Turkki päällä

Turkki pyrkii kovaa vauhtia Lähi-idän voimatekijäksi ja uskonnolliseksi johtajaksi. Voi perustellusti väittää, että Turkki pyrkii uudelleen kalifaatiksi, jolla viitataan yleensä 1300-luvulta aina ensimmäiseen maailmasotaan asti kestäneeseen Turkin osmanien valtakuntaan, joka hallitsi aluetta Unkarista Irakiin ja Tunisiaan. Turkin pääministeri Erdogan on oma-aloitteisesti pyrkinyt antamaan uskonnolliselle mutta huonosti koulutetuille ja köyhille itäisten alueiden kannattajilleen periksi uskonnon merkityksen kasvattamiseksi. Viimeksi Erdogan nousi otsikoihin, kun hänen ilmeisellä suostumuksellaan Gazaan matkalla ollut terroristien johtama alus (kirjoitukseni Flotilla 1.6.2010) pysäytettiin ennen saapumistaan perille (video laivan kuorman purusta). Israel ei paljoa ystäviä pysäytyksellä hankkinut, mutta Israel onkin tilanteessa, johon Murphyn laki viittaa: Friends come and go but enemies just accumulate.

Suomalainen vasemmistolainen älymystö (Soininvaara: Israel kaivaa itseään yhä syvemmälle kuoppaan) pyrki vain vaivoin piilottamaan avoimen Israel-vihansa pukien sen itsetekemiinsä valheellisiin ja vääristeleviin arvioihin tapahtumien kulusta. Vaikka Suomessa koettiin aina vuoden 1967 käytyyn ns. Kuuden päivän sotaan asti voimakasta myötätuntoa nuoreen Israeliin, usein Talvisodan kokemusten takia, viimeiset 40 vuotta Israel-vastaisuus on jatkuvasti kasvanut. Tämä Akuliina Saarikosken ja ystäviensä mielipiteenvaihto on kovin paljastava:

Saksassa afa-tyypeille ja erilaisilla vasemmistohenkisille hahmoille ei ole
ollenkaan samalla tavalla yleistä palestiinahuivin pitäminen ja lähes
kritiikitön Palestiina-symppaus kuin monissa muissa maissa. Tai ehkä lähinnä
Pohjoismaissa, jos tarkemmin ajattelee.

Vasemmistonuorten puheenjohtaja Dan Koivulaakso kirjoittaa blogissaan Israelin murhanneen "vähintään yhdeksän avustuslaivan työntekijää". Nouseva turkulainen sosialisti Mirka Muukkonen on maltillisempi, mutta jotenkin koko vasemmisto on leimautunut Israel-vastaiseksi ja islam-myönteiseksi. Jälkimmäisen ristiriitaisuudestahan esimerkiksi Vihreät naiset ovat vaienneet täysin. Sofi Oksasta myöten suomalainen mies leimataan väkivaltaiseksi juopoksi, ja Vihreät naiset vakavalla naamalla väittävät, että puolet suomalaisnaisista on raiskattu. Mutta islamilaisen kulttuurin väkivaltaisuudesta ei Suomessa voi puhua tai kirjoittaa. Jopa mustalaiset itse myöntävät oman kulttuurinsa väkivaltaiseen kierteeseen johtavat kunniakäsitteet, mutta islamin osalta...

En myöskään ole nähnyt yhtään julkilausumaa tai Turkin pääministeri Erdoganin toimintaa paheksuvaa kirjoitusta, kommenttia tai mielenilmausta, kun Turkki eilen, taas kerran, hyökkäsi (HS) naapurimaahansa Irakiin ja tappoi 12 "miehitetyllä alueella elävää kurdiaktivistia". Olisiko kuviteltavissa tilannetta, jossa Israel hyökkäisi Libanoniin, ja Soininvaara, Koivulaako ja Muukkonen olisivat hiljaa? Eppäilen, sano Vikki.