sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Päästökauppa

Länsimaisen demokratian eli parlamentarismin ongelma on se, että liian moni ihminen pääsee käyttämään toisilta pakolla otettuja rahoja (lue: verotettuja) omiin mielihaluihinsa. Taloudellisen tehokkuuden ensimmäinen periaate on se, että omista rahoista pidetään parempaa huolta kuin toisten rahoista. Tämä ei ole moraalinen kannanotto vaan tosiasia. Syyllistyn siihen itsekin ihan päivittäin. Kun valtiolle on lisäksi hyväksytty ns. keynesiläisyyden nimissä oikeus harjoittaa suhdannepolitiikkaa - vaikka se on viime aikoina kyetty osoittamaan virheelliseksi toiminnaksi - niin julkisen sektorin velkaantumiselle on hankittu oikeutus. Nytkin Suomi elvyttää noin kahdeksalla miljardilla vuodessa, eli tulevia vielä keräämättömiä veroja poltetaan 20 miljoonaa euroa joka päivä.

Hallitus ei sentään suostunut ns. Tobinin veroon, ja pääkanisteri Jyrki Kutosen-poika Katainen uhkasi uusilla vaaleilla, jos sukkanauha-Jutta ei pidä turpaansa kiinni. Näemmä Sekoomuksessa alkaa valjeta, että sen johdolla ollaan työntämässä Suomea kuilun reunalta vielä askeleen verran eteenpäin. Hallitus kuitenkin antaa Vihreiden huseerata vapaasti tontillaan ja ympäristökanisteri Puolenmiljoonan-Ville Niinistö haluaa suomalaisten maksavan muiden maiden asukkaille käyttämästään energiasta. Ville itse siis otti puolen miljoonan asuntolainan, koska odottaa EKP:n setelirahoituksen hoitavan velanmaksunsa. Makrotaloudellisten tunnuslukujen sijaan parasta dataa tulevaisuudesta kertyy nyt mikrotaloudesta.

Saadakseen hyvän olon Ville Niinistö lepyttelee äiti-Gaiaa hiilidioksidiveroilla. Ja kansa maksaa, koska enemmistö kansasta elää toisten rahoilla, tai tarkkaan ottaen maksaa lepytyksen toisten rahoilla. Laittaahan se haukkomaan henkeä kuin ilmassa olisi kovastikin hiilidioksidia. Ihmisen hengitystä nimittäin säätelee hiilidioksidin määrä. Useamman minuutin voimakas sisään- ja uloshengitys tyhjentää veren niin tehokkaasti hiilidioksidista, että hengitys voi pysähtyä jopa pariksi minuutiksi. Vastaavasti hengitys kiihtyy, jos ilman sosekakkospitoisuus (CO2) nousee yli kahden prosentin (tällä hetkellä se on 0,4%). Eli kysymys kuuluu, missä ja kuka leikkaa päästöjä.

Yhdysvallat ja Kiina ovat ilmoittaneet, että ne eivät suostu maksamaan sentin yuania kehitysmaiden asukkaille, koska kehitysmaat eivät ole sitoutuneet itse leikkaamaan päästöjään, vaikka ne ovatkin tätä nykyä suurin päästöjen tuottaja. Yhdysvallat etsii öljyä ja kaasua kiivaasti omalta mantereeltaan, eikä varmasti aio jättää hyödyntämättä omia kalliilla tuotettuja energialähteitään. Jotta vältettäisiin täysin teennäinen kahden asteen lämmönnousu hiilidioksidipitoisuuden takia, niin nykyiset päästöt pitäisi leikata alle kymmenesosaan tulevaisuudessa. Se tarkoittaisi suunnilleen yhtä hiilenpalaa päivittäiseen käyttöön henkilöä kohti. Sillä ei suuren suuri luola Suomessa lämpiäisi.

Yhden ratkaisun tarjoaa ns. McKinseyn käyrä, jossa kuvaillaan yksityiskohtaisesti eri maista, miten ne voivat leikata päästöjään. Hiukan yllättävää on suurimmalle osalle ihmisiä - omat lukijani mukaan lukien (näin uskon) - että edullisinta on leikata päästöjä perus-infrassa kuten kiinteistöissä, rakentamisessa, energiantuotannossa ja maataloudessa. Ja koska kehitysmaat vastaavat valtaosasta päästöjä, olisi niiden myös kannettava valtaosa päästöleikkauksista. Niiden se olisi myös halvinta toteuttaa, koska niiden yhdyskuntarakenne on kehittymättömämpää kuin länsimaissa. Miksi näin ei tehdä?

Vastaus on ilmeinen: ilmastonmuutos-oppiin tai rumemmin sanottuna kulttiin ei kuulu, että värilliset olisivat mistään sellaisesta vastuussa, missä he joutuisivat ponnistelemaan yhtä kovasti kuin valkoiset. Ilmastonmuutos on rasistinen oppi, kuten on sen luonut hyvinvointiyhteiskuntakin eli liberaali fascismi. Sen mukaan on perusteltua, että valkoinen mies leikkaa omaa öljynkulutustaan päästökaupalla, jolla rahoitetaan köyhien maiden elämää, johon leikkaukset eivät koske. Päästökauppa on mekanismi, jolla siirretään rahaa vanhoista teollisuusmaista entisiin kehitysmaihin. Eikä kehitysmaiden tarvitse edes sitoutua mihinkään! Ei tarvitse olla suuri visionääri ymmärtääkseen, että päästökauppa ei ratkaise hiilidioksidiongelmaa.

7 kommenttia:

Yksi Turkkulaanen kirjoitti...

Niin no, olisihan se kauheaa jos kehitysmaat saisivat oman infransa toimimaan, köyhätkin saattaisivat hyötyä siitä! Jos sitten vielä lapsetkin siellä saataisiin kouluun, eihän kohta maailmassa olisi epätoivoisia persaukisia, joita voi käyttää hyväkseen miten huvittaa...

Kumitonttu kirjoitti...

Hyvin kiteytetty turkkulaaselta.

Masa kirjoitti...

CO2:ta on ilmassa noin 400 miljoonasosaa eli 0,4 tuhannesosaa eli 0,04%. Korjaus ei kun vahvistaa tekstiäsi.

Tiedemies kirjoitti...

Suurin osa käyrän kustannustehokkaimmista investoinneista on sellaisia, joita kehitysmaissa ei voi tehdä. Niissä ei ole sähkömoottoreita joiden hyötysuhdetta voi parantaa. Niissä ei ole kulutuselektroniikkaa, jonka voi vaihtaa vähäpäästöisempään. Niissä ei ole lämmitystä, josta säästää paremmalla eristyksellä, ja niissä ei ole autoja joita vaihtaa vähäpäästöisempiin.

Lisäksi kehitysmaissa reaalikorko on niin korkea, että investoinnit jotka länsimaissa alemman korkotason vuoksi olisivat kannattavia, eivät sitä ole. Tyypillinen indonesialainen tai Intian maaseudun köyhä elää sellaisessa taloudellisessa ympäristössä, jossa vuoden reaalikorko on useita kymmeniä prosentteja.

Erilaisilla vähittäistavaraa kauppaavilla ihmisillä on esimerkiksi liiketoiminnan käyttöpääoma rajoittava tekijä, ja vaikka käyttöpääomaan investoiminen kannattaisi ja tuottaisi kymmeniä prosentteja, sitä ei tehdä, koska käytännössä arjen epävarmuudet tekevät tästä kannattamatonta.

Erittäin merkittäviä päästövähennyksiä saataisiin aikaan kaatopaikkainvestoinneilla, jotka länsimaisittain olisivat kannattavia; biokaasun kerääminen isoilta kaatopaikoilta on kannattavaa ihan rahallisestikin. Useissa maissa (jopa Suomessa) tämä kuitenkin on estetty erilaisin nimbyilykeinoin, syistä joita pohjimmiltaan voi vain arvailla.

Kirjoituksesi edustaa postmodernia sosialismia, ja sen iskulauseena voi pitää tätä: "Ilmastonmuutos on rasistinen oppi"

Tämä muistuttaa feministien, hippien ja makkaratukkien sekoilua siitä miten fallinen patriarkaalinen tiede yrittää alistaa naista ja kehitysmaita väittämällä että 1+1=2.

Maailma ei ole oikeasti intertekstuaalinen peli, vaan ilmakehä esimerkiksi on ihan oikeasti olemassa.

Kumitonttu kirjoitti...

Vapailla pääomamarkkinoilla reaalikorko (riskikorjattuna) on kaikkialla sama.

Muutenkin ihmeellinen tuo kommentti, koska jokainen käyrä on tehty keskustelemalla kyseisen maan poliittisen ja taloudellisen eliitin kanssa, että mitä voidaan tehdä. Kai he nyt sinua paremmin tietävät, mitkä investoinnit omissa kotimaissaan on realistista toteuttaa.

Tiedemies kirjoitti...

Oletin että tarkoitit että tuo linkittämäsi kuvaaja pätisi kehitymaissa. Niin ei voi ainakaan olla.

Väitteesi reaalikorosta on absurdi Prima facie. Tietenkin se teoriassa pätee, kun ei ole informaatioepäsymmetriaa ja fluidit markkinat. Sensijaan se ei päde käytännössä. Kannattaa lukea "Poor economics". Ei ole sosialismia, vaan ihan on tutkittu pienyritysten pääoman saantia köyhissä maissa. Tai no, tän postmodernismin jota edustat, mielestä kaikki tosiasiatkin on sosialismia jos ne ei ole ideologisesti puhdasoppisia.

Valkea kirjoitti...

Sivujuonteena kysyisin nim. Kumitontulta: Entäpä aikapreferenssi? Senhän pitäisi määrittää peruskorko, ja aikapreferenssi vaihtelee eri ryhmillä, johon sitten tulee kunkin riskin mukainen korkolisä päälle. Vai onko tämä pohjana oleva korko häivytetty globaaleilla rahamarkkinoilla, jossa kaikkien kansojen ja ryhmien aikapreferensseistä muodostetaan jonkinlainen keskiarvo? Pankkitoiminta heikentyy sitä enemmän, mitä epätarkemmin ryhmien aikapreferenssiä arvioidaan.