Tätä kirjoittaessani, lauantai-iltana 27.6.2015, näyttää siltä että vihdoin ja viimein kreikkalaiset pääsevät devalvoimaan valuuttansa pelastaakseen sen vähän, mitä taloudesta on jäljellä. Tilanne muistuttaa pitkälti Suomen tilannetta vuosina 1991-93. Mitä Kreikalle tapahtuu?
80-luvulla Suomi oli luonut kuplan, jossa kiinteistöjen (muodostavat noin puolet kansallisuusvarannosta kaikissa kehittyneissä maissa) hinnat nousivat yli sen ostovoiman, jota mitataan kansan kyvyllä tuottaa muille maille kelpaavia tuotteita ja palveluita. Suomi oli ikäänkuin kotitalous, jossa kotirouva kuluttaa enemmän kuin mies kykenee tuomaan rahaa.
90-luvulla Suomen kupla puhkesi. Mauno Koivisto oli sinänsä oikeassa, että suomalaisen duunarin palkka laskee, jos markka devalvoidaan, koska tuontitavaroiden hinnat nousevat. Ongelma oli siinä, että markan kurssia puolustaakseen Suomen Pankki nosti korot niin korkealle, että yritykset alkoivat kaatua. Toisella puolella oli tietenkin lähinnä Japanista Suomeen kulkeutunut lainaraha, jonka pääoma suhteessa Suomen markkoihin nousisi devalvaation suhteessa. Mutta kuten aina, rahamarkkinat voittavat poliitikkojen lupaukset auvoisesta tulevaisuudesta ilman verta, hikeä ja kyyneleitä ja niinpä Suomen oli devalvoitava saadakseen kansainvälisen kilpailukykynsä ostovoiman takaisin.
Kreikassa tilanne siis tosiaan muistuttaa Suomen 90-luvun lamaa. Valtio ei tuota riittävästi vientituotteita tai kerää tusristeja, jotka olisivat valmiit maksamaan Kreikan ihmeistä Italiaa, Turkkia, Espanjaa ja Portugalia enemmän. Niin ihania kuin kreikkalaiset lomasaaret ovatkin, niiden lisäarvo on suhteessa vaikkapa Kanarian-saariin mitätön. Raha - siis turistit - äänestää jaloillaan.
Nyt kun Kreikka ei selviä sinänsä järjettömistä lainoistaan, se joutuu Islannin, Argentiinan ja muiden konkurssin tehneiden maiden jatkoksi. Miten käy yrityksen tai kotitalouden, joka menee konkurssiin? Se yksinkertaisesti laiminlyö velkansa ja jatkaa elämäänsä. Lainoittajat uhkailevat kaikella mahdollisella, mutta tosiasiassa palaavat takaisin heti, kun riskitaso vastaa todellisuutta. Tästä on Kreikan tapauksessakin kyse.
Mitä Kreikan erosta oikein seuraa? Vaikea kysymys. Neuvostoliitto muodosti samanlaisen valuutta-alueen kylmän sodan aikana. Jokaisen kansan viennin aro oli riippuvainen keskuspankista eikä todellisesta tarjonnan kysynnästä. Se kokeilu kesti 70 vuotta. Nyt euroa on kestänyt 15 vuotta. Aivan kuten Neukkulassa myös EU:ssa poliittista pääomaa on kokeiluun sitoutunut niin paljon, että kokeilu jatkuu vielä toistaiseksi. Toisin kuin kylmän sodan aikana, nyt pääomamarkkinat ovat vapaat, joten emme varmaankaan joudu odottamaan enää kahta sukupolvea saadaksemme markan takaisin.
Loppuvuodesta Kreikan talous alkaa voida jo paremmin. Vienti - eli siis turismi - alkaa vetää ja kun lainojen maksuun ei mene valtion budjetista rahaa, sitä jää jaettavaksi kansalle. Hyvä tai huono asia, mutta niin se vain menee. Velkojen laiminlyönti on itsessään vain ja ainoastaan osoitus siitä, että markkinat ovat löytäneet samalla riskitasolla paremmin tuottavan kohteen. Konkurssi ei ole muuta kuin pääomien siirtymistä huonommin tuottavista kohteista paremmin tuottaviin kohteisiin. Riski epäonnistumisesta on hinnoiteltu korkoon, pois lukien EKP:n tapauksessa, jossa jokaisen maan riskin ajateltiin olevan identtisiä.
Vielä tänä keväänä olin aika luottavainen sen suhteen, että Suomi eroaisi eurosta vapaaehtoisesti. Nyt tajuan tuon olleen toiveunta. Suomen hallitus - Soini mukaan lukien - mieluummin laittaa koko yksityisen sektorin turpeeseen kuin eroaa eurosta. Sinänsä Suomi voisi pysyä Saksan kanssa samassa valuutassa, jos yritysjohtajamme olisivat yhtä päteviä. Kvartaalitaloudessa suomalaiset yritysjohtajat osaavat säästää saavuttaakseen johdon bonukset, mutta oikeasti tarvitsisimme sellaista johtoa, joka loisi uutta, keksisi tapoja parantaa nykyisiä menetelmiä ja haastaisi kilpailijat. Ei - sen sijaan hingutaan palkkojen alennuksia ja uskotaan että kilpailukyvyn palauttaa kiinalainen tuottavuus. Kun siihen yhdistetään islamilainen invaasio, on lopputulema varsin pelottava.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Hmm. Toisen kappaleen viimeinen lause näyttää kaipaavan oikolukua.
Muu teksti - en keksi siihen mitään lisäämistä, näin aikaisin sunnuntaiaamuna.
Olen tuosta viimeisestä kappaleesta täsmälleen samaa mieltä. Liittyminen yhteisvaluuttaan oli Suomen taloushistorian pahin yksittäinen virhe. Kannattaa kaivaa Youtubesta vanha eduskuntakeskustelu, jossa oppositiojohtaja Esko Aho esittää järkeviä perusteita olla liittymättä euroon samalla, kun pääministeri Mooses leimaa arvostelijat pimeyden voimien edustajiksi. Valitettavasti Suomen poliittinen keskustelu ei noista ajoista ole juurikaan kehittynyt.
Suomi pysyy loppuun asti Saksan rinnalla yhteisvaluutassa, joka on siis katastrofi muille kuin Saksalle.
Nyt oikoluettu :)
Vasara, nyt kun Mooseksen ja Tarjan ajoista on kulunut 20 vuotta, alkavat tulokset näkyä. Turvallisuuspoliittinen tilanne heikentyi miinakiellon vuoksi, ulkomaalaispolitiikka on oikeastaan täysin epäonnistunut ja taloudellinen tilanne on erittäin vakava. Kaikki asioita, joihin poliittinen johto itse halusi vaikuttaa ja vaikuttikin.
Lipposen NATO-hinku olisi ilmeisesti johtanut maan omien puolustusvoimien alasajoon, ja siten tosiasiassa heikentänyt entisestään tilannettamme. Tämä vain puhtaana arvauksena perustuen siihen, kuinka positiivisesti sosiaalidemokraattiemme muut toimenpiteet ovat maahamme vaikuttaneet.
Juuri tällä hetkellä näyttää siltä, että kyse on pokeripelistä. Syrizan Tsipras nokitti ja pakotti euroryhmän näyttämään korttinsa. On todennäköistä, että euroryhmä luovuttaa bluffin edessä ja pitkittää Kreikan kriisiä. Tsipras voittaisi kummassakin tapauksessa eli silloin, jos euroryhmä sulkisi lainahanat tai jatkaisi rahoitusta. Kumpikin vaihtoehto on selitettävissä Kreikan hallituksen kannalta parhain päin.
Eli pidän erittäin todennäköisenä, että Kreikka pysyy eurossa. Sen toisen vaihtoehdon seuraukset (eli yhteisvaluutan loppu), olisivat liian vakavat EU-eliitin kannalta. Sitoudutaan mieluummin epäonnistuneeseen valuuttaan, kuin myönnetään tosiasiat ja luovutaan epäonnistuneesta valuutasta.
Brittilehtiä ei tässä asiassa kannata uskoa, koska siellä vallitsee eurovastainen toiveajattelu, joka aliarvioi EU-maiden johdon sitoutumisen EU-projektiin.
Lähetä kommentti