Miksi jätin Twitterin?

Olen melko lailla vetäytynyt Twitter-maailmasta, koska poliittisen eliitin vallankäyttö sananvapauden nimissä on niin pöyristyttävää, että ainoa asia mitä voin tehdä, on kieltäytyä osallistumasta moiseen teatteriin. Huomatkaa muuten tuossa edellisessä lauseessa ovat peräkkäin sanat "valta" ja "vapaus". Valta annetaan ja otetaan - sen vastapainona on vallankäyttäjän vastuu. Vastuu kannetaan joko taloudellisesti (yritykset) tai polliittisesti (vaalit).

Vapaus taas on jokaisen ihmisen perusoikeus (luonnonoikeus), jota kukaan ei saa ottaa pois. Käytännön tasolla ihminen voi toki itse heittää oman vapautensa pois, esimerkiksi ryöstämällä, raiskaamalla tai muulla yhteisöään loukkaavalla tavalla. Tällöin yhteisö eristää yksilön pois laumasta. Ihminen siis saa pitää vapautensa, jos hän täyttää yhteisöään kohtaan saamansa velvoitteet.

Olen kirjoittanut aiheesta useasti, mutta silläkin uhalla että jankkaan, sanon tämän uudestaan: valta ja vastuu - vapaus ja velvollisuus. Nyt EU:n ja suomalaisen taloudellisen ja poliittisen eliitin ottaessa minulta pois vapauteni - vaikka olen täyttänyt kaikki minulle annetut velvoitteet - koen että valtiovaltaa (huomaatteko yhdyssanan lopussa seisoo "valta"?) ei saada vastuuseen EU:ssa. No yllättäen - siksihän EU on olemassa.

Luin mielenkiintoisen Jörn Donnerin kolumnin Apu-lehdestä. Meinasin kirjoittaa alla olevan tekstin kommentiksi, mutta totesin että jos olen jättänyt Twitterin taakseni, olkoon paluu bloggaajaksi vaihtoehtoinen tapa täyttää velvollisuuteni Suomen sisäisen turvallisuuden pönkittämisekseksi. Alla siis alun perin Donnerin blogiin tarkoitettu kommenttini. Koitan aktivoitua kirjoittajana mutta vanhaan tahtiin (päivä per kirjoitus) tuskin enää kykenen syttymään. Tai mistä senkään tietää...

Historiasta on kuulemma mahdollista ottaa oppia, ja paljon minua kokeneempana Jörn Donnerilla tietoa asioista, joista minä en ole edes kuullut. Valtaosa kansasta nöyränä kulkee vaikka teuraaksi, joten pienten ryhmien kiivaistakaan vaatimuksista ei aina tarvitse huolestua, vaikka 1918 esimerkki osoittaa, että joskus tarvitsisi.

Ottamatta kantaa siihen, missä Eurooppa on 40 vuoden kuluttua edes epäröidessään käyttää voimakeinoja maahanmuuton hallitsemiseksi, voidaan puhua jo alle 10 vuoden jaksosta, jolloin EU nykyisessä muodossaan hajoaa. Koska se ei kykene lisäämään yhdentymistään entisen sosialistiblokin vastustuksen takia, yhdentyminen tulee väistämättä vähentymään. Maailmassa mikään ei pysy ennallaan, vaikka tässä asiassa erityisesti poliittinen eliitti niin toivoisi vain saadakseen lisäaikaa unensa jatkumiseksi.

EU ja sen aktiiviset puolustajat haukkuvat Yhdysvaltoja ja Venäjää epädemokraattisiksi ja syyttävät Trumpia ja Putinia melkein kaikesta. Ilmastopolitiikka saakin varauksetonta suosiota Euroopan lisäksi vain niissä maissa, jotka taloudellisesti siitä hyötyvät. EU:n komissiota ei johda vaaleilla puheenjohtaja vaan tehtävään epädemokraattisesti nimitetty ahdaskatseinen juoppo. EU:n presidenttinä puuhastelee tehtävään nimitetty ja nimitys on tehty kansaa kuulematta. Parlamentilla ei ole oikeutta säätää lakeja itsenäisesti ja niin edelleen.

Donner varmasti nuo asiat tietää, miksi onkin ihmeellistä että hän haikailee muutoskykyistä Ranskaa ja vahvaa Saksaa turvaamaan demokratiavajeen jatkumista. Kokeneelta mieheltä mielellään kuulisi, miksi valtaa ei saa antaa kansalle. Sille tavalliselle pienituloiselle naiselle tai miehelle, joka kasvattaa lapsensa, pelkää Jumalaa tai ilmastonmuutosta ja antaa puolet tuloistaan valtiolle, jossa virkamiehet päättävät mistä veronmaksajat saavat hakea väkijuomansa tai julkisuudessa puhua.

Minusta on mahdotonta nähdä, että EU jatkaa seuraavat 10 vuotta nykyisellään. EU on sekä moraalisesti (ei-kansanvaltainen) väärä tapa järjestää yhteiskunnan toiminta että taloudellisesti (sosialistinen) itselleen ja ympäristölleen vaarallinen.

Sote-uudistus tappaa

Valtakunnan poliittisesti merkittävin keskustelun aihe on ns. sote-uudistus. Yhteiskunnallisesti merkittävämpiä olisi väestörakenteen muuttuminen islamilaisen maahanmuuton ja vähäisen syntyvyyden takia, jotka molemmat ovat seurausta sosialistisen hyvinvointivaltion Curley-ilmiötä ruokkivasta ominaisuudesta. Korkea verotus, digitalisaatio ja globaali kilpailu ovat pysyvästi laskeneet matalan tuottavuuden työpaikkojen määrää teollisuusmaissa.

Sote-uudistuksen tarve on myös seurausta tehdyistä poliittisista linjauksista. Curley-ilmiön vuoksi poliitikot ovat luvanneet kansan terveydenhoitoon enemmän kuin mihin kantokyky riittää. Kun valtio käyttää rahaa maksuttomaan terveydenhoitoon, se raha on pois muista investoinneista. Terveydenhoidon pohjana pitäisi olla arvoihin perustuva näkemys siitä, kuinka paljon on järkevää investoida kuhunkin potilasryhmään ja loppujen lopuksi kuhunkin yksittäiseen ihmiseen.

Curley-ilmiö käytännössä estää arvopohjaisen keskustelun leimatessaan toisinajattelijoita ihmisvihamielisiksi natseiksi. Perustuslakimme nojaa enemmistödemokratiaan, joten se menettää kykynsä turvata yksilönvapaudet (luonnonoikeus). Kun yksilönvapaudet menetetään, jäljelle jää kylmä nihilismi.

Sote-uudistuksen perimmäinen kysymys siis kuuluu: ketä hoidetaan julkisin varoin. Tätä arvoihin perustuvaa keskustelua ei voida käydä, koska enemmistödemokratiassa sille ei ole tarvetta. Ei tarvitse miettiä, mikä on yksilön vastuu ja mitä valtaa yksilöllä on elämässään. Vapaus on noussut kaiken päätöksenteon keskiöön ilman kytköstä velvollisuuksiin, jota yksilöillä on suhteessa yhteisöönsä nauttiakseen vapaudesta. Jos ihmisellä on aseenkantoon vapaus, hänellä on velvollisuus käyttää asettaan yhteisön edun mukaisesti.

Sote-uudistuksen lähtökohta on siis rahojen loppuminen. Arvopohjaisessa keskustelussa pohdittaisiin, kuinka paljon yksilö voi odottaa saavansa yhteisön tukea: pitääkö kalliita hoitoja kustantaa yhteiskunnan rahoista? Pitääkö itsetuhoisen yksilön elämäntavan vahinkoja maksattaa asioistaan huolehtimaan kykenevillä? Mikä ei ole oikeus eikä kohtuus, ei voi olla lakikaan.

Kokoomus ajaa voimakkaasti näkemystä, jonka mukaan yksityiset terveydenhoitoyhtiöt voivat päättää, kenellä on oikeus saada hoitoa. Ne varmasti kykenevät tuon päätöksen tekemään, mutta se on asia, joka pitäisi päättää yhteiskunnalliseen keskusteluun perustuen siten, että oman suomalaisen yhteisömme arvot olisivat ratkaisun taustalla. Suomeksi sanottuna, päätökset tehtäisiin poliittista vastuuta kantaen ja virkavastuulla toteuttaen. Yksittäiset yritykset kykenevät tekemään omistajiensa edun mukaisia päätöksiä, mutta etu ei suinkaan aina ole yhteneväinen maksajan edun kanssa.

Sote-uudistuksessa vaaditaan poliittiselta järjestelmältä sellaista, mihin se ei kykene vastaamaan, koska Curley-ilmiö vaientaa arvoihin perustuvan päätöksenteon. Myöskään yksityiset yhtiön eivät kykene tekemään kyseistä päätöstä, koska asiakas on valtio eikä potilas. Kun potilaasta tulee asiakas, lääkäristä tulee myyjä. Hyvä myyjä etsii asiakkaalle ratkaisun, joka poistaa ongelman asiakkaan maksukyvyn mukaisella tavalla. Nykysysteemissä maksukyvyllä ei ole rajaa, joten myyjän ehdotukset ovat sen mukaisia.

Kaikki sote-uudistuksen vaihtoehdot ovat siis huonoja nykyisillä säännöillä. Kyse on sosialismin ydinongelmasta eli osaoptimoinnista. Ilman perustavaa laatua olevaa keskustelua siitä, paljonko terveydenhoito saa maksaa suhteessa maksajan kantokykyyn (esimerkiksi suhteessa kansantuotteeseen), mikään ratkaisu ei ole sen enempää taloudellisesti kestävä kuin moraalisesti perusteltu.

Käytännössä uusien puolueiden syntykään ei ratkaise tätä ongelmaa, koska ongelma ei ole puolueissa vaan poliittisen päätöksenteon mekanismissa. Ladasta ei saa Cadillacia. Vaikuttaa siltä, että poliittinen järjestelmä ajaa seinään niin länsimaissa kuin globaalistikin. Elinikäni kestänyt Pax Americana rakoilee Kiinan ja - ällistyttävää kyllä - Venäjän nostaessa profiiliaan Lähi-idässä. OPEC maat ovat kiinnostuneita Venäjän tarjoamasta sotilaallisesta avusta ja Kiinan yuanista öljykaupassa.

On enää ironista loppuhuomiota vaille, että tavoitellessaan öljystä riippumatonta vihreää taloutta länsimaat sysäsivät sylistään Lähi-idän ruutitynnyrit kiinalaisten ja venäläisten syliin. Vihreä energiapolitiikka toteutti Iranin pitkäaikaisen haaveen ydinaseiden hankkimiseksi. Islamin kaltainen misantropinen, nihilistinen ideologia etenee, jos judeo-helleeninen filosofia tuhotaan vihreän sosialismin nimissä. Sote-uudistus voi vaihtaa nimensä joukkosidontapaikaksi.