Ympäristötaloustieteen professori Anni Huhtala kirjoittaa (HS), että "ydinvoiman lisärakentaminen on riski hyvinvoinnille". Tämän kaltaiset otsikot saavat aina mielenkiintoni heräämään, koska syntyy epäilys kirjoittajan kyvystä ymmärtää pääomamarkkinoiden toimintaa. Kirjoitus on pitkä, joten poimin vain muutaman räikeän virheoletuksen:
Koska kukaan ei halua leimautua taloudellisen hyvinvoinnin vastustajaksi, ydinvoimasta on kiistelty julkisuudessa lähinnä energia- ja ympäristökysymyksenä.Miten niin kukaan ei halua leimautua hyvinvoinnin vastustajaksi? Jo Mauno Koivisto esitti ajatuksen 1990-luvun lamassa, että pitäisikö suomalaisten opetella hyväksymään se tosiasia, että talous ei jatkossa enää kasva. Siitä johtuen, että punavihreän opin lopputulema on kutistuva talous, aihe on yritetty piilottaa ympäristökysymykseksi, so. ilmastopolitiikaksi.
Keskustelun harhaanjohtavuudesta kertoo se, että ydinvoimasta on puhuttu päästöttömänä energiamuotona.Päästöttömällä viitataan hiilidioksidiin. Toistan itseäni; koska punavihreä politiikka on antikonsumeristista eli kulutusyhteiskunnan itsekkäitä arvoja vastustavaa, sen ainoana vaihtoehtona on talouden supistuminen. Koska sitä on vaikea markkinoida työväelle, joka havittelee autoa, mökkiä ja lomamatkaa, kulutusvastaisuus on pitänyt pukea kierrätyksen, ekologisuuden ja vähäpäästöisyyden kaapuun. Ottaen huomioon, että kaikki tuntemamme elämä perustuu hiileen, sadan vuoden päästä mahdetaan ihmetellä tätä aikaa.
Ydinvoiman lisärakentamisen salliminen on tärkeä talouspoliittinen päätös, jolla linjataan Suomen tulevaisuuden mahdollisuuksia. Ei ole kuitenkaan mitään takeita siitä, että ydinvoima lisäisi kaikkien kansalaisten hyvinvointia.Ei mikään takaa, että kansalaisten hyvinvointi kasvaa, jos kansa ei tee töitä sen eteen. Mutta tilanteessa, jossa joku kilpailutekijä tuo suhteellista etua muihin maihin nähden, halpa energia lisää kansallista hyvinvointia. Lisäksi on syytä ymmärtää, että koko nykyinen hyvinvointimme perustuu halpaan ja helposti kuljetettavaan energiaan. Jokainen voi hahmottaa asian niin, että miettii kasvaako Afrikassa hyvinvointi, jos kyliin tuodaan sähköä vai onko parempi jatkaa risujen ja lannan käyttöä ruoan valmistukseen.
Nykyinen vasemmistolainen talouspolitiikka, jossa äänestäjiä (lue: edunsaajia) on enemmän kuin töitä tekeviä (lue: veronmaksajia) on saapunut pääteasemalle. Otan Annilta loppuun vielä yhden väärän oletuksen, jossa kalskahtaa marxilainen talousteoria:
Kun pääomia on rajallisesti, ydinvoimahanke syrjäyttää muita yksityisiä ja joustavampia investointeja.Näin on siinä tilanteessa, jos pääomat olisivat 1) kansallisia ja 2) riski-tuotto -suhteiltaan vakioita. Elämme maailmassa, jossa yritykset voivat lainata ulkomailta sellaisilta sijoittajilta, jotka ovat erikoistuneet ja haluavat investoida esimerkiksi (ydin)energiantuotantoon. Näille sijoittajille meillä ei Suomessa ole osoittaa muuta kohdetta, jolloin niiden ohjautuminen vaihtoehtoiseen kohteeseen tulisi pystyä perustelemaan. Kohta 2) ylhäällä liittyy siihen, että sijoittajalle 50-vuoden aikajänteellä perusenergiaa tuottava voimalaitos on tuottovaatimukseltaan maltillinen. Tämä tarkoittaa, että vaikka kyseisen laitoksen investointiin tarvittavat varat olisivat kotimaisia, niiden kohdentuminen riskiprofiililtaan erilaiseen kohteeseen on epätodennäköistä. On paljon sijoittajia, jotka eivät etsi korkeaa tuottoa, koska siitä seuraa korkea riski.
Tämä Annin kommentti kuvastaa hyvin punavihreää talousteoriaa. Uskon lukijoideni enemmistön ymmärtävän mistä on kyse, mutta ehkä jonkun silmät aukesivat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti