Suomen armeijalla on nyt käytössään seitsemän NH90-helikopteria (viides ja kuudes). Yhteiseurooppalainen projekti on ollut juuri niin karmea tarina projektin epäonnistumisesta kuin vain kuvitella saattaa. Koska tuossa linkittämässäni Wikipedian artikkelissa todetaan, että puolustusministeriö on sopinut valmistajan kanssa vuonna 2007, että kahden vuoden sisään, eli vuoden 2009 loppuun mennessä, Suomella on yhdeksän kopteria käytössä, voinee siitä päätellä, että edelleen koptereissa on vakavia vikoja.
Mitä vikoja tuollaisessa laitteessa on, jotka paljastuvat vasta luovutuksen yhteydessä? Tuskinpa moottoriin tai muihin välittömästi lentämiseen liittyviin laitteisiin vaan luulisin, että elektroniikkaan. Siis tiedättehän, kun autossa joskus syttyy merkkivalo turhaan tietokoneen jumituttua tai jäätyä käynnistymättä. Miksi Suomi päätyi tuohon ongelmien pesään? Juorukellot niputtavat Suomen kopterivalinnan ja Gustaf Hägglundin nimityksen Euroopan Unionin sotilaskomitean ensimmäiseksi puheenjohtajuuden yhteen. Ehkä suurempi ongelma kuin koptereiden määrä on lentäjien puute. Jos Suomella olisi nyt kaikki 20 tilattua kopteria, jokaiselle ei olisi lentäjää. Tätä on keskusjohtoinen hallinto. Edes armeijassa, joka toimii kurinalaisesti, ei pystytty huolehtimaan resurssien kohdentamisesta oikein, eli kouluttamaan riittävästi kippareita.
Kyllähän sitä sössitään muuallakin (Avro Manchester). Kun armeija sössii, yleensä laskun maksavat nuoret miehet. Englanti valmistautui sotaan kansallissosialistista Saksaa vastaan. Sotilaille oli tullut päähänpinttymäksi rakentaa pommikoneita, vaikka niiden paras kohde on joku ei-sotilaallinen, kuten tehdas, junarata tai kaupunki. Englannin ilmavoimat RAF ryvettyi komentajansa Arthur Harrisin valitsemalla strategialla niin pahoin Toisessa maailmansodassa, että vasta nyt 65 vuotta sodan jälkeen se saa ensimmäisen muistomerkkinsä Lontooseen (This is London). Tässä Wikipedian artikkelissa on surullisen kuuluisaksi tulleeen joukko-osaston historiaa syvällisemmin, jos kiinnostaa. Yhteensä sodan aikana palvelleista 125.000 (keskimäärin 22-vuotiaasta) miehestä puolet kuoli tai haavoittui vakavasti. Vain saksalaiset sukellusvenemiehet kuolivat yleisemmin.
Venäjän vahva mies Putin on omahyväisesti kehunut Venäjän uusinta asetta, häivehävittäjä Suhoi T50:tä. Putin on myös tunkenut Ladojen valmistukseen satoja miljoonia euroja; Ranskan ja Venäjän ikiaikainen liittolaisuus ei ole kadonnut mihinkään. Kun Putin kaiken lisäksi kehuu Fortumia, voi suomalainen sähkönostaja ottaa keuhkot täyteen ilmaa ja kaivaa kuvettaan. Jos Putin on tyytyväinen Fortumiin, sen on täytynyt tehdä päätös, josta ei ole sille itselle mitään hyötyä. Ilmaston lämpenemisen takia Fortum oletti Venäjän sähköhintojen nousevan, mutta kun ilmasto lopetti tottelemasta YK:ta, Fortumille näyttää jääneen se kuuluisa pää, joka jää vetävän käteen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti