keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Muslimien kurjuus on itse aiheutettua

Piti keksiä M:llä alkava sana otsikkoon, koska tämä on tuhannes kirjoitukseni. Kukaan ei pidä Etelä-Koreaa syyllisenä pohjoiskorealaisten ahdinkoon tai kukaan ei syytä suomalaisia Karjalan köyhyydestä. Yhdysvaltoja ei syytetä Meksikon sisäisestä turvallisuuden puutteesta, mutta länsimaiden vasemmisto antaa jakamattoman tukensa, kun syytetään Israelia palestiinalaisten ahdingosta.

Saudi-Arabiassa ilmestyvä englanninkielinen Arab News heijastelee kuningashuoneen vähitellen muuttuvia mietteitä arabimaailmassa viimeksi kuluneiden 30 vuoden aikana tapahtuneesta islamilaisen teokratian otteen kiristymisestä. Ovathan saudit itsekin perustaneet valtansa papiston antamaan hyväksyntään tehdyistä Koraanin tulkinnoista, mutta toisin kuin muualla islamilaisessa maailmassa Iranin vallankumouksen jälkeen, papisto on hyväksynyt yhteistyön arkkivihollisensa Yhdysvaltain kanssa. Viime viikolla Abdulateef al-Mulhim kirjoitti kolumnin, jossa hän kovin sanoin arvosteli arabimaiden Israel-vastaista politiikkaa ns. Yom Kippurin sodan jälkeen.

39 vuotta sitten, lokakuun 6. vuonna 1973, alkoi kolmas ja viimeisin sota arabien ja Israelin välillä. Se kesti 20 päivää. Muut sodat käytiin 1948 ja 1967. Vuoden 1967 sota kesti kuusi päivää. Muitakin yhteenottoja on vuosien varrella ollut. Osa on ollut pieniä rajakahakoita, osasta on kehittynyt täysimittaisia taisteluita, mutta muita varsinaisesti sodiksi luettavia yhteenottoja ei ole ollut.

Israelin ja arabimaailman välinen jännite on harvinaisen monisyinen. Yhä useampi arabikansalainen on alkanut kyseenalaistaa menneisyyden ja nykyisyyden syitä ja seurauksia. Ensimmäinen kysymys kuuluu, mikä on ollut näiden sotien todellinen hinta arabeille. Ja toinen kysymys, joka on paljon vaikeampi kansallismieliselle arabille esitettäväksi kuuluu: Mitkä ovat olleet todelliset kustannukset siitä, että Israelin itsenäisyyttä ei 1948 tunnustettu ja miksi arabimaat ovat laiminlyöneet kansalaistensa koulutuksen, terveydenhuollon ja infrastruktuurin kuntoon laittamisen sotimisen sijaan? Ja kaikille arabeille se kaikkein vaikein kysymys kuuluu: Onko Israel todellinen vihollinen arabeille?

Päätin kirjoittaa tämän kolumnin nähtyäni valokuvia nääntyvästä jemeniläis-lapsesta, poltetusta Aleppon keskiaikaisesta souqista, alikehittyneestä Siinaista, irakilaisista autopommeista ja tuhotuista libyalais-taloista. Kuvat näytettiin Al-Arabiya tv-kanavalla, joka on Lähi-idän alueen suosituin ja arvostetuin media.

Kaikkia mainittuja kohteita yhdisti se tosiasia, että tuhon olivat aiheuttaneet arabit itse ilman ulkopuolista vihollista. Näännyttämisen, murhat ja hävityksen ovat suorittaneet ne samat kädet, joiden olisi pitänyt rakentaa näitä yhteiskuntia ja suojella niiden kansalaisia. On oikeutettua kysyä, kuka tai mikä on arabimaailman todellinen vihollinen.

Arabimaailma on käyttänyt satoja miljardeja ja uhrannut kymmeniä tuhansia henkiä tuhotakseen Israelin, jonka olemassa oloa se ei edes tunnusta. Arabimaailmalla on paljon vihollisia, joista vähäisin on kuitenkin Israel. Todellisia vihollisia ovat korruptio, koulutuksen, terveydenhuollon ja vapauden puute, ihmisarvoisen elämän halveksunta sekä Israelista luomansa uhkakuvan avulla kansojaan alistavat diktaattorit. Heidän hirmuhallintonsa on arabeille paljon vaarallisempaa kuin sodat Israelia vastaan.

Olemme halunneet kiinnittää maailman huomiota siihen, että israelilaiset kohtelevat huonosti palestiinalaisia. Olemme nähneet, kun Israel iskee asevoimin naapurimaihinsa. Todellisuudessa nämä iskut ovat aivan eri tasolla kuin arabimaiden oman hallinnon kansalaisiinsa kohdistamat iskut. Syyriassa hallinnon julmuus ylittää mielikuvituksen rajat. Irakilaiset tuhoavat itse omaa maataan. Tunisian hallitsija kavalsi 13 miljardia. Vaikka Jemen on yksi maailman viljavimmista alueista, sen kansalaisia nääntyy nälkään. Miksi irakilaisia pakenee maastaan, joka saa vuosittain 110 miljardia dollaria öljyn viennistä? Miten libanonilaiset eivät kykene hallitsemaan yhtä maailman pienimmistä maa-alueista? Ja ennen kaikkea, mikä sai arabimaat uppoamaan?

14.5.1948 Israel julistautui itsenäiseksi. Seuraavana päivänä arabimaat julistivat Israelille sodan estääkseen Palestiinan jakautumisen. Sota loppui 10.3.1949 kestäen yhdeksän kuukautta, kolme viikkoa ja kaksi päivää. Arabit kutsuvat sotaa nimellä Nakbah - katastrofi. Arabit hävisivät ja tuhannet palestiinalaiset menettivät kotinsa paetessaan taisteluita.

Vuonna 1967 arabit aloittivat uuden sodan Egyptin toisen presidentin Gamal Abdul Nasserin johdolla ja hävisivät lisää maata ja luoden uusia pakolaisia, jotka ovat täysin riippuvaisia uusien isäntiensä armosta. Tämän sodan nimi on Naksah - järkytys. Arabit eivät koskaan tunnustaneet häviötään ja palestiinalaisista tuli pelkkiä pelinappuloita. Nyt yhä jatkuvan arabikevään myötä arabimaailma ei osoita mitään myötätuntoa palestiinalaisille, koska monet arabit pakenevat itsekin omaa hallintoaan. Syyrialaiset pakenevat maastaan ilman yhtäkään Israelin pudottamaa pommia. Syyrian ilmavoimat pudottavat pommeja heidän niskaansa. Irakista pakenee kansan lahjakkain osa. Jemenin sisäisen tuhon aiheuttavat jemeniläiset ihan itse. Egyptissä Siinain asukkaat on jätetty oman onnensa nojaan.

Nyt kun monet arabimaat ovat sekaisin, on hyvä kysyä, mitä tapahtui Israelille. Siellä on maailman edistyksellisimmät tutkimuslaitokset, huippuyliopistoja ja korkealaatuinen infrastruktuuri. Suurin osa arabeista ei tiedä, että Israelissa asuvien palestiinalaisten odotettavissa oleva elinikä on korkeampi ja lisäksi he nauttivat paljon laajemmista yksilönvapauksista kuin arabit monissa muissa maissa. Jopa Israelin miehittämällä Länsirannalla ja Gazassa on palestiinalaisilla enemmän oikeuksia kuin monissa arabimaissa. Yksi Israelin entisen pääministerin vankilaan tuominneista tuomareista on Israelin palestiinalainen.

Arabikevät paljasti koko maailmalle, että palestiinalaisten asema Israelissa on paljon parempi kuin muslimien asema arabimaissa, jotka jatkoivat sotimista vapauttaakseen heidät Israelin ikeestä. On vihdoin aika päättää vihollisuudet ja sotiminen ja keskittyä paremman tulevaisuuden rakentamiseen uusille arabisukupolville.

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tuomioja pitäisi saada kommentoimaan tuota artikkelia. Mitenkäs se onnistuisi?

Pörri Orava

Kumitonttu kirjoitti...

Heh, ei taida onnistua. Poliitikkojen kanssa ei voi voittaa väittelyä, koska he eivät tunnusta koskaan olleensa väärässä. Heillä on aina pari kolme perustelua, joihin he vetoavat puolustaessaan aiempaa toimintaansa. Sen sijaan että puhutaan menneestä, pitäisi aina kysyä, miten poliitikko reagoisi, jos tällainen tilanne tulisi nyt vastaan.Silloin he eivät joutuisi myöntämään vanhoja virheitään vaan kertomaan, mikä heidän arvomaailmansa on.

Tässä tapauksessa Tuomiojalta voisi kysyä, jakaako hän Saudi-Arabian kuningashuonetta lähellä olevan tahon arvion siitä, että palestiinalaisongelman ratkaisu riippuu ensisijaisesti siitä, kykenevätkö arabimaat antamaan kansalaisoikeudet ensin omille kansalaisilleen.

Anonyymi kirjoitti...

Niinhän se varmasti on. Mutta siinäkin tapauksessa Tuomioja varmaan siteeraisi sosialisti John Maynard Keynesiä, johon yhdistetään lauseet:" When the facts change, I change my mind. What do you do, sir?", joka ensisilmäyksellä vaikuttaa ihan järkeenkäyvältä, se kun ei ollenkaan ota kantaa koko väärään premissiin.

Tuomiojakin voi ehkä muuttaa mieltään jotain asista, mutta ei varmasti premissejään, kuten sitä, että Isreal ja USA ovat aina syyllisiä, vaikka miltä näyttäisi.

Pörri

P.S. nuo bottivarmistukset ovat todella kurjia. Usein menee tusina äritystä ennekuin osuu oikeaan.

Kumitonttu kirjoitti...

Aivan, tässä Israelin syyttämisen osalta tosiasiat eivät ole muuttuneet. Nyt vasta ensimmäistä kertaa arabit ovat itse havahtumassa siihen asiaan, mitä Israelin tukijat ovat vuosikymmeniä yrittäneet pitää esillä, eli palestiinalaiset ovat pelkkiä pelinappuloita, joiden kurjuutta arabimaat ovat innokkaastiylläpitäneet.

Pidin jonkin aikaa noita botti-varmistuksia pois päältä, ja roskapostia tuli varttitunnin välein, joten tämä on valitettava hinta sen ehkäisemiseksi.

Miltton Friidman kirjoitti...

Muslimien kurjuus on itse aiheutettua

100 % samaa mieltä. Arabisosialismi ja islamismi saavat "ihmeitä" aikaan. :)

Miltton Friidman kirjoitti...

Luitko tämän:

Vasemmisto käyttää Muhammedia työkaluna sananvapauden rajoittamiseen

Coskar North kirjoitti...

Hyvä bloggaus ja suurkiitos suomennoksesta!

Kuten ylempänä onkin jo mainittu, niin tässä on sitä tekstiä jota todella pitäisi tuputtaa Tuomiojalle. Tai oikeastaan reilulle 80 prosentille koko Euroopan populaatiosta, jolle Israel edustaa puhdasta pahuutta. Syytä tähän patologiseen vihaan Lähi-idän ainoata aidosti demokraattista valtiota kohtaan harvempi sitä tunteva tuskin tietää kovin hyvin itsekään.

Kumitonttu kirjoitti...

Kiitos. Luulen kanssa, että moni tärähtäneistön edustaja ajattelee oikeasti, että Israel on paha ja siksi sitä kuuluu vihata. Jotenkin ihmetyttää se epäloogisuus, että miksi suomalaiset eivät saisi vihata venäläisiä, jotka ovat varastaneet Karjalan, mutta palestiinalaisten ikuinen ja pohjaton viha sen sijaan on oikeutettua ja hyväksyttyä. Ja siis, Israel ei edes varastanut Juudeaa ja Samariaa palestiinalaisilta, jotka itse lähtivät muslimijohtajien kehotuksesta pois kotiseuduiltaan.