Asian ydin

Pieni mutta merkittävä uutinen: Ruotsi rakentaa lisää ydinvoimaa. Totta helvetissä media uutisoi asian "ilmastonmuutos"humpalla, mutta kyse on länsimaisen politiikan rappiosta. Kyse on siitä, että kansalaiset eivät enää voi luottaa siihen, että poliittiset päätökset perustuvat arvoihin. Arvoina pidetään arkikielessä asioita, joita tavoitellaan; arvokkaita asioita kuten raha, perhe tai terveys. Arvo on todellisuudessa asia, johon nojataan, kun arvokkaat asiat menetetään. Kun uskovainen menettää terveytensä, hän nojaa Jumalaan eli usko on hänen arvonsa. Kun ateisti menettää terveytensä, hän nojaa Jumalan sijaan johonkin muuhun asiaan kuten esimerkiksi Stephen Hawkinsin esimerkkiin. Arvo voi muuttua kerran tai kaksi elämässä, se on oman elämämme perusta, ei mikään tuuliviiri. Lapsuudenkodin arvot kyseenalaistetaan ensimmäisen kerran vasta 30-ikävuoden hujakoilla. Mielelläni lukisin lukijoideni lapsuudenkodin arvoista kommenteissa. Monen suomalaisen arvot liittyvät talonpoikaismaailmaan, jossa omillaan selviäminen on kunniaakin suurempi kysymys.

Länsimaisten demokratioiden (mitä Ruotsi ei mielestäni ole, mutta se on toinen asia) poliittiset päättäjät ovat lähteneet populismin tielle. Tänään päätetään yhtä ja huomenna toista. Kun politiikka on omien etujen ajamista eikä yhteiskunnan hyvinvoinnin ja yksilönvapauksien ajamista, poliittisiin päätöksiin (lakeihin) ei voi enää luottaa.

Keskustelin taannoin vanhan sukulaismiehen kanssa, ja kysyin ovatko poliitikot aina olleet yhtä vastenmielisiä kuin nyt. Vanhus oli pitkään hiljaa kunnes totesi, että poliitikot elävät sinun ja minun rahoilla, joten kaipa näitä loisia on aina vihattu. Nyt ajatellaan, että politiikka oli 60-luvulla inhimillisempää, mutta 60-luvulla puhuttiin, että 30-luvun poliitikot olivat parempia. 30-luvulla 1800-luvun valtiomiehiä pidettiin viisaina. Ehkä asia on niin, että politiittiset päätökset ovat paremmin hyväksyttäviä, jos poliitikot ovat laittaneet ns. penninkään kiinni. Nythän johtavat poliitikot, varakasta perillistä Erkki Tuomiojaa lukuun ottamatta, ovat pers'aukisia. Antaisitko sinä köyhän päättää verovarojen käytostä? Minä en. Minusta varallisuus, myös peritty, on tae siitä, että ihminen ymmärtää rahan arvon. En tarkoita, että rikkaat tietävät, millaista on pienituloisen arkielämä, mutta hänellä on tallella moraali. Kyky ymmärtää oikea ja väärä; toisten rahoja rosvoamalla ei loppujen lopuksi kukaan voi hyvin. Varkaus on varkautta vaikka laki sen sallisi.

Ja siitä on Ruotsin uudessa ydinvoimapäätöksessä kyse. Kansan ääniä, vaikkakkin vasemmiston, varastettiin omaksi hyödyksi. Se piti sanomani.