Utöya ja Syyrian sisällissota

Penaali Veera Luoma-aho toteaa, että toimittajan tehtävä on kirjoittaa - totta. Kolumnin luettuani ajattelin, että hyvähän se tietysti olisi, jos toimittajat eivät suoranaisesti valehtelisi tapahtuneesta, mutta tapahtumilla on monta ulottuvuutta ja monta tulkintaa. Vaikka mieleni tekisi, en käytännössä pysty edellyttämään toimittajilta "puolueettomuutta" tai "totuudessa pysymistä". Uutiskynnyksen ylittävä tapahtuma on jo itsessään osoitus toimituksen tai toimittajan maailmankuvasta.

Jotenkin sopivasti Veeran kolumnin viereen oli päässyt Norjan Utöyan vuosipäivästä kertova uutinen, jossa suomalaisen toimittajan henkisen laiskuuden ja älyllisen ylimielisyyden takia norjalaiset pitävät nyt yhtä kansanedustajan avustajaa Halla-ahon kaltaisena rotutohtorina (Helena Eronen ei ole yksin 12.4.2012). Turun Totuuden henkinen kolmoisvoltti niskat taittaen on osoitus Veeralle toimittajakunnan tajunnan tasosta. Jos Turun Totuus on sitä mieltä, että Helena Eronen oli tosissaan, on heidän velvollisuutensa uutisoida asia ja houkutelle lukijoita, joilla puolestaan houkutellaan mainostajia. Jos he ymmärsivät, ettei Eronen ollut tosissaan, heidän kannattaisi pyytää anteeksi lukijoiltaan.

On vaarallista kuvitella, että toimittajat olisivat puolueettomia ja tuottaisivat objektiivisesti arvioiden puolueettomia uutisia. Jos tällainen mielikuva kansan syvissä riveissä syntyy, heitä on helppo hallita. Jos tällainen mielilkuva syntyy valtakunnan keskeisimmän mielipidevaikuttajan toimituskunnan päissä, he ovat väärässä ammatissa. Hyvä toimittaja ymmärtää tekevänsä uutisoinnillaan politiikkaa eikä hän sitä peittele tai häpeile. On pelkästään hyvä asia, että toimittajat näyttävät poliittisen suuntauksensa ja häpeäksi ammattikunnalle, jos he yrittävät sitä peitellä, kuten Veera kolumnissaan sekavasti ammattikuntaansa puolustelee.

Totuus uutisoi myös Syyriasta, jota hallitsee pieni alaviittien vähemmistö. Kyseessähän on tyylipuhdas uskonsota tai jopa tietyllä tavalla yritys toteuttaa etninen puhdistus. Joka tapauksessa sisällissodan osapuolet ovat molemmat muslimeita, joten perinteistä soteteorian oppia lainatakseni, suuremmat reservit omaava osapuoli tulee voittamaan. Ja toiselle osapuolelle ei sen jälkeen armoa anneta eikä tarjota.

Jostain syystä Kiina ja Venäjä eivät halua puuttua tapahtumien kulkuun, eikä minua oikeastaan edes kiinnostakaan se asia. Jostain syystä länsimaisten vasemmistolaisten mielestä muslimeila on jokin syy sotia ja taistella sekä toisin ajattelevia vastaan että myös keskenään. Kun muslimi tappaa juutalaisen, se oli juutalaisvaltion provosoinnin seurausta. Kun juutalainen tappaa muslimin, vasemmistoälyköt huutaavat muslimien rinnalla kurkku suorana rasismista ja rinnastavat toimet holokaustiin. Kun muslimit tappavat toisiaan, länsimainen vasemmistoälymystö vaikenee, koska se ei ymmärrä tapahtumien syitä. Niin ohut on sen ymmärrys, mutta mikä oleellisempaa, niin ohut on sen yritys peitellä väkivaltainen perusluonteensa.

Kirjoitetaan tähän nyt loppuun vielä erikseen, että kun Israel soti Gazassa, joka on siis Egyptin rajanaapuri, Vihreiden Osmo Soininvaara huusi ja raivosi YK:ta arabien turvaksi. Kun Syyriassa tapetaan kymmeniä tuhansia siviilejä, Osmo Soininvaara pitää suunsa supussa Erkki Tuomiojan tavoin. Vasemmistoeliitille arabeja tarvitsee suojella valkoisilta. Jos he sotivat keskenään, asiasta vaietaan, koska sellainen toiminta ei mahdu alempirotuisien suojelemiseksi tehtyyn kaavaan. Aivan kuten Amerikan mustia autetaan aborteilla tappamaan toisiaan, arabienkaan moraalia ei sovi arvostella.