Tsekin presidentti Vaclav Klaus totesi puheessaan, että tässä uudessa monikulttuurisessa maailmassa uskonnonvapauden on korvannut oppi "ihmisoikeuksista". Niillä vaaditaan oikeutta muuttaa toiseen maahan asumaan periaatteessa minkä tahansa syyn perusteella, jos hakija niiden perusteella voi kohdata vainoa kotimaassaan. Siis periaatteessa, koska jokainen valtio soveltaa ihmisoikeuksia käytännössä haluamallaan tasolla, ja erot maiden välillä ovat valtavat kuten nyt vaikka Ruotsin ja Suomen esimerkit osoittavat.
Jos matkustajalla ei ole viisumivapautta, hänen tulee hakea viisumi kotimaastaan. Jos viisumia ei myönnetä, ei ole mitään tehtävissä. Jos matkustajalla on viisumivapaus - kuten kohta Suomeen matkustavilla venäläisillä - rajatarkastuksessa tehtyyn maahantulokieltoon voi hakea valitusoikeutta suomalaisesta tuomioistuimesta (kiitos ihmisoikeussopimuksen). Siksi viisumivapaus ei ole leikin asia. Kun matkustaja pääsee rajalta läpi, hän voi seuraavaksi kääntyä kristityksi, ryhtyä homoseksuaaliksi, kadottaa paperinsa ja julistaa olevansa vainotun heimon edustaja jne jne jne. Tämän jälkeen häneen sovelletaan "ihmisoikeutta" ja aletaan maksaa sosiaalitukia. Vielä hullumpaa on, että ilman Suomen kansalaisuutta he saavat jopa äänestää paikallisvaaleissa parin vuoden oleskelun jälkeen!
Uskonnonvapaus edellyttää, että sallimme kaikkien uskontojen harjoittamisen - ei vain meille itsellemme mieluisten. Esimerkiksi juutalaisuudessa poikien ympärileikkaaminen on uskonnon vaatima toimenpide ja sen kieltäminen on tosiasiallisesti uskonnonvapauden rajoittamista. Islamissa uskonto ei vaadi ympärileikkaamista, vaan se on kulttuurinen perinne. Vastaavasti muslimin on PAKKO noudattaa sharia-lakia ollakseen hurskas muslimi. Siinä onkin jo pidempi luettelo asioista, jotka ovat ristiriidassa oman uskonnollisen perintömme kanssa. Meillä kun naista ei saa lyödä edes vähän, vaikka olisi kuriton, kun taas yhä edelleen islamissa monet uskonoppineet jakavat toisenlaista opetusta.
Ihmisoikeusjulistuksen alkuperäinen ajatus oli, että ihmiset saisivat harjoittaa uskoaan sosialistimaissa, kristinuskoa arabimaissa ja islamia euroopassa ilman pelkoa omasta turvallisuudestaan. Näin ylevä päämäärä on aivan liian kaukana tosielämästä, jossa valtaa pitävän ideologian kannattajat haluavat rajoittaa toisten ideologioiden toimintaa alueellaan. Kansallisvaltiot ovat olleet toimiva ratkaisu, jossa kunkin yhteisön tavat voivat elää rinnakkain - joskin eri valtioissa - suhteellisen rauhassa. Nyt ihmisoikeuksiin vedoten tätä toimivaa rakennetta ollaan purkamassa, ja tilalle vaaditaan sananvapauden rajoittamista täyden uskonnollisen tunteen loukkaamisen kieltämisen nimissä kaikille maan rajojen sisäpuolella asuville.
Jos vähemmistöt ovat pieniä kuten Suomen tataarit ja juutalaiset, heidän uskonnolliseen toimintaansa ei enemmistö koe tarvettaa puuttua. Kun populaatiot kasvavat, syntyy uskonnollinen ja etninen konflikti, jossa valtaväestö pitää toisen ryhmän tapoja arveluttavina ja jopa itselleen vaarallisina ja pyrkii rajoittamaan paisuneen vähemmistön uskonnollisia oikeuksia. Meillä on käytännössä kolme vaihtoehtoa toimia: rajoitamme sananvapautta, rajoitamme uskonnonvapautta tai sallimme sanan- ja uskonnonvapauden. Näistä kahta ensimmäistä voidaan toteuttaa monokulttuurisissa kansallisvaltioissa mutta ei monikulttuurisessa ilman jonkun vähemmistön surutonta sortamista.
Ensimmäisessä vaihtoehdossa voimme julistaa poliittisen korrektiuden ja hyvinvointiyhteiskunnan sen ruumiillistumana ainoaksi oikeaksi ideologiaksi. Toisessa vaihtoehdossa rajoitamme uskonnonvapautta ja eri uskontojen edustajien oikeutta harjoittaa maassamme sellaisia omia uskonnollisia tapojaan, jotka ehkä koemme vastenmielisiksi (ympärileikkaus, moniavioisuus, indoktrinointi jne).
Kolmas ja omasta mielestäni paras vaihtoehto on tukahduttaa poliittinen korrektius valtaideologiana, avata uskonnonvapautta paljon laajemmin niin, että perheet voivat itse päättää mihin maailmankuvaan lapsensa kasvattavat, ja ennen kaikkea tämä: sallia toisten uskontojen avoin arvosteleminen. Ilman kahlitsematonta keskustelua eivät eri uskontojen edustajat voi käydä dialogia, mitä hyviä ja huonoja puolia heidän ideologioissan esiintyy. Ja jotta keskustelu on avointa eikä ylhäältä päin määrättyä, keskustelua käydään kansan syvissä riveissä, ja silloin on enemmän kuin varmaa, että keskustelu saa myös halventavia ja loukkaavia sävyjä. Poliittisen eliitin voi olla vaikea antaa meille tätä oikeutta, mikä näkyy heidän pyrkimyksissään kahlita keskustelua vaikkapa Muhammedin pilakuvista. (Tähdennän vielä sen, että Muhammedin kuvaaminen ei ole islamin lakien mukaan kiellettyä).
Punavihreän eliitin hinku rajoittaa keskustelua sillä perusteella, että loukkaamme maahamme ja maanosaamme tulevia uudisasukkaita arvostelemalla heidän tapojaan ja uskontoaan nostaa mieleeni erään historiallisen tapahtuman. Intian niemimaa oli silloin englantilaisten miehittämä. Olisiko Mahatma Gandhin pitänyt pyytää enemmistönä olevilta maanmiehiltään ymmärrystä pienen englantilaisen vähemmistön siirtomaapolitiikalle, koska heidän mielestään intialaiset olivat vääräuskoisia ja vääränvärisiä moukkia, joiden sivistäminen oli teollisen vallankumouksen synnyttäneen globaalin aristokratian raskas mutta pakollinen velvollisuus?
Freedom is not worth having if it does not include the freedom to make mistakes.
Honest disagreement is often a good sign of progress.
Mahatma Gandhi
4 kommenttia:
Hyvä kirjoitus. Islamin kohdalla vetoaminen uskonnonvapauteen tulee tuottamaan valtavia ongelmia viimeistään siinä vaiheessa kun yhteiskunnan muslimipopulaatio kasvaa siihen 10-20% väestöstä. Tässä vaiheessa luonnollisesti myös poliittinen islam ryhtyy nostamaan rumaa päätään ja lapsikin osaa laskea, että tämänkin arvostelu tullaan silloin vaimentamaan vedoten "uskonnonvapauteen" tai "ihmisoikeuksiin".
Jussi Halla-aho sanoi joskus hauskasti puhumastasi ihmisoikeususkonnosta: "Aiemmin ihmisoikeuksilla on tarkoitettu ihmisen oikeutta toteuttaa itseään ja elää omalla tavallaan, ilman että siihen puututaan ilman perustavaa laatua olevia syitä. Sittemmin ihmisoikeuksilla on ruvettu lähinnä tarkoittamaan jonkun ihmisryhmän oikeutta jonkun toisen ihmisryhmän rahoihin."
Kiitos Coskar. Kuvailemasi kehityskulku näyttää hyvin luultavalta. Kun muslimeita on tuo 10-20%, meillä ei ole mitään mahdollisuutta tosiasiallisesti estää heitä elämästä omien lakiensa ja tapojensa vaatimalla tavalla. Sen jälkeen pitää hyväksyä huivit, moniavioisuus, paastot jne. Sharian arvostelu tehdään kielletyksi vedoten "uskonnonvapauteen" tai ihmisoikeuksiin" kuten aivan oikein toteat.
Israel on koko maailmassa ainoa aidosti oikea monikulttuurinen maa. Siellä niin muslimit kuin ortodoksijuutalaisetkin saavat elää omine tapoineen, ja pääsääntöisesti homma myös toimii, koska sananvapaus on hyvin laaja. Jos Israel kieltäisi toisen uskonnon arvostelun, se johtaisi jomman kumman osapuolen taholta väkivaltaisuuksiin. Monikulttuurisessa yhteiskunnassa meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kasvattaa uskonnon- ja sananvapaus äärimmilleen.
Nykyinen pääongelmamme onkin siinä, ettei meillä ole aikaa odottaa 20 vuotta. Kansalle pitää tehdä selväksi nyt, mikä on tulevaisuutemme. Joko hyväksymme hyvin laajan uskonnonvapauden tai rajoitamme sananvapautta.
Monikulttuurisuus toimii silloin kun eri kulttuurit elävät keskenään enemmän tai vähemmän sekaisin. Toki jo kaupunkitutkimuksessakin tunnistetaan se ilmiö, että maahanmuuttajaryhmät tapaavat keskittyä tiettyihin kaupunginosiin ja kortteleihin. Osittain tämä johtuu siitä, että näistä kaupunginosista osoitetaan heille asuntoja. "He" tarkoittaa tässä pakolaisia ja turvapaikanhakijoita. Toinen syy on puskaradio: maahanmuuttajat haluavat turvallisuudentunteen takia olla lähellä oman kulttuuripiirinsä edustajia.
Israel on monikulttuurinen vain siinä mielessä, että sinne on diasporan hengessä muuttanut juutalaisia ympäri maailmaa. En kuitenkaan kutsuisi maata, joka on jaettu juutalaiseen Israeliin ja palestiinalaisten aidattuihin siirtokuntiin, miksikään monikulttuurisuudeksi, saati monikulttuurisuuden menestystarinaksi.
Sellaisia monikulttuurisuuskokeiluja, joissa eri kulttuurit elävät keskenään sulassa sovussa on ällistyttävän vähän. Eri kulttuurien edustajat hakeutuvat omille alueilleen. Yksi tunnetuimpia on Los Angelesin etniset lähiöt. Vaikka koko osavaltio on erittäin monikulttuurinen ja suhteellisen varakas, eri etniset ryhmät eivät laajamittaisesti sekoitu.
Israel on monikulttuurinen maa. En nyt millään jaksaisi alkaa opettamaan sinulle asioita ihan juurta jaksain, joten lyhyesti totean, että Israelin kansalaisuuden omaavat arabit elävät ihan sulassa sovussa juutalaisten kanssa. Sitten on nämä aidatut alueet, jotka sijaitsevat ei-kenenkään maalla. Ne eivät kuulu Isralille mutta mikään muukaan maa ei ole niitä omakseen vaatinut. Palestiinalaiset eivät ole israelilaisia vaan pääasiassa egyptiläisiä ja jordanialaisia. Israelilaisia ei siten voi tietenkään syyttää palestiinalaisten epätasa-arvosta suhteessa israelilaisiin, vaikka te siellä vasemmalla laidalla kovin mielellänne niin teettekin.
Lähetä kommentti