Toisessa yhteydessä kysyin Tiedemieheltä, mikä erottaa Vihreät ja Sosiaalidemokraatit. Yleisellä tasolla vastaus on, että ei mikään. Vihreä aate on suora johdannainen klassisen fascismin opeista samalla tavalla kuin sosiaalidemokraattinen liikekin. Laajasti ottaen voi todeta senkin, että vihreys on nykyaikaan päivitettyä sosialismia ja sosiaalidemokratia 1900-luvun alun ajan sosialismia. Molemmissa korostuu joukkoliikkeen voima - vitsakimppu, jonka muodostaa suuri joukko itsessään pieniä ja heikkoja oksia.
Nykyajan työläiselle puheet yhteisomistuksesta ja lahtariporvareista ovat vieraita. Sen sijaan puheet luonnonmukaisuudesta, kierrätyksestä ja uusiutuvasta energiasta vetoavat työmiehen tunteisiin. Sosiaalidemokraatit kannattavat Suomessa ydinvoimaa, mutta Ruotsissa ja Saksassa vastustavat voimakkaasti. Sosiaalidemokraattien suhtautumista energia-asioihin ei ohjaa - tietenkään - mikään ideologinen näkökulma vaan puhtaasti pragmaattinen. Vihreillä taas suhtautuminen energiaan on ennen muuta ideologinen. Vihreille ydinvoima on yksiselitteisesti kirosana. Älyllisesti tarkastellen se on mahdollinen säteilylähde, mutta tunteen tasolla se edustaa suurteollisuutta ja kulutusyhteiskuntaa. Sosialismin mallimaassa Neuvostoliitossahan ydinvoimaa ei suinkaan vähätelty.
Suhteessa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon puolueet ovat identtiset. Ne haluavat valtiolle paljon tehtäviä, joita varten tarvitaan korkea veroaste ja mahdollisuus ottaa lainaa, jotta veroaste ei taantumassa pakota irtisanomisiin tai muihin toimenpiteisiin. Sosiaalidemokraatit perustelevat vaatimuksiaan pääasiassa taloudellisella tasa-arvolla eli tulontasauksella. Vihreille perustelu on ympäristönsuojelu, mutta tosiasiassa sielläkin vedetään joku raja, jonka ylittävä kulutus on pahaa ja paheksuttavaa. Vihreiden keskinäinen kina tuntuu tulevan siitä, että puoluejohdolle tuo rajaviiva kulkee lähempänä kansanedustajan palkkaa kuin äänestäjille, joiden silmissä kiiluu pikemminkin kaupan kassan palkkaa vastaava taso.
Suhteessa seksiin, uskontoon, armeijaan ja Yhdysvaltoihin molemmat noudattavat hyvinkin perinteisiä ja jopa kommunisteilta tutuksi tulleita radikaaleja näkemyksiä. Paljon hyvää edistystä ja suvaitsevaisuuden lisääntymistä noihin asioihin liittyvien mielipiteiden osalta on tapahtunut. Homous ei ole enää sellainen kirosana kuin aikana ennen tietokoneita. Naiset ovat jo 40 vuoden ajan päässeet ravintoloihin yksin ilman miesseuralaista. Armeijassa kohdellaan varusmiehiä asiallisesti, kun aina on vaihtoehtona mennä siviilipalvelukseen. Amerikka taas edustaa yksilönvapautta, imperialismia, sotaisuutta ja kaiken lisäksi uskonnollisesti järjestäytyneitä yhteisöjä.
Jostain syystä VALKOINEN amerikkalainen edustaa uskonnollista vapaata aseenkanto-oikeutta kannattavaa oman maansa ulkopuolisten asioiden suhteen tietämätöntä moukkaa, mutta MUSTA amerikkalainen edustaa sorrettua vähäosaista, vaikka tämä olisi yhtä uskonnollinen, kantaisi hupparinsa taskussa pistoolia ja kuvittelisi Euroopan olevan valtio. Tämä siksi, että niin vihreille kuin sosiaalidemokraateillekin tunne on voimanlähde. Jos joku asia tuntuu joltain, se antaa oikeutuksen toimia haluamallaan tavalla. Vasemmistolaiset muistuttavat mielellään suhtautuvansa yhteiskunnallisiin asioihin enemmän sydämellään kuin päällään. Vain sosialistien suusta voi kuulla jotain niin lapsellista, että naisten ajama politiikka on pehmeämpää kuin miesten ajama. Naiskiintiöt yrityksen johtoelimissä muka tuovat yrityksiin toisenlaisen suhtautumisen kuluttajiin. Näyttöä ei tietenkään tämänkään väitteen tueksi tarvita - tunne siitä on riittävä.
Molemmat aatteet ovat rasistisia, mikä on iso yllätys monelle sosialistille, joka on tottunut pitämään kannattamaansa aatetta hyvänä, eikä rasismi tietenkään ole hyvä asia. Heille tasa-arvo on tärkeää, ja sen edistämiseksi valtiolla on oikeus väkipakolla ryöstää vauraammilta vähäosaisille. Heille verotus ei ole ryöstämistä, koska - jälleen kerran - se tuntuu hyvältä ja oikeudenmukaiselta. Antamalla laillisen oikeuden toisten ryöstämiseen - siis institutionisoimalla sen - he pääsevät valtaan. Vähäosaisen on paljon helpompi ulkoistaa ryöstäminen kuin mennä itse puukko kädessä esittämään vaatimuksiaan. Ja jotta ääniä tulee, sosialistien pitää löytää kansanryhmiä, joille etuuksia voidaan jakaa. Helpointa kansanryhmät on jakaa ihonvärin ja sukupuolen perusteella. Se on rasismia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
14 kommenttia:
En aina oikein osaa sanoa, leikitkö tyhmää vai mitä oikein tavoittelet kirjoituksillasi. Typistät jotkin asiat aivan käsittämättömien koukeroiden kautta. Jos et pidä jostain asioista tai aatteista, niin keksimällä keksit jonkun yhteisen piirteen jotta voit esittää että asiat ovat "samoja".
Vihreiden ja sosialidemokraattien aivan keskeinen ero on siinä, että sosialidemokraatit edustavat "työväen" eturyhmäpolitiikan ympärille rakennettua ideologiaa ja yhteiskuntafilosofiaa, joka perustuu ajatukseen suurista massoista ihmisiä. Näiden "yhteisestä edusta" ja tasa-arvosta tehdään sosialidemokratiassa poliittinen päämäärä, jonka korkein ja kehittyneinen muoto on hyvinvointiyhteiskunta.
Hyvinvointiyhteiskunnassa yksityinen teollisuus tuottaa kulutus- ja ylellisyystavaroita ja valtio tasaa tulonjakoa ja kerää mittavat verot joilla se takaa kaikille kansalaisille sosiaalisen turvaverkon ja kattavat "palvelut". Sen myyttinen kulta-aika oli 1980-luvulla.
Sosialidemokratiaa voitiin rakentaa kylmän sodan aikana, koska se takasi yhteiskuntarauhan, yhtäältä teollisuus- ja pääomapiirien omaisuusintresseille ja toisaalta työväestön halulle saada isompi siivu kehittyvän teknologian ja markkinoiden laajentumisen tuomasta hyvinvoinnista. Se on tavallaan kädenojennus marxilaisesta sosialismista kohti kapitalismia. Se on klassisen fascismin juurilla aivan selvästi, mutta tietenkin ohittanut ja tehnyt (ainakin osin) pesäeronsa sellaiseen korporativistiseen ajatteluun, jossa korporaatioiden valta on totaalista; Sosialidemokratiassa yksilö on toki yhteiskunnan osa, mutta ei vaihdettava ja uhrattava, vaan jonkinlainen suojatti. Sosialidemokratian puolustamisessa käytetäänkin usein kieltä, joka viittaa perheeseen tms.
(jatkan)
Vihreät ovat jotain aivan muuta. Vihreillä ei ole mitään sellaista yhtenäistä eturyhmää, joka muodostaisi näille "yhteiskunnan tukirangan", jonka ympärille yhteiskunnan tulee rakentua. Sensijaan se on kaikenlaisten vaihtoehtoisten elämäntapojen ja sellaisten ryhmittymien amalgaami, joilla ei ole oikein mitään selkeää roolia perinteisessä talouselämässä. Vihreä liike syntyikin Suomessa pääosin sellaisista intresseistä, joita sosialidemokratia ei ottanut huomioon, koska niillä ei koettu olevan mitään taloudellista merkitystä.
Vihreiden juurilla ei ole juuri minkäänlaista korporativismia, toisin kuin sosialidemokratiassa. Liikettä ei rakennettu minkään jaetun yhteiskunnallisen intressin ympärille, vaan se syntyi lukuisien erilaisten vähäisten, osin jopa ristiriitaisten, intressiryhmien yhteenliittymänä: oli vammaisia, homoja, luonnonsuojelijoita, jne. Se syntyi yksittäisten epäkohdiksi koettujen asioiden korjaamistarpeesta.
Tämän vuoksi vihreillä ei ole edes mitään kunnollista filosofiaa. Sen sisällä on toki voimakas sosialidemokraattinen juonne, sitä ei käy kiistäminen. Sellaiset sosialidemokraattisesti ajattelevat varmaan gravitoituivat vihreisiin, joiden mielestä demarien käsitys tasa-arvosta puhtaasti tulonjaollisena kysymyksenä oli liian rajoittunut. Vihreiden parissa ei siksi yleensä nähdä tulonjakokysymystä niin olennaisena, ja siksi big vs small- akselilla vihreissä on paljon hajontaa. Kieltämättä se on painottunut melko paljon sinne big- päähän.
On totta, että vihreissä tunne on jonkinlainen voimanlähde, ja jopa enemmän kuin demareille. Demareissa ns. "oikeistodemarien" siipi on ollut perinteisesti kovin vahva, mikä siis tarkoittaa vähemmän tunnetta ja enemmän asiantuntemusta. Tästä kunnia demareille, heiltä on tullut paljon kovatasoisia valtiomiehiä. Lipponen oli kuitenkin lähihistorian paras, tai ainakin vähiten huono pääministeri.
Vihreissä myös tuo suurteollisuus ja kulutusyhteiskunta- läppä on voimakas, mutta on jonkinlainen virhe kuvitella, että se olisi ainoa tai edes politiikan suuntaa määrittävä aspekti. Heillä on hirveän voimakkaana myös toisaalta tietynlainen teknologinen edistysusko, kunhan teknologia on "puhdasta". Tämä kahtalainen suhde repii asioita aika tavalla.
Minulla ei sinänsä ole mitään erityisempää tarvetta puolustaa vihreitä. Yritin pitkään ymmärtää sitä ilmiönä, mutta ei se ole näin yksinkertaista. Vihreät eivät itsekään ymmärrä sitä, ja oikeastaan se yhteiskuntafilosofian puute kirkuu kaikkialla. Soininvaaran hehkuttama "parhaan argumentin periaate" on hyvä esimerkki tästä: Puolue voidaan saada lähes yksimielisesti melkein minkä tahansa asian taakse jos joku riittävän hyvin osaa asian perustella, ja se ei ole ristiriidassa muutaman aivan perusjutun kanssa, eli
- ei saa uhata feminismiä
- ei saa uhata xenofiliaa
- ei saa olla ydinvoimaa
- ei saa sotkea ympäristöä(*)
Tuo "ei saa sotkea ympäristöä" on toisaalta jotain mikä aina joskus on vähän niin ja näin, otin ydinvoiman tietoisesti erikseen, koska ydinvoima on vihreille tabu. Se ei "edusta" mitään, vaan se on itsessään kielletty. Siitä saa puhua vain koodikielellä. Myös ne, jotka oikeasti sitä kannattavat (tai siis eivät vastusta; kannattajia ei hyväksytä)
Vihreillä ei myöskään ole samanlaista "pitää jakaa"- tyyppistä ajattelua kuin demareilla. Pikemminkin heillä on tämän tunnepolitiikan ja osin keskiluokkaisemman kannattajajoukon vuoksi jonkinlainen "pitää osata luopua" tai "pitää tehdä uhrauksia"- retoriikka. Suurin osa vihreisiin kohdistuvasta vihasta on minulle käsittämätöntä, koska vihreissä tärkeänä on "esimerkin voima", ja vihreät todella itse tekevät niitä asioita joita muilta vaativat, eli ostavat ilmastoaneita, kierrättävät jne.
Se, miksi en ymmärrä tähän kohdistuvaa vihaa on, että vihreiden sisäinen ja "omiinsa" kohdistama paine on valtavan paljon kovempi kuin ulospäin kohdistettu paine. Tämä erottaa heidät vaikka kristillisistä ja muista konservatiiveistä, jotka ovat ensisijaisesti kaksinaismoralisteja, eli vaativat ensisijaisesti muilta jotain. Viha onkin samanlaista kuin kaikkiin elitisteihin kohdistuva viha, eli se tulee kokemuksesta että Vihreät kuvittelevat olevansa parempia ihmisiä kuin muut.
Kiitos erinomaisesta analyysistä. Erityisesti tämä seuraava kommentti vastaa täysin omia ajatuksianikin:
Sellaiset sosialidemokraattisesti ajattelevat varmaan gravitoituivat vihreisiin, joiden mielestä demarien käsitys tasa-arvosta puhtaasti tulonjaollisena kysymyksenä oli liian rajoittunut.
Kun sosiaalidemokratia syntyi, ei kukaan uskonut, että julkisesta sektorista tulee näin valtava työllistäjä, minkä takia sosiaalidemokratia keskittyi juuri työntekijöiden etujen ajamiseen. Vihreiden syntyessä julkinen sektori oli jo suuri, joten heille oli itsestään selvää, että valtio ottaa hoitaakseen erilaisia heidän tärkeinä pitämiään asioita. Vaikka nämä asiat eivät suoraan liity tulonjakoon, ne ovat kulutusvastaisia tai korkeaa veroastetta vaativaa big govia.
Se, miksi en ymmärrä tähän kohdistuvaa vihaa on, että vihreiden sisäinen ja "omiinsa" kohdistama paine on valtavan paljon kovempi kuin ulospäin kohdistettu paine. Tämä erottaa heidät vaikka kristillisistä ja muista konservatiiveistä, jotka ovat ensisijaisesti kaksinaismoralisteja, eli vaativat ensisijaisesti muilta jotain.
Tää on hyvä huomio, joskin tulkitset sen vähän oudosti. Kaikissa uskonnollisissa lahkoissa paine toteuttaa yhteisön rituaalit on kovempi ryhmän omille jäsenille. Vihreät ovat samalla tavalla kaksinaismoralisteja, koska päästöjen kääntäminen laskuun edellyttäisi oikeasti palaamista jonnekin 1700-luvun kulutustottumuksiin. Harva Vihreä tätä vaatii, vaan haluaa minun rahani rakentaakseen modernin toteemipaalun tai minareetin (lue: tuulimylly) äiti-gaian palvomiseksi. Vihreät ovat herätysliikkeiden tapaan paljon puritaanisempia, ja siitä johtuu heidän suoranainen vimmansa ajaa erilaisten vähemistöjen asiaa. Demareille palkan sitominen työn tuottavuuteen on melko luonnollista, mutta Vihreille tuottavuuden sijaan oikeudenmukaisuus on ratkaisevaa.
Viha onkin samanlaista kuin kaikkiin elitisteihin kohdistuva viha, eli se tulee kokemuksesta että Vihreät kuvittelevat olevansa parempia ihmisiä kuin muut.
Vihreitä ei käsittääkseni kukaan pidä parempina paitsi osa kommareista. Ja ehkä jotkut idealistiset Sekoomuslaiset kuten Meri-Kukka Forsius vai mikä sen Vanhasen ihastuksen nimi oli. En myöskään ole kokenut, että Vihreitä vihattaisiin paitsi jossain kettutarhoilla ja muualla, missä he selvästi syyllistyvät laittomuuksiin. Kristillisiä vihataan paljon avoimemmin - samoin kuin ruåtsalaisia. Enemmistö näkee vihreät nykyajan taistolaisuutena, eikä toisinajattelijat niitä kadehdi, siinä tulkintasi on yliampuvan idealistinen.
Tämä on hyvä kommentti, joka kannattaa nostaa erikseen:
Vihreät eivät itsekään ymmärrä sitä, ja oikeastaan se yhteiskuntafilosofian puute kirkuu kaikkialla. Soininvaaran hehkuttama "parhaan argumentin periaate" on hyvä esimerkki tästä: Puolue voidaan saada lähes yksimielisesti melkein minkä tahansa asian taakse jos joku riittävän hyvin osaa asian perustella, ja se ei ole ristiriidassa muutaman aivan perusjutun kanssa
Jossain edellisessä kommentissasi totesit olevasi pragmaatikko tai sivilikki. Kuten itse tuossa yllä toteat "yhteiskuntafilosofian puute kirkuu" ja "parhaan argumentin periaate" ovat mitä mainioimpia kuvauksia pragmaattisuudesta. Tätähän sinä sanot kannattavasi, mutta nyt sitten vastustavasi...?
Ei, minä en vastust tuon takia. Itseasiassa tuo on vihreiden paras puoli minusta. Se on kuitenkin myös sen heikkous politiikassa silloin, kun asiaa ei ole kovin tarkkaan vielä mietitty.
Vihreiden esittäminen jotenkin etupäässä julkisen sektorin paisuttajina on sekin minusta virheellinen karakterisointi. Vihreiden kannattajissa on toki paljon julkisen sektorin työntekijöitä, mutta väittäisin (voin olla väärässä) että demareissa osuus on vielä isompi.
Ennenkaikkea ero on koulutuksessa. Vihreiden kannattajiksi gravitoituu sellaisia "älyllisten" alojen julkisen työntekijöitä, joilla on kuitenkin jonkinlaista palkkakuoppaa. En tiedä onko tämä edes totta, mutta nyt vaikka kirjastonhoitajat ovat varmaan enemmän vihreiden äänestäjiiä. Opettajat varmaan jakautuvat aika tasan, toimittajat ovat myös melko usein vihreiden kannattajia. Sensijaan sairaanhoitajissa yms on ehkä enmmän demareiden kannattajia.
Vihreiden suosio on suuri myös erilaisten taiteilijoiden parissa, varsinkin niiden joiden mielestä vanhavasemmistolainen luokkaidentiteetti on jotenkin nolo tai passé.
En tarkoittanut että muut näkisivät vihreitä jonkinlaisina parempina ihmisinä, vaan että heidät nähdään juuri kuten sanoit, jonkinlaisina puritaaneina jotka kuvittelevat olevansa moraalisesti parempia.
En tajua tätä taistolaisläppääkään kyllä. Taistolaisilla oli eksplisiittinen tavoite tehdä jonkinlainen kansalaisjärjestöjen vallankumous soluttamalla kaikenlaiset järjestöt omilla tyypeillään ja pakottaa ne puhumaan oman agendansa puolesta. Vihreillä ei ole mitään tällaista, vaan pikemminkin täysin päinvastoin, vihreiden organisaatio sai muotonsa siitä, että se pyrki vastustamaan taistolaisten solutusta. Pitkään sillä ei edes ollut mitään muotoa.
Tämä on sivuseikka.
En ymmärrä myöskään näkemystäsi jonka mukaan vihreät olisivat tasa-arvon kannalla. Vihreillä on toki tietty tasa-arvokäsitys, mutta se ei ole tulonjaollinen. Siinä on kyllä yksi sellainen piirre, jota kuvailet, ja se on feminismi. On siellä vähän sellaistakin juonnetta, että pitää saada kiintiövähemmistöjä vähän joka puolelta, mutta se on todellisuudessa kovin heikko, ja sen kytkös talouselämää kohtaan esitettyihin vaatimuksiin on olematon. Naiskiintiöt ovat ainoa näistä, jolla on vihreiden parissa todella kannatusta. Se on tietenkin vakava asia jo sekin.
Kulutusvastaisuus on kyllä todellinen ilmiö. Sitä on paljon. Mutta sekään ei ole etupäässä BigGov-tyyppistä, vaan jonkinlaista lifestyle köyhäilyä.
Tästä sinun tekstistäsi tulee esiin vimmattu yritys ymmärtää Vihreitä jonakin yksittäisenä asiana. Sitä voisi paremmin kuvata sirkukseksi, mutta sekin antaa liian koherentin käsityksen touhusta. On leijonankesyttäjää, taikuria, jonglöörit, trapetsitaiteilijat, nuorallatanssijat ja parrakkaat naiset.
Ihan samaan vihreissä on homot, hipit, femakot, vammaiset, downshiftaajat, taiteilijat, jne. Ei sitä oikeasti voi ymmärtää mitenkään ideologian tms keinoin. Se on "party" enemmän merkityksessä bileet kuin puolue. For realz.
On leijonankesyttäjää, taikuria, jonglöörit, trapetsitaiteilijat, nuorallatanssijat ja parrakkaat naiset.
Nauroin tälle vedet silmissä pitkään.
Jos näin tosiaan on, minun on muutettava käsitykseni pienistä vihreistä miehistä (ja naisista).
En väitä, että käsityksesi on jotenkin kokonaan väärä. On varmasti sellaisia vihreitä, joihin kirjoituksesi kuvaus osuu.
Vihreissä ei kuitenkaan ole kovin vahvana sellainen juonne, jossa valtiolle haluttaisiin lisää tai paljon tehtäviä. Suhtautuminen valtioon on vihreillä useimmiten aika välinpitämätön, ja tämä "vitsakimppu"-ajattelu klassisesta fascismista on hyvin heikko. Siinä missä sosialidemokratian keskiössä on jonkinlainen hyvinvointivaltion vitsakimppu, kolmikantoineen yms, vihreiden sirkuksessa diversiteetti on tavallaan jonkinlainen itseisarvo.
Se, mitä sanot rasismista, osuu joidenkin osalta aika hyvin kohdalleen. Vihreissä on paljon sellaista ajattelua, että erilaiset ryhmät ovat syrjittyjä tai kiusattuja, ja tällä selitetään kaikenlaisia ongelmia. Tämäkään ei ole kuitenkaan perinteisen vasemmistolaista ajattelutapaa niin, että tässä kohdistettaisiin pääasiallinen huomio köyhyyteen tms tulonjaollisiin asioihin, vaan esimerkiksi liikuntavammaisten esteettömyyteen tms liittyviä jonkinlaisia "pitää saada osallistua" ajattelua. Se ei ole samanlaista suoraviivaista interventionismia - vaikka sitäkin esiintyy - sitä on vaikea selittää muuten kuin "moraalisäteilynä". Toki siihen liittyy interventionistisia toimepiteitä, kuten vaatimuksia rakennusmääräyksissä tai vastaavia vammaisten tms toimenpiteitä, puhdasoppisimmat vaativat yhdessä vasemmistolaisten kanssa kaikenlaisia erikoispalveluja etnisille vähemmistöille. Mutta pääasiassa kyseessä on tässäkin enemmän se että touhu on sirkusta, jossa halutaan olevan mahdollisimman paljon erivärisiä, näköisiä, kokoisia jne porukkaa. Homous, vammaisuus jne ne ovat käypää valuuttaa jonkinlaisen viihdearvonsa vuoksi.
Nim. tiedemies,
vihreät ovat sekalainen kokoelma sirkuksen asukkeja juuri sen takia, että he toimivat uuden byrokratian keihäänkärkenä. Valtio hoitaa jo melkein kaiken ihmisten elämässä kehdosta hautaan, joten vanhan ajan sosiaalidemokratian opeilla byrokratiaa on vaikeaa enää laajentaa. Mutta kun vihreät tulkitsevat vihreän sirkuksen parrakkaan lesbofeministin ja afrikkalaisen sosiaalitoimistojonglöörin olevan syrjittyjä, he saavat syyn vaatia uusia valtion rahoittamia kansalaisjärjestöjä; uusia vihreiden humanistien tutkimus- ja selvitysprojekteja; lisää oikeusapua; lisää syrjintävaltuutetun virkoja; enemmän kotouttamisavustajia; enemmän työllistämisprojekteja byrokratioineen; kasvavia vähemmistökiintiöitä työ- ja opiskelupaikoille ja siihen liittyvää byrokratiaa; kasvavia valtion rahoittamia työllistämisprojekteja vähemmistöille byrokratioineen (esim. surullisen kuuluisat Synenergian silta ja Muxlim -projektit); jne.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Muxlim
Tässä yksi Muxlimin valtiorahoittajista:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tekes
Tämän vuoksi olen käyttänyt vihreistä nimitystä ääribyrokraattipuolue.
Olen Valkean kanssa osin samaa mieltä. Vihreiden hajanaisuuden ja vähemmistömielisyyden vuoksi puolue alkaa helposti kannattaa erilaista vähemmistöille edullista mikromanagerointia.
Tätä vastustetaan kyllä puolueen sisällä jonkin verran, mutta vastustus on heikkoa, koska kukaan ei halua leimautua rasistiksi. Rasistiksi leimaantuminen on ehkä pahin mahdollinen vihreiden mielessä annettava tuomio.
Muxlimin ottaminen jonkinlaiseksi esimerkiksi vihreiden toiminnasta on kyllä aika kummallista. Tekes rahoitti 2000-luvulla lukuisia internet-startuppeja, ja Muxlimin Tekes-rahoitus oli alle puoli miljoonaa euroa, erilaisten yksityisten pääomasijoittajien osuus oli ainakin viisinkertainen.
Tällaisia startup-yrityksiä menee Suomessa nurin paljon. Niiden ympärillä on paljon hypeä ja Tekes antaa usein jonkin verran rahaa, mutta takana pitää olla aina yleensä vähintään saman verran yksityisten sijoittajien panosta. Harvoin Tekes rahoittaa yli puolia, eikä rahoittanut nytkään.
Minulla ei ole sen kummempaa tarvetta puolustella tällaisia projekteja, mutta Valkean kommentissa on kuvaavaa se, miten inho kahta ryhmittymää kohtaan pyritään yhdistämään, tässä siis islam ja vihreät. En ihan tajua mistä tämä johtuu. Etenkin kun tämä nimenomainen kytkös on tavattoman heikko, ja vahvempia ja selkeämpiäkin esimerkkejä luulisi olevan helppo löytää. (Esimerkiksi vihreiden parissa islamin esittäminen yksipuolisen positiivisessa valossa on kovin yleistä, mitä minäkin olen kritisoinut)
Islam kytkeytyy Vihreisiin erityisesti siten, että muslimit kanavoivat äänensä Vihreille, ja olen melko varma, että pikapuoliin perustetaan ensimmäinen Vihreiden paikallisosasto PK-seudun muslimeille. Osaston lipuksi sopiikin hyvin vaikka Saudi-Arabian kokovihreä lippu :)
Nim. tiedemies,
minusta olisi ollut turhaa käsitellä esim. vihreiden poliitikkojen äänestämistä, koska he äänestävät automaattisesti etnopositiivisen paradigman mukaisesti, ja osallistuvat sitä kautta lähes kaikkiin etnopositiivisten projektien rahan jakamisiin. Silloin kun virkamiehistö jakaa rahaa yksittäisiin kohteisiin, he tekevät sitä poliitikkojen määrittämissä ideologis-poliittisissa puitteissa. Etnopositiivinen paradigma on yksi tärkeimmistä puitteista. Ilman etnopositiivista paradigmaa Muxlimille tuskin olisi annettu yhtään tukea. Sehän perustuu sille ajatukselle, että mikään länsimaalaisten tarjoama netin sosiaalinen sivusto ei kelpaa tai sovi muslimeille. He tarvitsevat oman muslimi-eksklusiivisen sivustonsa, jossa kaikkien muslimien islamia kunnioitetaan muslimien määrittämillä tavoilla ja se yhdistetään muslimien sosiaalisiin tapoihin ja kulutustottomuksiin. Eksklusiivisten muslimikäyttäjien lisäksi sivustojen mainostajina ja rahoittajina olikin pääasiassa islamilaisia pankkeja ja muslimien yrityksiä. Tämä on "suvaitsevaisten" julkilausumien ja virallisen politiikan integraatiotavoitteiden vastaista, joten voimme päätellä etnopositiivisen paradigman olevan poliittiselta painoarvoltaan suurempi kuin integraatiopolitiikka. Tekes ja muut julkiset rahoittajat tukeutuvat päätöksissään vallitsevaan poliittiseen paradigmaan, l. etnopositiiviseen paradigmaan. Toisaalta kaikki puolueet perussuomalaisia ja osin kristillisiä lukuunottamatta kannattavat etnopositiivista paradigmaa, ja siitä syntyy siten poliittinen konsensus. Poliittisen konsensuksen tilanteessa fanaattisimmalla ryhmittymällä on psykologisten tutkimusten mukaan useimmiten suhteellisesti eniten valtaa ja vaikutusta konsensukseen, ja yhdessä muiden psykologisten konsensusefektien kanssa konsensuksella on taipumus siirtyä fanaattisempaan suuntaan. Vihreillä on siten suhteessa kokoonsa todennäköisesti eniten vaikutusta etnopositiiviseen paradigmaan. Ja kuten todettua, etnopositiivinen paradigma vaikuttaa tärkeällä tavalla virkamiesten yksittäisiin tukipäätöksiin. Tämä on tietysti pidempi ja epäsuorempi vaikutus virkamiehiin kuin itsestäänselvät vihreiden äänestyspäätökset, mutta virkamiesten toimintaa ei voi selittää ja ymmärtää ilman tätä laajempaa ja monimutkaisempaa prosessia.
Tässä vielä tarkennettu käytännön esimerkki siitä minkälaista puppua virkamiesten rahanjakopäätöksissä menee läpi etnopositiivisen paradigman vallitessa:
http://www.halla-aho.com/scripta/huippuosaamista_osa2.html
http://www.halla-aho.com/scripta/huippuosaamista.html
Sehän perustuu sille ajatukselle, että mikään länsimaalaisten tarjoama netin sosiaalinen sivusto ei kelpaa tai sovi muslimeille. He tarvitsevat oman muslimi-eksklusiivisen sivustonsa, jossa kaikkien muslimien islamia kunnioitetaan muslimien määrittämillä tavoilla ja se yhdistetään muslimien sosiaalisiin tapoihin ja kulutustottomuksiin.
Erinomainen kommentti Valakia!!! Kiitos! Yritän illan mittaan näpytellä samasta aiheesta (mutta toisesta näkökulmasta) kirjoituksen, mutta voi olla että menee huomisen puolelle. Semmoinen keskisuuri mansikan perkaussavotta tuossa käsillä sitä ennen.
Lähetä kommentti