VUONNA 1980, kun äitini yritettiin raiskata, olin kuusivuotias. Se tapahtui omakotialueelle johtavalla hiljaisella kävelytiellä.
Kun kuljin tapauksen jälkeen äidin kanssa lähikauppaan, kuulin toisinaan miesten viheltelevän äitini perään. Silloin keräsin rohkeutta, menin ja haukuin viheltelijät. Olin varma, että joku heistä on hän.
Lapsen mieleni kehitti jonkinlaisen pakkomielteen äitini ahdistelijan löytämisestä. En pystynyt ymmärtämään, miksi hän sai kulkea vapaana.
Samana vuonna kun Laakson äiti joutui seksuaalisen häirinnän kohteeksi, myös minun äitini joutui. Olin vanhempieni kanssa Egyptissä ja kiipesimme Kheopsin pyramidiin. Äitini takana kulkenut arabi alkoi kouria, ja siten minusta islamvastainen. En sen jälkeen ole nähnyt islamissa yhtä ainutta hyvää puolta. En edelleenkään keksi mitään syytä, miksi kukaan tyttöjen ja naisten kunnioittavaa kohtelua kannattava ihminen kannattaa islamia tai muslimien maahanmuuttoa Suomeen. 40 vuodessa Egypti ei kehittynyt parempaan suuntaan.
4 kommenttia:
Jep. Tuon hätäisen yleistyksen yksi hyvä esimerkki on myös usein luettu ”tunnen itse yhden oikein ihanan maahanmuuttajan joten maahanmuuton arvostelu on rasismia, natsismia ja muita pitkiä, rumia ja karvaisia sanoja”.
Ja niin Egypti kuin muutkaan arabimaat eivät ole todellakaan kehittyneet parempaan suuntaan. Laitetaan taas kerran Egyptin sotilasdiktaattorin Gamal Abdel Nasserin puhe 1950-luvulta:
https://www.youtube.com/watch?v=TX4RK8bj2W0
Sittenhän arabimaihin piti ajaa väkisin se ”demokratia”. Tajuamatta sitä että sitä demokratiaa pitäisi osaa käyttääkin. Jotkut kansat pärjää vaan paremmin rautasaappaan alla.
Näin se on. Jokainen Saksassa tai Neukkulassa käynyt tunnistaa ne ihmisperseet, jotka selviävät elämästä läpi ainoastaan kovalla kurilla. Sivulla 55 on Pekka Holopaisen tekemä mainio huomio André Svanströmin hölmöstä kirjasta "Hakaristin ritarit":
"Suomalainen SS-mies ei ollut kovinkaan vastaanottavainen kolmannen valtakunnan ateistiselle maailmankatsomukselle, kuten ei kansallissosialistiselle propagandalle yleensäkään."
Tuosta linkatusta ja muutamista muistakin Nasserin taltioiduista esiintymisistä minulle on piirtynyt hänestä kuva huumorintajuisena tyyppinä. Ainakin hän osasi käyttää huumoria aseena juuri niitä tahoja kohtaan, jotka sitä eivät voi vähimmässäkään määrin sietää.
Tuleepa mieleen ajatus, että parasta mitä islamilaiselle maailmalle voisi tapahtua olisi, että jokaiseen ilmestyisi huomenna samanlainen dktaattori kuin Nasser, ja pysyisi hengissä mahdollisimman ptkään.
Olihan Gamal Abdelilla omat rajoitteensa, mutta hän joka tapauksessa antoi vaikutelman diktaattorista jonka kanssa voi neuvotella, toisin kuin muuan Saddam.
Nasserin vävypoika Ashraf Marwan omilla toimillaan ei varmaan naurattanut Nasseria. Marwan on kai ainoa ihminen jota pidetään sotasankarina niin Egyptissä kuin Israelissakin. Äijä menetti henkiriepunsa islamilaisen perinteen mukaisessa parvekelennossa Lontoossa.
Muslimimaissa ei ole koskaan tarvetta demokratialle, koska Allah ohjaa kaikkea. Jos siis muslimin ampuma luoti tappaa vääräuskoisen, syyllinen ei ole ampuja vaan Allah. Sillä Allah olisi myös voinut muuttaa luodin rataa.
Noin pöhköä ideologiaa on mahdoton muuttaa koska uskosta luopuvat tulee tappaa. Se käännyttää epäilijät paljon tehokkaammin kuin Raamattu tai Vastaanottokeskuksen opaslehti.
Lähetä kommentti