Älymystön aikaansaannoksia ihaillessa

Talouselämässä (nro 29/2012) haastateltiin Esperi Caren toimitusjohtaja Marja Aarnio-Isohannia. Hän kertoi laskeneensa hallituksen ns. vanhuspalvelulain kustannuksia oman yrityksensä kannalta. Johtopäätös on yksiselitteinen - hallitus latasi ylimääräisiä kustannuksia veronmaksajien harteille 7,7 miljardia euroa vuoteen 2021 asti. Varsin suorasanaisesti jopa hän ihmetteli, miten demarihallitus noin avoimesti päätti lähteä tukemaan ulkomaisessa omistuksessa olevien terveydenhuoltoalan yritysten kasvua ja kannattavuutta. Näkisitte suupieleni virneessä, jos tämä olisi televisio.

Kolumnisti Olli Ainola puolestaan kertoo ulkokanisteri Erkki Tuomiojan toimintaa. Kesäisessä haastattelussaan Guardian-lehdelle hän toteaa, että euro on troijalainen hevonen täynnä liittovaltiokehitystä ajavia pyrkyreitä (hänellä kai on huonot välit Alexander Stubbiin?). Kun Lipposen hallitus vei Suomen euroon, Tuomioja ostettiin hiljaiseksi nimeämällä hänet eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi. Entinen stalinisti ja Vihreiden puheenjohtaja Satu Hassikin kertoi kesällä blogissaan, että hän äänesti euron puolesta vaikka oli kampanjoinut puheenjohtajavaalissa sitä vastaan. Valta korruptoi, ja uskottavuutta koko poliittiseen järjestelmään voi tuoda vain se, että keskeiset päättäjät kertoisivat katuen, että tulipa tehtyä virhe.

Teollisuuden sähkönkulutus aleni 6% ja perinteisen puuteollisuuden osalta peräti 10%. Energiaveroilla ja päästökaupoilla tehty kestävän kehityksen vallankumous on kuin käänteinen neutronipommi, joka tuhoaa tehtaat ja rakennukset mutta ei tapa ihmisiä. Amerikkalaisilla on noin 12.000 miljardia dollaria eläkesäästöjä. Perinteisesti niistä noin 70% on osakkeissa, mutta tällä hetkellä vain 40%. Pohjoismaisiin yhtiöihin niitä ei tällä hetkellä ole sijoitettu juuri lainkaan.

Tässäkin blogissa alkukesästä esitelty Thomas Sowell (Niin hyvä kuin olla osaa 22.6.2012) on kirjoittanut kirjan "Intellectuals and Society". Sowell on huomannut, että on kaksi poliittista linjaa, joista poliittinen eliitti ja sen ympärillä häärivä oikeuslaitos ja media voivat valita. Toisen mukaan eliitin tehtävä on valistaa kansaa ja johtaa se kohti eliitin nimeämää päämäärää. Vaikutusvaltaiset ihmiset tulkitsevat tilastoja omaksi edukseen. Toinen näkemys tunnistaa ihmisten - myös poliitikkojen - vajavaisuuden, ja yhteiskunta koitetaan rakentaa sellaiseksi, että se minimoisi näiden vajavaisuuksien luomia olosuhteita. Adam Smith ja Milton Friedman edustivat Sowellin mielestä tätä jälkimmäistä linjaa. Kuten hän toteaakin, toisin kuin insinöörit tai lääkärit, älymystö ei koskaan joudu vastuuseen aikaansaannoksistaan.

Takkiraudan blogissa anonyymi kommentaattori kertoi lukevansa America Alone -kirjaa, jonka on kirjoittanut Mark Steyn. En ole itse sitä koskaan lukenut, mutta kirjan Wikipedia sivuilla esitetään arvio, joka vastaa hyvin pitkälti omaani, vaikka en olekaan pessimismiin taipuvainen vaan pikemminkin ikuinen optimisti:

Länsimaat ovat niin keskittyneitä moraali- ja kulttuurirelativismiin - jonka lempisanat ovat monikulttuurisuus ja rasismi - etteivät ne huomaa koko olemassaolonsa olevan vaakalaudalla. Eurooppalaiset maat ovat lopettaneet puolustamasta itseään ja nojaavat täysin amerikkalaisten varaan. Kansakunnat on ajettu niin piippuun, että ne eivät enää jaksa puolustautua, mikä kulminoituu yleisenä antiamerikkalaisuutena. Amerikka on kaiken pahan ja vääryyden ruumiillistuma, ja jokainen selityksiä kaipaava ideologia löytää sieltä omansa.

Muslimeille Amerikka edustaa homopornoa ja moraalikatoa; Euroopalle Amerikka edustaa homovastaista uskonnollista moralisointia, joka ei kykene keskustelemaan muusta kuin Jeesuksesta ja aborteista. Amerikka on uhka ja vihollinen, vaikka se on koko maailmanhistorian ystävällismielisin ylivalta mitä koskaan on nähty. Amerikka tulee luultavasti olemaan viimeinen linnake - muiden jäädessä islamin jalkoihin - joka puolustaa itseään. Sen vastustajat muistavat, että se pakeni Vietnamista ja he toivovat, että Amerikka jatkaa pakoaan, jos sen haastamista jatketaan.