Eulerin kaava

Tarina kertoo, että matemaatikko Venäjän hovimatemaatikko, saksalaissyntyinen Euler pisti ns. luun kurkkuun ranskalaiselle filosofille Diderot'lle väittäen voivansa todistaa algebralla Jumalan olemassaolon. Koska Diderot ei osannut algebraa, ei hän kyennyt puolustautumaan vaan lähti paluumatkalle Ranskaan pölyn jäädessä leijailemaan linnan pihaan. Väite, jonka Eulerin kerrotaan sanoneen kuuluu näin: "Jos lukuun a lisätään tulo, joka saadaan kertomalla luku b itsellään määräkerrat, ja näin saatu summa jaetaan kerrottavien b-lukujen lukumäärällä, niin tuloksena on luku x". Jos Diderot'n luonne olisi antanut periksi myöntää asiantuntemattomuutensa ja pyytää Euleria havainnollistamaan väitteensä (jos a on 1 ja b on kaksi ja n on kolme niin x on 3), niin hoviväki olisi varmaan pyytänyt kertomaan, miten väitteen loppuosa johtuu alkuosasta (koska hoviväki tuskin tunsi itsekään algebraa), niin Eulerin huijaus olisi luultavasti paljastunut.

Matematiikka on eri kieli kuin kansan käyttämä kieli. Jos kansaa ei ole opetettu ymmärtämään ns. viisaiden puhumaa kieltä, kansa ei osaa kyseenalaistaa sille esitettyjä johtopäätöksiä saaduista tuloksista. Yhteiskunta ei saa luottaa pelkkään älyyn, koska älymystöllä on paha taipumus levittää savuverho asemansa turvaamiseksi. Katolisen kirkon poliittinen ylivalta murrettiin opettamalla kansalle Raamattu sen omalla kielellä. Kauppamatematiikalla murrettiin kirkon taloudellinen ylivalta. Kun kansa oppii puhumaan samaa kieltä kuin yläluokka, yläluokka ei voi piiloutua erilaisten taikauskomusten taakse.

Yksi tällainen eliitin laskema savuverho on Hesarin pääkirjoitussivulla Antti-Ville Suni värähtämättömin vedoin kirjoittama: "Markkinavoimatkin voivat erehtyä". Antin tarkoitus on perustella, miksi vapaa markkinatalous tai uusliberalismi on pahasta ja valtiolta ei saa siirtää valtaa pois. Tarkoitukseni oli kommentoida sitä laajemmin, mutta rehellisesti sanottuna kirjoitus on niin luokattoman huono propagandapläjäys, etten yksinkertaisesti millään jaksa. Kommentoin kuitenkin paria kohtaa siinä lyhyesti:

"Markkinat ovat itsessään poliittisia konstruktioita, jotka eivät aina toimi
tehokkaasti eivätkä yhteiskunnan hyväksi."

Me olemme markkinat. Markkinoiden tehokkuuden vaatimus liittyy tutkimusten alkuoletuksiin eikä siihen, onko alkuoletusksissa vaadittu tiedon leviämisen tehokkuus edes tarpeellista pääomien tehokkaan kohdentumisen kannalta. Tiedon leviämisen tehokkuudella tarkoitetaan sitä, että päätökset ovat rationaalisia ja perustuvat kaikkeen - ja kaikkien - saatavilla olevaan tietoon. Jokainen rahamarkkinoita ymmärtämätönkin voi todeta, että vaatimus on mieletön. Kaikessa inhimillisessä toiminnassa vaikuttaa tunteet ja mielikuvitus.

"Ensimmäinen ja keskeinen virhepäätelmä on sekoittaa keskenään rahoitusala
ja reaalitalous."

Ei ole olemassa reaalitaloutta ilman rahoitusta. Lause on sisällöllisesti vailla merkitystä.

"Mutta kuten Columbian yliopiston professori ja nobelisti Joseph Stiglitz on
sanonut, näkymätön käsi on näkymätön todennäköisesti siksi, ettei sitä ole
olemassa."

Voi olla sanonut, mutta oletan hänen tarkoittaneen juuri päinvastaista. Eli sitä, että me olemme markkinat - mikään kaikentietävä jumala ei ohjaa markkinoita. Tästä seuraa, kuten kirjoitin edellisessä artikkelissani eilen, että meidän täytyy ensisijaisesti pohtia, että osaako valtio (muutama kymmenen poliitikkoa ja sata virkamiestä) säädellä rahoitusmarkkinoita paremmin kuin kymmenet tuhannet omilla rahoillaan toimivat sijoittajat. Mielestäni vastaus on ilmiselvä.

"Lehman Brothersin pääjohtajan Richard Fuldin päivätulot vuonna 2007, vuosi
ennen pankin konkurssia, olivat 60 000 dollaria. Samaan aikaan miljardi ihmistä
eli yhden dollarin päivätulolla."

Mitä sitten? Jokaiselle lienee selvää, että Fuld oli ahne. Toiset ahneet myönsivät hänelle tuollaisen tulon. Pitääkö ahneus kieltää? Jos Fuld ei olisi ottanut lainkaan palkkaa, olisivatko maailman miljoonat siitä jotenkin rikastuneet? Lehman olisi tehnyt parempaa tulosta, yhtiö olisi jakanut enemmän osinkoja, mutta tuskin yhtään uutta investointia tai leipää olisi niillä rahoilla Afrikkaan tehty.

"Kiinnostavaksi tutkimustulos tulee, kun sitä verrataan aiempaan tutkimukseen, jonka kohteena olivat yhdysvaltalaiset ammattiekonomistit. Vertailu osoittaa, että alan lisäopiskelu tohtoritasolla siirtääkin poliittisia kantoja osin vasemmalle. Tämä näkyy erityisesti suhtautumisessa tuloeroihin ja julkisen sektorin kokoon.

Muutos johtunee siitä, että kansantalouden jatko-opinnoissa tulevat esiin yhtäältä talouden epätäydellisyydet, kuten epäsymmetrinen tieto, ja toisaalta se tosiasia, että talous muodostuu ihmisistä, joiden hyvinvointi ei aina ole yhtä kuin markkinoiden tehokkuus."

Todennäköisempää on se, että mitä korkeammalle ihminen yleensä lukee, myös rahoitusalalla, sen vähemmän hän joutuu ihan oikeisiin töihin omalle alalleen. Toki poikkeuksia on, mutta moni korkeasti koulutettu jää töihin julkiselle sektorille. Eikä siinä mitään pahaa ole, ihmisillä on erilaiset luonteet, mielihalut ja riskinsietokyvyt.

Samaa rönsyilyä olisi tarjolla lisää, mutta se siitä. Toivottavasti tuli kaikille selväksi, mistä tässä Sunin kirjoituksessa oli kyse? Kyse on siitä, että Suni Eulerin tavoin heittää esiin salaperäisen kaavan, jonka avaaminen ei onnistu tavalliselle lukijalle, siis rahoitusta ymmärtämättömälle. Niinpä Hesarin keskivertolukijalle jää vain mieleen se, että kirjoittaja oli viisas mies ja hänen johtopäätöksensä olivat kiistattomat.