Raiskauksiin perehtynyt poliisi Marja Vuento Hesan poliisista kertoo, että raiskausilmoitusten määrä on kasvanut samaa tahtia naisten alkoholinkulutuksen kanssa. Yllättävää ei olekaan se, että jo yli 20% ilmoituksista on ilmeisen perättömiä. Vuennon sanoin "oikeusmurhia tapahtuu molempiin suuntiin". (Turun Sanomat)
Osmo Tammisalon kirjassa Rakkauden evoluutio käsitellään luvun verran raiskauksia. Tammisalon mukaan raiskaus yleensä kohdistuu nuoreen naiseen, vaikka toki tiedämme muitakin tapauksia. Poikkeukset voivat olla fetissin tai jonkin muun syyn aiheuttamia, mutta valtaosa siis nuoria lisääntymisikäisiä naisia. Vallitseva näkemys (varsinkin akateemisissa feministiperheissä) yhä edelleen on, että raiskaus on vallan käyttöä ja naisen alistamista ja nöyryyttämistä ilman seksuaalista motivaatiota. Tammisalon tavoin olen itse taipuvainen ajattelemaan, että valta, alistaminen ja nöyryytys ovat seurauksia ja uhrin tunnetiloja. Jotta uhria ei syyllistettäisi tai tekoa mitätöitäisi, yhteiskunta ottaa osaa suruun hyväksyen uhrin näkökulman.
Raiskauksista annetaan melkeinpä pääsääntöisesti vain ehdonalaisia tuomioita Suomessa, kun taas muslimimaissa raiskattu ruoskitaan tai kivitetään. Joskus raiskaajakin. Raiskaus saa valtavat tunnevyöryt liikkeelle, ja raiskaajille vaaditaan kostoa abrahamilaisin laintulkinnoin. Raiskaus koskettaa myös raiskatun suvun ja yhteisön kunniaa. Siinä missä muslimi syyllistyy oman kulttuurinsa mukaisesti primitiiviseen kostoon, länsimaissa harvoin toteutuu tarkoin suunniteltu kosto rangaistukseksi.
Jos rangaistuksen kovuus ehkäisee rikoksia, niin ehdolliset vankeustuomiot toki lisäävät raiskauksia. Entä jos, kuten Tammisalo väittää, että raiskaaminen on tai voi olla biologinen sopeuma? Silloinhan raiskaustuomion kovuus ei vaikuta raiskausten määrään vaan siirtää raiskaajat pois yhteiskunnan ulkopuolelle. Tällöin kova rangaistus on perusteltu.
Mutta entä jos yli 20% raiskausilmoituksista on täysin tekaistuja, niin kuinka paljon on ilmoituksia, joissa nainen kostaa oman morkkiksensa miehelle? Ja jos rangaistukset ovat kovia, kuten yleisö vaatii, niin miten syyttömien oikeusturva tulisi varmistaa, on melkeinpä mahdoton tehtävä. Olemme ajautuneet tilaan, jossa raiskaajien oikeusturvan takia rangaistukset ovat laimeita.
Entä jos Tammisalon väite on totta, että raiskaus on sopeuma eli adaptaatio (raiskaus edistää raiskaajan lisääntymismahdollisuutta)? Tammisalo esittää:
1. Raiskaus on koiraan sopeutuma, johon kaikkien sosiaaliluokkien
koiraat turvautuvat, kun uhri on hyvin haavoittuvainen.
2. Raiskaus on koiraan sopeutuma, jota harjoittavat vain koiraat,
joilla on matala yhteiskunnallinen status ja joilta muunlaiset seksuaaliset
mahdollisuudet ovat poissuljettuja.
3. Raiskaus on koiraan sopeutuma, jonka tehtävä on saavuttaa
valta-asema naaraiden yläpuolella.
4. Raiskaus on koiraan sopeutuma, joka on tulosta naaraiden
mieltymyksestä fyysisesti vahvoihin koiraisiin.
5. Raiskaus ei ole sopeutuma vaan sivutuote naaraiden ja koiraiden
erilaisesta seksuaalisesta käyttäytymisestä.
6. Raiskaus ei ole sopeutuma vaan tulosta nykyisen ympäristön
vaikutuksista koiraan evolutiivisesti kehittyneeseen
seksuaalipsykologiaan.
7. Raiskaus ei ole sopeutuma vaan epänormaalien yksilöiden patologinen
toiminto
ja toteaa, että raiskaus on joko sopeutuma tai koiraan ja naaraan erilaisen seksuaalikäyttäytymisen sivutuote. Nykyinen evoluutiobiologien kiista koskee raiskauksen ultimaattista eli lopullista evolutiivista selitystä. Kiista raiskaajan henkilökohtaisesta motiivista on proksimaattinen eli välitöntä selitystä koskeva. Välitön selitys liittyy koiraan seksinhimoon, mutta evolutiivinen selitys olisi se, että raiskaus on menneisyydessä liittynyt joidenkin koiraiden lisääntymismenestykseen. "Tämä on luonnollinen selitys kaikille adaptaatioille, myös nukkumiselle ja tiettyjen ruokien syömiselle. Siitä huolimatta emme sano, että mieltymys makeaan on seksuaalisen himon motivoimaa" toteaa Tammisalo. Samalla tavalla raiskauksen näkeminen sopeutumana ei kerro mitään raiskaajan henkilökohtaisesta motiivista. Liittyypä raiskaajan päässä mitä hyvä motiiveja, raiskaus on aina myös miehen lisääntymistaktiikka.
Yhdysvalloissa yli 30.000 naista hedelmöittyy vuosittain raiskaamalla. Raiskaamalla hedelmöittymisen todennäköisyys on viisi prosenttia kun taas vapaaehtoisen yhdynnän kautta tapahtuvan hedelmöittymisen todennäköisyys on kolme prosenttia. Suomessa 90-luvun lopulla poliisin tietoon tulleista raiskauksista 13% tapahtui perhepiirissä, 23% tuttavapiirissä, 25% yhdenillanjutuissa ja 27% tuntemattomien tekemiä.
Toivotaan, että lähipiirimme selviäisi ilman näitä tapahtumia, mutta jos toisin käy, niin voin vain ottaa osaa suruun ja muistuttaa, että mikä ei tapa, se vahvistaa. Jos niin haluaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti