitikoista omaa ay-taustan.

1950-60 -luvuilla Merimiesunionin johtaja Niilo Wälläri vauhditti radistien ja konemiesten jokatalvisilla lakoilla jäänmurtajien automatisointia niiin tehokkaasti, että nykyisin koko radistien ammattikunta on laivoilta kadonnut teknologisen kehityksen myötä. Satamien ahtaajien lakkoherkkyys on sekin koneiden käytön myötä vähentänyt työvoiman tarvetta ja sitä myötä AKT:n neuvotteluvaltaa. Sama ilmiö on tapahtunut jokaisella alalla, jossa ay-liitot ovat innostuneet lakkoilemaan. Lakko paljastaa liike-elämässä pullonkauloja, johon yritykset vastaavat muuttamalla toimintatapojaan. Suuryritykset automatisoivat ja siirtävät toimintojaan ulkomaille sekä etsivät uusia liiketoimintamalleja. Lakot pakottavat suuryrityksiä tehostamaan toimintaansa.

Kannatan ehdottomasti kaikenlaista lakkoilua, koska se on paras tapa nakertaa korporatismia. EU:n johtoon pyrkivä Alexander Stubb totesi äskettäin (Helsingin Sanomat):

”Huolestuttaa, miten pääsemme ylimenokauden yli. Miten ihmisarvo säilyy kun robotit tai tekoäly voivat tehdä työt, joita ihmiset tekivät ennen? Lisäaikaa vapautuu, mutta se ei saa johtaa toimettomuuteen. Digitaalinen vallankumous voi johtaa paljon pahempaan vihanlietsomiseen kuin missä ollaan nyt.”

Tämä on ehkä ainoa asia, jossa olen Stubbin kanssa täysin samaa mieltä. Feministien ja muslimien lietsoma viha perinteistä länsimaista perhekäsitystä vastaan on tällä hetkellä tyyntä ennen myrskyä. Arvioiden mukaan 2020-luvulla joka kolmas nykyisistä palvelualan työtehtävistä korvataan roboteilla ja automatiikalla. Ennen niin arvostetut ammatit kuin rakennusmiehet, kirjanpitäjät, tilintarkastajat, juristit ja lääkärit menettävät asemansa roboteille. Jopa ruokaa voidaan valmistaa koneilla paljon nykyistä halvemmalla, mikä onkin välttämättömyys jotta työttömien suuri armeija saadaan tulevaisuudessa ruokittua.

Kannustan kaikkia työläisiä lakkoilemaan nyt, kun ensi vuosikymmenellä sellaista herkkua ei enää ole tarjolla.