Osmo Soininvaara toteaa blogissaan (Ne bis in idem), että
En ymmärrä, että rikokseen syyllistynyttä ei voi tuomita, jos todistusaineisto on hankittu lainvastaisesti.Lausahdus on pöyristyttävä.
Halla-aho kirjoitti islamin olevan lapsen raiskanneen miehen toiminnan kritiikitöntä ihailua ja siten länsimaisen moraalikäsityksen ja siitä kumpuavan rikoslain vastaista. Soininvaara toteaa, että virkamiehen ei tule noudattaa lakia - eikä siis länsimaista sivistysvaltion periaatetta ja moraalia. Jos oli Halla-ahon tuomio länsimaisen moraalikäsityksen vastainen, niin on kyllä Soininvaarankin. Ainoa ero on siinä, että Halla-aho arvosteli länsimaisen moraalikäsityksen unohtamista kun taas Soininvaara kehottaa unohtamaan länsimaisen moraalikäsityksen. Ja tiedämme kyllä, kummasta saa rangaistuksen.
Vihreällä vihaideologialla ei muutenkaan mene juuri nyt kovin hyvin. Tiedehistorian suurimmaksi huijaukseksi paljastumassa oleva ihmisen fossiilisilla polttoaineilla aiheuttama ilmaston lämpeneminen on henkitoreissaan. IPCc:n uuden raportin mukaan (ks. kuva yllä) ilmastontutkijat eivät ole yksimielisiä ns. ilmastoherkkyydestä, eli kuinka paljon maapallo lämpenee kun hiilidioksidipitoisuus kaksinkertaistuu. Tämä on kaikkein tärkein yksityiskohta, eikä siitä ole yksimielisyyttä. Konsensus, jota on hehkutettu kuin vanhaa diesel-mersua, loistaa poissolollaan.
Jos Suomen ilmasto lämpeää enemmän kuin maailma keskimäärin, kuten kirjoitin (Raamattu ja ympäristöjihad 29.9.2013), niin joko meidän tulee olla tyytyväisiä - ja olla laittamatta enää pennin latia lämpenemisen estämiseksi - tai meidän tulee repiä viittamme päältämme - ja vaatia suurimpia päästäjiä korvaamaan aiheuttamansa vahinko. Ei liene vaikeaa arvata kumpi taktiikka on toteuttamiskelpoinen? Silti, vakaan käsitykseni mukaan jatkamme itsetuhoisalla tiellä syytäen rahaa sellaisen torjuntaan, josta onkin meille oikeasti hyötyä. Ei ole helppoa kuvitella typerämpää toimintatapaa, mutta mitä voi odottaa kun asiaansa uskonnollisella hurmoksella suhtautuvat pääsevät käsiksi toisten rahoihin.
Vihreä ideologia juontaa juurensa neuvosto-kommunismin kautta marxilaiseen sosialismiin ja Ranskan Suuren vallankumouksen väkivaltaisiin jakobiineihin. Väkivaltainen Vuoripuolue ja yksinvaltiaaksi noussut Maximilien Robespierre eivät pohjimmiltaan eroa nykyvihreistä. Robespierren tavoin Soininvaara vakavalla naamalla haaveilee poliittisten vastustajiensa rankaisemista laillisen yhteiskuntajärjestelmän ulkopuolelle rajaamilla keinoilla.
18 kommenttia:
huomio Wikipedian Vuoripuolue-artikkelista:
"Danton johti maltillisinta siipeä (joka sekin oli vastuussa melkoisesta verenvuodatuksesta).
"
ja tuo porukka oli maltillisinta?
vasemmisto on aina digannut ryhtyä väkivaltaiseksi.
tulee myös mieleen "maltilliset muslimit" tässä kohtaa.
Tämä nyt viimeistään todistaa sen, mitä olen yrittänyt aina tilaisuuden tullen sanoa jo vuosikausia: Osmo on täysin mielisairas ja hänet pitäisi mahdollisesti julistaa vajaavaltaiseksi. Missään tapauksessa tuommoinen henkilö ei saisi olla päättämässä muiden asioista yhtään mitään.
t. Pörri
Osmo ei varmaan myöskään vastusta kidutuksella saatujen tunnustusten käyttöä oikeudessa. Ei ainakaan silloin, kun tuomitaan maapallon vihollisia.
Rikos on rikos, eikä se muutu tekemättömäksi sillä, että virkamies tai muu viranomainen itse rikkoo lakia.
Oletko itse siis sitä mieltä, että jos yksittäinen poliisi esimerkiksi rikkoo jotakin lakia hankkiessaan todistusaineiston (olettaen että todiste itse on kuitenkin vedenpitävä) vaikkapa murhasta, niin murhan tekijä pitää vapauttaa syytteistä?
Minun nähdäkseni ihmisellä ei ole subjektiivista oikeutta tehdä rikoksia. Tietty voi olla sitä mieltä, että tällainen oikeus on olemassa, mutta pidän sitä vähän kummallisena.
Oletko itse siis sitä mieltä, että jos yksittäinen poliisi esimerkiksi rikkoo jotakin lakia hankkiessaan todistusaineiston (olettaen että todiste itse on kuitenkin vedenpitävä) vaikkapa murhasta, niin murhan tekijä pitää vapauttaa syytteistä?
Kyllä olen. Oma käsitykseni laista ja lainmukaisuudesta edellyttää, että poliisien kämmätessä, poliisi syyllistyy (mahdollisesti) virkarikokseen ja joutuu siitä vastuuseen. Poliisin virheestä ei tule rangaista kolmatta osapuolta.
Eikös Ulvilan murhajutun yksi ongelma ole juuri poliisin töppäily rikospaikkatutkinnassta? Lisäksi Anneli Aueria ei ensin epäilty mistään, vaan luotettiin hänen sanaansa ulkopuolisesta tekijästä.
Suomessa oikeus taitaa hyväksyä myös laittomasti saadut todisteet (kunhan kidutusta ei olla käytetty).
Suomessa siis ei ole subjektiivista oikeutta olla jäämättä kiinni.
Jaa. Itse olen sitä mieltä kyllä, että poliisin kämmätessä poliisin kuuluu omasta kämmäyksestään maksaa, mutta aika kummallinen ajatusmalli vaaditaan, että tämä kämmäys jotenkin johtaisi siihen että rikolliselle syntyy oikeus tehdä rikos.
Itse näen asian niin, että poliisin tehtävänä on auttaa oikeuslaitosta selvittämään tosiasiat, mutta oikeuslaitoksen tehtävänä on punnita tosiasioita. Jos tosiasia on, että henkilö X on vaikkapa tehnyt murhan, niin oikeuslaitoksen tehtävänä on tuomita henkilö X murhasta. Tätä tuomiota ei minun näkemykseni mukaan voi vähentää jonkun muun asiaan täysin liittymätön rikos.
So. oikeus ei ole peli, jossa rikoksentekijä pelaa poliisia ja oikeuslaitosta vastaan, ja jos toinen rikkoo sääntöjä niin toinen voittaa. Sensijaan oikeusjärjestelmän tehtävänä on pitää huoli että lain määrämä lopputulos toteutuu.
Poliisin virheestähän nimenomaan tuossa tapauksessa saavat maksaa mahdollisesti kaikki ne, joiden oikeushyvää rikkoo se, että rikollinen ei saa tuomiota. Tämä ajattelutapa on omiaan lisäämään omankäden oikeutta ihan samalla lailla kuin liian lievät tuomiotkin. Itse en pidä lynkkausjoukkoja kovin hyvänä ideana.
Nyt täytyy muistaa, että rikoksen uhri on jo joutunut maksamaan kovan hinnan tehdystä rikoksesta. Poliisin virhe ei saa johtaa siihen, että joku muukin saattaa joutua maksamaan kovan hinnan poliisin tekemästä virheestä. Koska poliisilla on rauhan oloissa väkivaltamonopoli, on kohtuullista odottaa, että poliisi noudattaa lakeja. Jos ei noudata, niin silloin joku menetelmä tai prosessi on pielessä.
Virheitä tapahtuu ja niistä on syytä ottaa opiksi. Myös poliisin. Jos poliisilla ei ole tarvetta oppia virheistään, voi helpolla mielikuvituksella nähdä, mihin se johtaa. Oma erehtymättömyys, varsinkin viranomaisen, on vaarallinen kuvitelma.
Otetaan skenaario, niin ehkä ymmärrän paremmin. Masa on kovanaama, jolla on puukko. Pena on Masalle velkaa, minkä poliisi tietää. Aamulla poliisi löytää Penan kuolleena kämpästä, sitä on puukotettu.
Poliisi menee kyselemään Masaa, mutta Masa ei avaa ovea. Nuori konstaapeli käy kuumana, kun tietää että Masa on varmana syyllinen ja kuulee kolahduksen Masan kämpiltä, joten tämä potkaisee oven sisään ja löytää Masan kämpästä, mukanaan puukko jolla Pena on tapettu.
Olettaen (en ole tässä nyt 100% varma), että poliisilla ei noin vaan ole oikeutta mennä toisen kotiin, niin meinaatko nyt, että Masaa ei voida tuomita Penan tappamisesta, koska poliisi meni kämpille omin lupinensa?
Toinen, vielä amerikkalaisempi juttu on laiton puhelinkuuntelu. Oletetaan että Masa onkin haudannut Penan ruumiin ja todisteet metsään, ja soittaa Villelle ja kehuskelee hommalla. Poliisi kuuntelee laittomasti puhelinta ja saa näin tietää missä ruumis on. Ruumis ja todisteet osoittavat kiistatta että Pena on syylinen, mutta kuuntelu oli laiton. Oletko sitä mieltä, että Penaa ei voida tuomita henkirikoksesta?
Huomaa, että näissä kummassakin tapauksessa lakia rikkonut poliisi tietysti on vastuussa laittomuuksistaan. Salakuuntelusta kuuluu saada tuomio ihan siinä missä oven sisäänpotkimisestakin, eikä tämä liity mitenkään siihen, onko Pena tehnyt henkirikoksen vai ei. Vai liittyykö se sinun mielestäsi?
Eihän tässä ole viranomaisen erehtymättömyydestä kyse, vaan siitä, tekeekö viranomaisen yksi erehdys jotenkin mahdottomaksi muiden viranomaisten tehdä omaa työtään, eli onko ihmisellä subjektiivinen oikeus olla jäämättä kiinni. Miten se sinun mielestäsi on?
Eihän maailma toki ole näin mustavalkoinen, kuten itsekin toteat.
Kuten tiedämme, iso osa kuolemaantuomituista on ollut syyttömiä, vaikka kuolemantuomion tulisi olla täydellisen varman näytön takana. Ihmiset tekevät virheitä. Jos poliisilla on kova paine ratkaista yhteisöä kuohuttava rikos, poliisilla on toki kiusaus väärentää todisteita ja hankkia tuomio. Tästä on näyttöä eikä ole syitä epäillä etteikövätkö poliisit toimi oman kunnianhimonsa ajamina niin kuin muutkin ihmiset. Kysymys ns täydellisestä näytöstä on siis loppujen lopuksi teoreettinen.
Jos taas meillä on esimerkiksi tapaus AB Breivik, niin on vaikea kuvitella tilannetta, jossa poliisi kömmäisi niin pahasti etteikö tuomiota tule. Jos kömmää, niin sitten tulevien oikeusmurhien välttämiseksi poliisin on muutettava toimintatapojaan ja kyettävä toimimaan siten, ettei samanlaisia kömmiä voi tapahtua.
Toisaalta ongelma voi toki olla lainsäädännössäkin, mutta lakia ei voida muuttaa, jos sen epäkohtia ei tarvitse ottaa yleiseen keskusteluun. Jos laki suojaa rikollisia jollain typerällä tavalla, niin sitten lakia lienee syytä muuttaa. Aikoinaan tällainen laki esti tosiaan poliisia kuuntelemasta puhelimia, joten kansalaiskeskustelun (olemattoman sellaisen) päätteeksi lakia muutettiin, ja nyt poliisi voi kuunnella.
Asiaa voi tarkastella myös toiselta kannalta, eli että on myös yksittäisen poliisin oikeusturvan mukaista, että heidän edellytetään toimivan lakien mukaisesti. En ole ollenkaan varma, että lakien yläpuolelle nouseminen tekisi yksittäiselle ihmiselle tai kokonaiselle ammattikunnalle hyvää, saati jos olisi kokonainen kansanryhmä, jonka ei tarvitsisi noudattaa sääntöjä, jotka sitovat muita. Esimerkkejä on historia pullollaan.
Tarkoitus on estää kaltevan pinnan argumenttia, jossa loppujen lopuksi kukaan ei enää voi luottaa siihen, onko hänet tekaistu syylliseksi. Siitä on vain lyhyt askel toimintatapaan, että tuomioistuimet voisivat syyttää rikoksista, joista ei (vielä) ole säädetty rikoslaissa.
Olen pöyristynyt fiksuna pitämäni Tiedemiehen kommenteista. Tottakait lakien rikkomisessa on kyse pelistä kuten kaikessa muussakin yhteiskunnallisessa toiminnassa.
Olen pöyristynyt siitä, että te puolustatte rikollisia.
Tiedemies: Olen pöyristynyt siitä, että te puolustatte rikollisia.
Wiki: "Rikollinen on henkilö, joka syyllistyy rikokseen."
Wiki: "Rikos on teko tai laiminlyönti, josta on laissa säädetty rangaistus."
Tiedemies: Oletko itse siis sitä mieltä, että jos yksittäinen poliisi esimerkiksi rikkoo jotakin lakia hankkiessaan todistusaineiston (olettaen että todiste itse on kuitenkin vedenpitävä) vaikkapa murhasta, niin murhan tekijä pitää vapauttaa syytteistä?
Kukahan tässä nyt rikollisia oikein puolustelee?
Uskoisin, että Tiedemies pitää kiinni valtion ja yhteiskunnan oikeudesta rangaista alamaisiaan aina halutessaan ja siksi on sitä mieltä, ettei edes se, että todistusaineisto on hankittu laittomasti, saa estää rankaisemista.
Hän siis ajattelee (samoin kuin tulli autoveroasioissa), että valtio/yhteiskunta lain säätäjänä ja lakien valvojana, on itse lakien ulkopuolella.
Tässä on meidän mielipiteidemme keskeinen ero: Sinun mielestäsi poliisi joka syyllistyy rikokseen, on ensisijaisesti rikokseen syyllistyessään "koko valtio" ja rikollinen jonka kiinnissaamiseen rikos liittyy, on uhri, jonka kuuluu korvauksena saada jonkinlainen blanko vapaudut-vankilasta- kortti.
Minä taas katson että poliisi on poliisinakin toimiessaan kansalainen, ja kun kansalainen tekee rikoksen, häntä kuuluu syyttää siitä rikoksesta minkä hän on tehnyt, ja uhrin kuuluu saada se korvaus, jonka hän saisi riippumatta siitä kuka sen rikoksen on tehnyt.
Esimerkiksi jos poliisi pahoinpitelee jonkun, niin pahoinpitelyn uhri on ensisijaisesti pahoinpitelyrikoksen uhri ja hänelle kuuluu se korvaus joka pahoinpitelystä on. Samoin poliisille kuuluu se rangaistus joka pahoinpitelystä on, ja pahoinpitelyn seurauksena hän toki sitten myös menettänee työpaikkansa ja jos on tehnyt rikoksen virantoimituksessa, myös jonkin toisen rangaistuksen, esimerkiksi virka-aseman väärinkäytöstä tms.
Sinä taas edustat näkemystä, jonka mukaaan tällaisessa tilanteessa tapahtuu vielä erillinen valtion tms kansalaiseen kohdistama rikos, josta hyvityksenä kuuluu olla uhrille oikeus saada tehdä tai ainakin jättää rankaisematta jostakin rikoksesta. Itse en ymmärrä mistä tällainen oikeusperiaate voi olla peräisin.
No, oikeasti et ole tuota mieltä, ja tiedän sen. Koska jos soveltaisit tuota esimerkiksi johonkin Smash-asem- tapaukseen, niin saisit lopputulokseksi jotain mikä on täysin päinvastaista mitä väität.
Ongelmanasi on, että vaihdat mielipidettäsi sen mukaan, näetkö kulloisenkin tarkalleen saman tilanteen kehystettynä "vasemmisto vs oikeisto"- asetelmana, vai näetkö sen "valtio vs yksityinen" asetelmana. Meidän eromme on siinä, että minun mielestäni lakien pitää olla kaikille samoja.
Just joo. Joki ei jäädy milloinkaan.
"Tiedemies: Oletko itse siis sitä mieltä, että jos yksittäinen poliisi esimerkiksi rikkoo jotakin lakia hankkiessaan todistusaineiston (olettaen että todiste itse on kuitenkin vedenpitävä) vaikkapa murhasta, niin murhan tekijä pitää vapauttaa syytteistä?
Tiedemiehen mielestä siis näin:
Jos poliisi rikkoo lakia hankkiessaan (=jostain muualta tai tekaisee itse) todistusaineiston vaikkapa murhasta, niin tekijäksi valittu pitää tuomita oikeudessa.
Lähetä kommentti