maanantai 21. toukokuuta 2012

Muhammed ja Aisha - revisited

Kuukausi sitten kirjoitin kristinuskon synnystä (Seder ja Pesah - revisited 9.4.2012) ja kuinka revisionistinen historiantutkimus on luonut sen syntyajoista aivan uudenlaisen kuvan. Silloin mieleeni jäi kytemään vastaavanlaisen kirjoituksen tekeminen islamista. Nyt Daniel Pipes on julkaissut kirja-arvostelunsa Robert Spencerin kirjasta Did Muhammad Exist?, jonka julkaisen alla suomennettuna.

Voin rehellisesti ja julkisesti tässä nyt myöntää, että en ole epäillyt Muhammedin historiallista olemassaoloa. Vaikka en tietenkään ole pitänyt häntä ja hänen nimiinsä pantuja tekoja todellisina, en ole hetkeäkään epäillyt, etteikö hän olisi ollut ihmisenä ollut. Voin tunnustaa, että olen omaksunut muslimien kertomuksen tältä osin täysin kritiikittömästi. Olin kuvitellut, että vaikka henkilön teot olisivatkin silkkaa mielikuvituksen tuotetta, pitäisivät Muhammedin synnystä ja elämästä kerrotut väitteet edes keskeisiltä osin paikkansa. Enää en kuvittele. Sen sijaan osaan nyt kuvitella, miten vastaavassa asemassa muslimimaissa olevat ihmiset ottavat uskonsa kirjaimellisesti täytenä totena.

Islamin käsittämätön raakuuskin saa kirjassa myös varsin luontevan selityksen. Siinä missä me nyt tiedämme Paavalin muokanneen Jeesuksen oppeja itselleen mieluisemmaksi, islamin isäksi paljastuu mahdollisesti nykyistä Irakia hallinnut julma diktaattori, jonka poismenoa aikalaiset ylistivät Allahilleen kiitollisina.

Vuonna 1880 julkaistiin merkittävin yksittäinen islamia käsittelevä tutkimus. Se julkaistiin Saksassa ja sen kirjoitti islamiin lukkarinrakkautta tunbtenut unkarinjuutalainen Ignaz Goldziher. Kirjassa, jonka nimi on hieman virheellisesti Tutkimuksia islamista (Muhammedaniische Studien), esitetään, että hadithit - perimätietoa profeetta Muhammedin elämästä - ovat vailla historiallista pohjaa. Goldziher paljasti Muhammedin elämän sijaan hadithien syntyperän pari-kolmesataa vuotta väitettyä myöhemmäksi.

(Sama kuin nykyajan amerikkalaiset väittäisivät uusien todisteiden osoittavan George Washingtonin ja Thomas Jeffersonin keskustelleen perustuslain toisesta lisäyksestä, joka turvaa oikeuden käsiaseisiin. Tosiasiassa todisteet eivät kertoisi mitään siitä, mitä oli puhuttu yli 200 vuotta sitten vaan vasta aivan lähiaikoina.)

Goldziherin ajoista lähtien tutkijat ovat seuranneet hänen lähestymistapaansa kattamaan koko islamin varhaishistorian, joka perinteisesti väittää Muhammedin syntyneen vuonna 570, kokeneen valaistumisen 610 ja muuttaneen Medinaan kuolinvuotenaan 632. Tämä kappale revisionistista historiantutkimusta on pysynyt näennäisen salaisena tutkijoiden joukossa. Esimerkiksi Patricia Cronen ja Michael Cookin synoptinen kirja Hagarism (Cambridge University Press, 1977) oli tarkoituksellisen epäselvä kätkien kirjoittajien todellisen sanoman.

Tom Hollandin "In the shadow of the sword" (Doubleday) ja Robert Spencerin "Did Muhammad Exist?" (ISI) ovat muuttaneet tilanteen. Kuten kirjojen nimet paljastavat, Spencer on suorapuheisempi ja valitsen sen siten arvioni kohteeksi.

Helppolukuisesti ja kiihkottomasti hän selventää aluksi niitä epäjohdonmukaisuuksia ja salaisuuksia, joita Muhammedin elämään, koraaniin ja islamin syntyyn liittyy. Esimerkiksi koraani kieltää Muhammedin koskaan tehneen ihmetekoja, kun taas hadithissa väitetään hänellä olleen pyhimyksille tavallisia yliluonnollisia voimia: ruoan monistaminen, sairaiden parantaminen, veden iskeminen kalliosta ja sateiden käynnistäminen - jopa salamoita iskevä kivihakku. Kummin on? Hadithien mukaan Mekka oli suuri kauppareittien solmukohta, mutta outoa kyllä, historialliset tosiasiat eivät tue väitettä.

Kristinuskon vaikutus islamiin on kiistaton, erityisesti "koraanissa näkyvät kristilliset vaikutteet". Oikein tulkittuina ne vaikutteet selventävät muuten itsessään aivan käsittämättömiä säkeitä. Perinteinen käännös säkeestä 19:24 kuuluu, että Maria kuulee äänen sanovan hänen synnyttäessään Jeesusta, että "Älä pelkää, Herra on laittanut puron allesi". Revisionistinen (ja kristinopin tunteva) tulkinta kuuluu, että "Älä pelkää, Herra on antanut siunauksensa synnytyksellesi".

Epäselvät säkeet "Voiman yöstä", joissa Muhammedin ensimmäisestä valaistumisesta kerrotaan, tulevat mielekkäiksi vain, jos ne ymmärretään Jouluyön kuvailuksi. Suura 97 kehottaa lukijoita hämmästyttävästi saapumaan ehtoolliselle!

Kristinoppiin perehtyneelle islamin syntyajat saavat aivan toisenlaisen kuvan Spencerin kirjassa. Kun muistetaan, että 600-luvun kolikoissa tai muistiinpanoissa ei mainita Muhammedia, koraania eikä islamia, voidaan päätellä ettei mitään uutta uskontoa syntynyt ainakaan 70 vuoteen Muhammedin väitetyn kuoleman jälkeen. Spencerin mukaan "Arabian valloituksen ensimmäisten vuosikymmenten aikana soturit eivät uskoneet islamiin ainakaan siinä muodossa kuin me sen nyt tunnemme, vaan epämääräiseen oppiin, jolla oli kytköksiä tuon ajan kristillisyyteen ja juutalaisuuteen (hagarismi ja saraseenit)". Lyhyesti sanottuna: "Muhammedia ei tuon ajan arabien uskomuksessa esiintynyt, tai jos esiintyi, niin aivan erilaisena kuin miten hänen elämänsä on nyt kuvataan", eli kolminaisuusoppia vastaan Arabian niemimaalla taistelevana kapinallisjohtajana.

Islam luotiin vasta vuoden 700 paikkeilla, kun sittemmin huomattavasti yhtenäistyneen arabimaailman tuolloiset johtajat kaipasivat heimonsa yhdistävää uskontoa. Uskonnon luojana on ilmeisesti ollut väkivaltainen nykyisen Irakin johtaja, Hajjaj ibn Yusuf. Ei ihme, kirjoittaa Spencer, että islam on "niin korostuneen poliittinen uskonto" ainutlaatuisine korostuksineen sodista ja valloituksista. Ei ihme, että se on jatkuvissa ongelmissa nykytapojen kanssa.

Revisionistinen historiantulkinta ei nykyaikana ole tutkijoilta kielletty lähestymistapa toisin kuin 150 vuotta sitten, kun sitä sovellettiin juutalaisuuteen ja kristinuskoon, mutta uskonnoille se esittää syvän, epämiellyttävän haasteen. Islamiin se jättänee pelkästään positiivisen jäljen, muuttaen sen oppeja muslimien ylivertaisuudesta ja naisvihasta vähemmän kirjaimellisesti tulkittavaksi. Sitten jäämme vain odottamaan, että kirja käännetään ja julkaistaan jollain merkittävällä muslimien käyttämällä kielellä ja annetaan ilmaiseksi internetiin kaikkien käytettäväksi. Alkakoon vallankumous.


DanielPipes.org)

4 kommenttia:

IDA kirjoitti...

"Siinä missä me nyt tiedämme Paavalin muokanneen Jeesuksen oppeja itselleen mieluisemmaksi"

Siis mistä me sellaista tiedämme?

Kumitonttu kirjoitti...

Siis tiedämme sen siitä, että ensimmäisten kristittyjen mukaan Jeesuksen uusi tuleminen ja Jumalan valtakunnan saapuminen maan päälle oli se odotettu asia, kun taas jo toisen vuosisadan lopulla alettiin uskoa ylösnousemukseen taivaaseen Jumalan tykö.

Koska molemmat odotukset eivät voi olla olleet Jeesuksen oppeja, jonkun on täytynyt jättää siihen jälkensä.

IDA kirjoitti...

Niin joo. En ajatellut tuota ollenkaan. Tuo oli yleinen muutos, eikä kaiketi varsinaisesti liity Paavaliin. Paavalin kirjeethän todennäköisesti ovat varhaisinta UT:n kirjallista materiaalia ja Jeesuksen sanomanhan tunnemme kirjallisena vain evankeliumeista, jotka on siis kirjoitettu myöhemmin tai samoihin aikoihin, kuin Paavalin varhaisimmat kirjeet. Paavali oli myös ihan henkilökohtaisessa vuorovaikutuksessa evankeliumin kirjoittajien kanssa.

Kumitonttu kirjoitti...

No tarkoitus nyt oli vaan yleisemmällä tasolla todeta, että useiden ihmisten kädenjälki kiistatta näkyy Raamatussa, joten niin se näkyy Koraanissakin.