Korkeimmat virkamiehet
ovat julkistaneet, että julkisella sektorilla on noin viiden miljardin kestävyysvaje, eli vuodesta toiseen jatkuva yli varojen eläminen. Vajetta tulisi kuroa umpeen korottamalla veroja, koska veron alennuksiin ei ole varaa, tai muuten vaje repeää entisestään. Suomi on siis saavuttanut ensimmäisenä maana maailmassa tilan, jossa se ei voi laskea veroja. Karl Marx ennusti hienosti aivopierussaan Pääoma, että jokainen kapitalistinen valtio muuttuu ensin sosialistiseksi ja sen jälkeen väkivalloin kommunistiseksi.
En yksinkertaisesti viitsi ryhtyä penkomaan valtion budjettia, joten heitän yleiseen elämänkokemukseen viitaten seuraavat kohteet, jotka muodostavat modernin yhteiskunnan rungon: energia, kotiasiat (lasten kasvatus ja vanhainhoito) sekä perintö. Mutta ensin puhdistetaan pöytä yritystuista:
- Yritystuet (3 miljardia)
- Energiatuet (1 miljardi)
- Energiaverot pois (- 4 miljardia) koska lisääntynyt ostovoima heijastuu lisääntyneenä kulutuksena
Nyt ollaan siis vasta tervehdytetty elinkeinoelämää. Seuraavaksi puututaan ihmisten vastuuseen omasta elämästään. Verot alas ja palvelut maksullisiksi:
- Sosiaalituet lohkaisevat puolet julkisen sektorin kuluista, ja siellä suurin kuluerä ovat henkilöstön palkat. Koska julkisen sektorin palkat maksetaan yksityisen sektorin työntekijöiden kansainväliseen kauppaan tuottamien tavaroiden ja palveluiden lisäarvosta kerätystä verosta, on yksityisen sektorin palkkojen lasku välttämätöntä. Laskua ei voi tehdä leikkaamalla palkkaa, vaan antamalla valuutan devalvoitua, mikä tietenkin erottaa Suomen euro-valuutasta.
- Arvonlisävero puolitetaan, jotta ihmisille jää enemmän rahaa käyttöön. Jäljelle jääneellä ja kasvaneen kulutuksen myötä lähes ennalleen palautuvalla arvonlisäkertymällä (20 miljardia) rahoitetaan pakolliset minimikulut: oikeuslaitos, poliisi, armeija, tulli ja rajavartijat.
Verojakin on siis pakko korottaa, mikä on mahdollista nyt kun ensin on huolehdittu ostovoiman kasvusta veroja poistamalla. Kansalaisten tulee itse maksaa käyttämistään palveluista: kouluruoka, vuokra, ja muut vastaavat maksuttomat palvelut, joita pidämme ihmisarvona, vaikka 30 vuotta sitten ne kaikki olivat maksullisia. Mikäli ihmisellä ei ole varaa maksaa omasta terveydenhuollostaan, hänellä on ongelmia kyvyssä priorisoida asioitaan. Jos jäi lapset tekemättä tai säästöt tallettamatta, niin sitten on sosiaalitoimisto, jossa ojennetaan köyhäinavun palvelukortti, jota vilauttamalla saa käyttää peruspalveluita. Peruspalvelu ei ole, kuten varmaan arvasittekin, vastikkeeton terveydenhoito, vaan hoidossa keskitytään oireenmukaisiin hoitoihin kivunlievitykseen ja lääkkeillä hoidettaviiin suuriin kansansairauksiin.
Lapsiperheitä tulee kannustaa molempien vanhempien yhteisverotuksella sekä säätämällä päiväkotipalveluiden hinta vastaamaan markkinahintaa. Myös jukisen liikenteen tuki pitää poistaa, koska ei ole kenenkään muun tehtävä maksaa toisten liikkumisesta. Jos ihminen ei saa itsestään sen vertaa irti, että saa bussilippunsa maksettua, hänellä on aikaa kävellä perille.
Ainiin - pääomaverotus. Siinä missä köyhä saa palkkaa tekemästään työstä, rikas saa korkoa lainattuaan rahaansa, jollekin, joka rakensi kauppakeskusksen, josta köyhä sai töitä. Pääoman verottaminen on hankalampaa kuin vaikka kiinteistön, koska kiinteistöä et Suomesta pois raijaa. Pääomat voi vapaasti sijoittaa vaikka Viroon tai Irlantiin, jossa pääoman omistajia kohdellaan helläkätisemmin kuin sosialismissa. Minusta osinkoina jaettavat varat voitaisiin laittaa kiinteään verotukseen, esimerkiksi 10%, mikä kyllä innostaisi kansalaisia yrittäjyyteen.
Kaikki puolueet kilvan muistavat painottaa, että Suomi tarvitsee yrittäjyyttä, joten siinä on paras kannuste - verot alas. Vastapainoksi sitten annan vähän myönnytyksiäkin. Olen pitkään miettinyt, mikä on oikeudenmukaista verotusta, ja jos sellaista on, pitääkö siihen pyrkiä. Olen antanut itseni hyväksyä, että perintövero on oikeudenmukaista siitä yksinkertaisesta syystä, että lähes kaikkien ihmisten mielestä ahkeruudesta ja yrittäjyydestä pitää palkita. Onko järkeä, että köyhäksi syntynyt mutta elämässään kovasti töitä tehnyt lääkäri saa rakennettua itselleen vaivoin elintason, jonka saa hänen luokkakaverinsa, joka peri vanhemmiltaan ison osakesalkun. Voiko olla oikein, että vielä 2020-luvulla pidämme hyväksyttävänä, että ihmisen varallisuuteen voi vaikuttaa se, mihin sukuun hän kuuluu?
Lopuksi - valtion on hyvä kannustaa pitkäjänteiseen, vastuulliseen toimintaan. Mikäpä on parempi osoitus pitkäjänteisestä ja maltillisesta toiminnasta kuin oman omaisuuden kartuttaminen. Totesin myös, että perhe-elämää tulee edistää ja tukea, ja mikä on paras motiivi miehelle (tai naiselle) rehkiä ja ahkeroida kuin turvata jonkinlainen kiva pesämuna jälkikasvulle. Jos valtio sosialisoi kaikki säästöni lasteni jäädessä nuolemaan näppejään, siirrän varani muualle - näin ajattelevat kaikki tuntemani ihmiset. Koska perhe-elämän tukeminen, lasten kasvattaminen ja turvallisen elinympäristön turvaaminen on yhteiskunnan hyvyyden mittari, en koskisi perintöveroon. Ehkä sellaisen viilauksen tekisin, että rahana saatu omaisuus on kevyemmin verotettua, koska osakkeita ja kiinteää omaisuutta perivillä on kuitenkin parempi maksukyky kuin niillä, joiden ainoa omaisuus on realisoituna vain joitain kymmeniä tai satoja tuhansia.
Arvo Poika Tuominen kertoo kirjassaan, miten ainoa esine, jonka hän peri äidiltään, oli sirppi. Ja se oli myös ainoa esine, jonka hänen äitinsä peri omalta äidiltään. Nykyaikana sirppi lienee tarpeeton eikä sitä tarvitse verottaa. Nykyajan sirppi on leskirouvan kuolinpesään siirtynyt mummolan kolmio Oulunkylästä. Minusta sitä on tarpeetonta verottaa.