Eiliseen kirjoitukseeni liittyen lainaan tänään hieman Jonah Goldbergin kirjaa Liberal Fascism.
Portugalilainen konservatiivi voi toivoa monarkiaa. Kiinalainen konservatiivi haluaa kommunistisen puolueen pysyvän vallassa. Yhdysvalloissa, kuten Friedkich Hayek on sanonut, konservatiivi haluaa säilyttää eurooppalaisittain "liberaalit" instituutiot, mutta amerikkalaisittain konservatiiviset arvot: yksityisomistus, vapaat markkinat, yksilönvapaus, sananavapaus ja yhteisön oikeus päättää kuulumisesta yhteisöön, joka näitä asioita ajaa.
Sen takia konservatiivit, klassiset liberaalit, libertaarit ja whiggistit edustavata ainoaa oikeaa tuhanteen vuoteen esiintynyttä "edistyksellisyyttä". Konservatiivien ja klassisten liberaalien maailmankuvaa parhaiten se, että heidän mielestään ei ole olemassa lähtökohtaisesti "pahoja oppeja", vaan on olemassa sekä hyviä ja pahoja oppeja. Vasemmisto väittää, että kaikki opit ovat pahoja, ja asioita tulee tarkastella kulloisenkin ajankuvan mukaan; kulttuurirelativisesti. Tosiasiassa vasemmistolla on oppi, dogma, joka tähtää totalitaariseen vallankäyttöön. Sen sijaan, että keskustelisimme heidän opistaan, dogmastaan, meidät pakotetaan keskustelemaan heidän aikomuksistaan, heidän motiiveistaan, heidän tuntemuksistaan. He ovat oikeassa, koska he "välittävät". Myötelämisen kyky onb ihmisarvon mittari.
Vasemmistolaista maailmankuvaa pidetään parempana, koska he haluavat jotain parempaa, mutta heidän ei tarvitse selittää, mikä on parempaa tai miten siihen päästään. He ovat onnistuneet siinä, missäå 20- ja 30-luvun fascistit epäonnistuivat: liike on tärkeämpää kuin päämäärä (Eduard Bernstein). Ja mikä tärkeämpää, he ovat omineet oikeuden kutsua vastustajiaan fasisteiksi!
Kulttuurirelativistien mielstä kulttuurit menestyvät siksi, että ne ovat "valkoisia" tai "kristittyjä". Avoimessa yhteiskunnassa parhaat käytännöt voittavat. Ei siksi, että ne ovat "valkoisia" tai "kristittyjä" vaan siksi, että ne ovat parempia kuin muut. Tärkeää ei ole, mitä uskontoa tai mitä "rotua" ne "tunnustavat", vaan se, että on olemassa parempia ja huonoja malleja järjestää yhteiskunnallinen toiminta. Klassinen liberalismi ja konservatiinen maailmankuva on toiminut 300 vuotta paremmin kuin mikään muu järjestelmä. Se on luonut jäsenilleen oikeuden olla tasavertaisia - ei tasa-arvoisia - ja kehittänyt yhteisönsä pyrkimystä edistää kaikkien jäsentensä etua. Sillä on ollut huonot hetkensä, kuten rotuerottelu, mutta se on ottanut niistä opikseen. Mitä sosialismi, vasemmisto tai (näennäinen) tasa-arvo on luonut? Puoliuskontoja, joissa ihmisen elämän arvo on aina yhteiskunnalle alisteinen. Yhteiskuntia, joissa yksilöt eivät saa päättää omasta elämästään. Maailman, jossa korkein hyve on ajaa "koko yhteiskunnan etua". Määritelmällisesti se on klassista fasciscmia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Tomin mukaan määriteltynä Neuvostoliitto ja Kiina täyttävät täydellisesti fasismin kriteerit.
Puhekielessä fasismi on hyvin epämääräinen termi, jolla tarkoitetaan yleisesti kaikkea epämiellyttävää poliittista ideologiaa, jota puhuja vastustaa. Vähän samalla tavalla kuin "homofobinen, seksistinen tai rasistinen", jotka kuitenkin ovat selkeämmin määriteltävissä. Normaalisti fasismiksi ymmärretään yksinvaltius, kansanmurhat, antisemitismi, rasismi ja tietenkin äärioikeistolaisuus. Hiukan enemmän perehtyneet osaavat lisätä siihen rodunjalostuksen ja valtiokapitalismin tai valtion kontrollin pahoista suuryrityksistä.
Oleellisin elementti on kuitenkin militarismi. Klassisessa fascismissa (siis mitä Mussolini hahmotteli 20-luvulla) yhteiskunta käy sotaa köyhyyttä vastaan, huumeita vastaan ja niin edelleen. Klassinen fascismi perustuu ajatukseen, jonka mukaan ihminen on valtiota varten ja valtio vastaavasti huolehtii kaikista. Mussolinin Italiassa juutalaisia ei mitenkään sorrettu ennen kuin Saksa sen miehitti.
60-luvun rotuoppihengessä perustettu latinojen La Raza tarkoittaa suomeksi rotua. Koska sanaa käyttävät ei-valkoiset, se edustaa muodikasta monikulttuurisuutta. Kun Ku Klux Klan käytti samaa määritelmää omassa ohjelmassaan, se olikin yksiselitteisesti ja objektiivisesti arvioituna fasismia.
Eli fascismi on paljon laajempi käsite kuin mitä Neuvostoliitto tai Kiina ovat. Hyvinvointivaltio itsessään juontaa juurensa samoista opeista, ideologioistakuin Mussolinin tai Hitlerin tai Stalininkin. Se ei silti tarkoita sitä, että hyvinvointiyhteiskunta ja sen kannattajat olisivat natseja tai stalinisteja, ja että se väistämättä olisi ajautumassa rodunjalostukseen ja keskitysleireihin. Ei ole, koska jokainen kulttuuri luo omanlaisensa version valtiojohtoisuudesta. Se mitä venäläiset tai saksalaiset tekivät, ei varmasti tule tapahtumaan Norjassa tai Yhdysvalloissa.
On tärkeä ymmärtää, että fasisti on haukkumasana, jolla hallitaan keskustelua. Tai oikeammin hillitään keskustelua - eihän natsien kanssa tarvitse keskustella. Poliittisesti korrekti kielenkäyttö edustaa tätä ajattelutapaa kirkkaimmillaan.
Lähetä kommentti