Punainen väri ymmärretään nykyaikana poikkeuksetta sosialismiksi samalla tavalla kuin vihreä liitetään islamiin. Taisteluni kirjassaan Hitler kirjoittaa, että "Valitsimme punaisen värin julisteisiimme tarkan harkinnan jälkeen houkutellaksemme paikalle kommunismia kannattavia ihmisiä voidaksemme voittaa heidät puolellemme." Natsit kutsuivat toisiaan tovereiksi, ja Hitler haki kannatusta "luokkatietoisilta työläisiltä".
Patrick Leigh Fermor kirjoitti arvostetussa matkakertomuksessaan, että hän nuorena miehenä kierteli Reininmaan pubeja tutustuen saksalaiseen elämäntapaan. Joku vei hänet kotiinsa, jonka seinät oli vuorattu SA-joukkojen kuvilla, julisteilla ja puvuilla. Kun Fermor ihmetteli näkemäänsä, mies huudahti innoissaan, että vuosi sitten niiden paikalla oli kuvia Leninistä ja Stalinista ja julisteita kaikkien maiden proletariaattien yhdistymisestä. Mutta kun Hitler nousi valtaan, mies ymmärsi olleensa täysin väärässä! Fermor ihmetteli moista takinkäännöstä, johon mies vastasi, että miljoonat ovat tehneet samoin. Siitä Hitlerin suuri suosio johtuu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Varsinkin radikaalit natsit toivottivat kommunistit riveihinsä,heillähän oli jo valmiiksi taottu päähän yhden johtajan ja yhden totuuden oppi.Lisäksi he olivat kovettuneet katutaisteluissa natseja vastaan.Tarvitsi vain vaihtaa punainen ruskeaan.
Demareita natsit eivät pitäneet minkään arvosina.
Kansallissosialistit toki tavoittelivat sosiaalidemokraattien tavoin vahvaa keskusjohtoista hallintomallia ja täystyöllisyyttä aivan kuten sosialistitkin. Toisaalta natsit vastustivat ay-liittoja jopa niin pitkälle, että työntekijä ei voinut erota ilman työnantajan suostumusta, ja sosiaalidemokraattien valta perustuu nimenomaan tuohon korporativismiin, jonka terävin kärki heillä on ay-liitto ja niiden avulla käytetty valta. Sosiaalidemokraatit ovat siis siinä mielessä paljon lähempänä klassista fascismia kuin natsit olivat.
Sosiaalidemokraatit olivat myös sangen liberaaleja esimerkiksi henkilönpalvonnan suhteen, mikä ei tietenkään voinut toimia yksipuoluejärjestelmässä. Sinänsä sosiaalidemokraatit nostavat jalustalle omia entisiä johtajiaan muistuttamaan suuruutensa ajoista, mutta eivät nyt sentään palvonnan kohteeksi.
Yhden ajatuksen ne molemmat sentään jakavat, vaikka se onkin laitettu Stalinin sitaatiksi (mikä kuvaa noiden aatteiden yhteisiä juuria):
Ajatukset ovat aseita voimakkaampia. Jos emme anna vastustajillemme aseita, miksi antaisimme heidän ajatella?
Lähetä kommentti