Pennuille luomujaffaa

Vasemmisto väittää, että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia. Tasa-arvoa kannattavalle kysymys roduista on ahdistava. Rasismi onkin pahin mahdollinen leima, jonka vasemmistolainen voi saada muuttuen heti "äärioikeistolaiseksi". Muistanette toukokuussa 2002 murhatun hollantilaispoliitikon Pim Fortuynin? Tämä entinen kommunisti ja sosialistipuolueen jäsen kannatti homoliittoja, sukupuolten tasa-arvoa, huumeiden laillistamista ja uskontoja niiden homovastaisuuden takia. Mutta vain ja ainoastaan siitä syystä, että hän myös kannatti siirtolaisuuden (erityisesti muslimien maahantulon) rajoittamista, hänestä tuli "äärioikeistolainen".

Myös muut Euroopan "äärioikeistolaiset" poliitikot ovat yleispoliittisilta linjoiltaan lähellä perinteisiä työväenpuolueita - paitsi maahanmuutossa. Koska on yleisesti tiedossa, että kaikilla ihmisryhmillä on jokin niitä koossapitävä voima, vasemmisto voi nimetä rasistiksi kenet tahansa, joka rehellisesti mainitsee tästä ominaisuudesta - vaikka ilmaisisi sen kuinka vaarattomasti ja ilman taka-ajatuksia. Ja vasemmisto myös käyttää rasismikorttia naurettavissa ja älyllisesti epärehellisissä tilanteissa. Vasemmistolainen saa luonnollisesti itse olla ennakkoluuloinen ja vihamielinen, kunhan kohteena on kapitalisti; erityisesti juutalainen ja mieluiten amerikanjuutalainen. Vaikka amerikkalaiset eivät ole etninen rotunsa, viha ja ennakkoluulo yhtä kansakuntaa kohtaan voi johtaa juuri niin järkyttäviin tekoihin, kuin terrori-iskut World Trade Centeriin 11.9.2001.

Mitä vasemmisto etsii?

Vasemmiston mielestä kaikki ovat tasa-arvoisia, ja jos jossain näkyy epätasa-arvoa, tulee asia korjata valtion toimin (valtiousko eli stateism tai statism tai suomeksi etatismi, ks. kommentit). Valtio ja tasa-arvo - siinä on vasemmiston työkalupakki kokonaisuudessaan! Kuitenkin koko yhteiskuntamme perustuu epätasa-arvoon: emme kohtele rikollisia ja rehellisiä samalla tasa-arvoisesti, emme miehiä ja naisia, terveitä ja sairaita, ystävällisiä ja vihamielisiä, kauniita ja rumia, viisaita ja tyhmiä, kauniita ja rumia, tutkijoita ja tiskaajia jne. Iso mies ja kurvikas nainen ovat parinvalinnassa etulyöntiasemassa. Miksi siis tasa-arvokysymys on vasemmistolle niin merkittävä? Siksi, että jos vasemmisto on oikeassa, koko yhteiskuntamme on epäjärjestyksessä, ja se täytyy muuttaa. Vasemmisto ikään kuin huutaa: Olette väärässä ja me olemme parempia ja viisaampia kuin te. Mikä on kieltämättä ristiriidassa kauniin tasa-arvoajatuksen kanssa...

Kun Neuvosto-Venäjä hävisi läntisille demokratioilla ja romahti pois jättäen jälkeensä vain kasan ongelmavaltioita ja muutaman vasemmistodiktatuurin, ns. uusvasemmisto on joutunut painamaan puheet talousjärjestelmistä taka-alalle. Vasemmiston uusi lempilapsi on yhteiskunnallisesti oikeaoppinen, ts. poliittisesti korrekti, puhe. Se toimii kahdella tavalla, ja molempia myös käytetään. Ensiksi, se pyrkii muuttamaan käyttämiämme nimityksiä eri etnisistä ryhmistä - kokeileppas käyttää sanaa neekeri. Toinen tapa on suoranainen tiedonsaannin ja keskustelun estäminen - kokeileppa puhua perimästä ja äo-tuloksista mustan ja valkoisen väestön kesken.

Kuka on vasemmistolainen?

Osa on selvästi pyrkyreitä, kuten Paavo Arhinmäki, joka käyttää liikettä kiivetäkseen taloudellisesti turvalliseen eliittiin. Näitähän voi olla vaikka kuinka paljon, mutta kaikki eivät huipulle tietenkään pääse.

Osa käyttää vasemmistolaisia liikkeitä peittääkseen suoran vihan muita kohtaan. Vasemmistoliikkeet ajautuvat nykyisin melkeinpä poikkeuksetta mellakoimaan, jos jossain siihen aukeaa mahdollisuus. Juuri nyt Kanadassa on G20-maiden kokous, jota tuhotut ikkunat ja autot synkentävät. Vasemmisto usein liittää SMASH-termin (Smash Asem) kyltteihinsä hankkiakseen ideologisen oikeutuksen halulleen käyttää väkivaltaa. Olen melko varma, että tämä porukka muodosti Hitlerin ruskeapaidat.

Osa, varsinkin nuoret, on idealisteja. Heille maailma näyttäytyy epäoikeudenmukaisena paikkana, koska heillä ei ole kokemuksen mukanaan tuomaa kykyä hyväksyä, että maailma ei ole oikeudenmukainen paikka. Vasemmiston tarjoamat lääkkeet (tasa-arvo ja lainsäädäntö) on yksinkertaisuudessaan houkutteleva - hiukan niin kuin islamin neitsyet paratiisissa. Liian hyvää ollakseen totta.

Osa vasemmistolaisista ilmiselvästi kokee olevansa älykkäitä kyetessään kritiikkiin. Varsinkin Vihreissä on näitä muka-älykkäitä riidanhaastajia. Jokaiselle asialle pitää olla yksi täsmällinen selitys, ja muita vaaditaan hyväksymään se ainoana oikeana.

Puolueen äänestämisen tiedetään kulkevan suvuissa. Samoin ammatit ja tulotasot, terveydentilat ja ruokailutottumukset, teiniraskaudet ja masennukset. Moni asia on niin sanotusti periytyvää - miksei käsitys ymäröivästä maailmasta ja sen rakenteesta (ja erityisesti siitä, hyväksynkö oman asemani siinä) voisi olla myös rakennettu aivoihimme? Voiko joillain suvuilla olla niin huono luottamus omaan kykyyn huolehtia itsestään ja jälkeläisistään, että se ripustautuu kuolevan lailla muiden helmoihin saadakseen elantonsa? Voiko ihmisellä olla biologinen tarve vastustaa muutoksia?

Liberaalit

1700-luvun ns. klassisen liberaalin oppien mukaan kansalaisilla, siis ei vain yläluokalla, oli tunteet, omat aivot ja siis kansalaisoikeudet. Nämä Amerikan itsenäisyysjulistukseen vaikuttaneet opit vähitellen muuttuivat niin, että yksilönvapauksien tilalle juurtui valtiousko, stateism tai statism. 1900-luvun loppupuolella ns. reaganismi tai thatcherismi loivat perustan klassisen liberalismin paluulle. Nykyisin uuskonservatiivit ja libertaarit myötäilevät klassista liberaalia ajattelutapaa yksilön ja yhteiskunnan suhteesta. Sen sijaan nyt Pohjois-Amerikassa "liberaaleiksi" (lue: vasemmistolaiset) kutsutut ihmiset pitävät uusliberalismia lähes syntisenä.

Uusliberaalit kannattavat vapaata markkinataloutta, koska se on ainoa dynaaminen so. muutosta ja kehitystä ylläpitävä voima. Samoin uusliberaalit haluavat vähentää valtion valtaa (valtiousko) kaikilla osa-alueilla. Uusliberalismi tukee globalisaatiota - kansainvälistä tavarakauppaa ja vapaata pääomien liikkumista. Sillä on saavutettu valtava elintason nousu kaikkialla maailmassa (pl. ne työt, jotka lännestä siirtyi kehitysmaihin). Miksi siis vasemmisto vastustaa sitä? Vasemmiston huoli köyhistä ja köyhyydestä on huijausta, tekopyhää puhetta. Vasemmistolaisethaluavat valtaa ja paistatella (moraalisina) hyviksinä. Uusliberaali ajattelutapa ei kaipaa nopeita, väkivaltaisia muutoksia yhteiskunnan toimintaan, vaan siinä ymmärretään hyvinvoinnin kumpuavan vakaasta mutta jatkuvasta taloudellisesta toimeliaisuudesta.

Klassisessa liberalismissa ei ole samanlaisia iskulauseita kuin valtiouskossa "kaikki ovat tasa-arvoisia" tai "vaatii lainsäädäntöä". Uusliberalismi on vaikeasti hahmotettava moniulotteinen ajatusrakennelma, jonka ymmärtäminen vaatii paljon aikaa ja vaivaa. Uusliberaaleille valtio on pahis. Vasemmistolle valtio on hyvis, joka "korjaa kaiken epätasa-arvon". Uusliberalismi on hyvin käytännönläheinen (veroja alas, vähemmän sääntelyä, yksityisomistusta jne) ja perinteinen oikeisto (lue: konservatiivit) on aina ollut kiinnostunut hyvin käytännönläheisistä ratkaisuista. Kuten vaikka Preussin rautakansleri Bismarck, jota oikeistolaisempaa ihmistä saa hakea. Silti Bismarck sääti lait eläkkeistä ja palkoista.

Tai Theodore Roosevelt - kansallismielinen sotapäällikkö, joka sääti ensimmäiset kuluttajan asemaa suojaavat lait suuryritysten vastustuksista huolimatta. Konservatiivit uskalsivat kokeilla uusliberaaleja ajatuksia käytännössä 1980-luvulla (Reagan ja Thatcher) ja sen seurauksena kaikki valtiot seurasivat taloudellisen vapautumisen tiellä. Nyt vasemmisto vaatii menestystarinaa lopetettavaksi, koska sen mielestä valtion kuuluu hoitaa tuollaiset asiat. Valtio ja uudet lait turvaavat onnellisen elämän. Kun luette Jyrki Kataisen (Sek.) mielipiteitä, huomaatte, mikä hän oikein on. Tai kun luette Suomen johtavaa Vihreää ideologiaa noudattavan kaupungin poliittisia päätöksiä, ymmärrätte, mistä on pohjimmiltaan kyse.

Enemmin tai vähemmin vapaasti kääntäen John Jay Rayn artikkelista.