Nauretaan Obamalle

Kuten kaikki maailmaa kiertäneet eurooppalaiset - ja erityisesti peruskoulunsa käyneet suomalaiset - tietävät, amerikkalaiset eivät ns. tiedä paskaakaan. Kun peruskoululaiset opiskelivat Kaakkois-Aasian jokia ala-asteen maantiedon tunnilla, amerikkalaislapset sijoittivat Vietnamin napalmilennot jonnekin Floridan rämesoille. Eurooppalaisille terveellinen ruoka oli keitetyt perunat (tai pasta) ja ruskea kastike (tai tomaattikastike), eikä kokolihapihvistä paistettu hampurilainen. Euronuoriso sotki munamankelilla kouluun, kun taas amerikkalaisäidit kuljettivat bensarohmuilla tila-autoillaan jälkikasvunsa kidnappausten pelossa ovelta ovelle. 80-luvulla koko muu maailma vitsaili, kuinka sellaisella kansalla - jota johtaa B-luokan näyttelijä, voi olla ydinpommi. Sehän ei vitsiä heikentänyt, että muita globaaleja ydinasevaltioita johtivat mielipuolet diktaattorit, jotka istuivat aivokuolleina teatraalisissa puoluekokouksissa puolituntisia aplodeja kuunnellen. Silmää räpäyttämättä, tietenkin.

Jos kaikki maailman kansakunnat kuluttaisivat kuin amerikkalaiset, ihmiskunta tarvitsisi neljä maapallollista raaka-aineita nousi 90-luvulla antiamerikkalaisuuden teemaksi. Kostoksi amerikkalaisten yksilönvapauksien koskemattomuudesta ja haluttomuudesta antautua YK:n ja sen edustaman IPCC-maailmanvallan edessä äiti-Gaia on päättänyt laskea heinäsirkat, suurtulvat, pyörremyrskyt, kansainvaellukset valloilleen ja kuumentaa ilmakehänsä eläinkunnalle asuinkelvottomaksi. Rasistinen Amerikka sai - toisin kuin yksikään suvaitsevainen eurovaltio - mustan presidentin, jonka norjan sosiaalidemokraatit palkitsivat Nobelilla ja kaukaisessa Suomessakin Osmo Soininvaara herkistyi (Obaman voitto ja ilmastopolitiika 6.11.2008) näyttöpäätteensä ääressä heiluttelemaan palmunoksia:

Voi että olen iloinen ja helpottunut!

Obama on selkeäsanaisesti luvannut Yhdysvaltain tulevan mukaan ilmastopolitiikkaan. Tämä voi tarkoittaa, että meillä on muutaman vuoden jälkeen maailmanlaajuinen päästökauppajärjestelmä. Veikkaisin, että kohta kaikki osallistuvat, tai itkevät ja osallistuvat.

Näillä visioilla Suomen poliittinen johto paljasti täydellisen tietämättömyytensä. Sen lisäksi ettei Obama liittänyt maataan päästökauppajärjestelmään, hän antoi jatkoaikaa Guantanamon vankileirille, joka symbolisoi republikaanien epäonnistuneeksi kutsuttua ulkopolitiikkaa. Länsi-eurooppalainen älymystö jaksaa aina huvittua, kun Amerikan presidentti paljastaa tietämättömyytensä. Vaikka eurooppalaiset poliitikot Soininvaaran tavoin paljastivat täydellisen tietämättömyytensä, heille eurooppalaiset eivät naura vaikka Washingtonissa nauretaankin. Mikä naurattaa meitä ei naurata heitä ja päinvastoin.

Sen sijaan, että Obama olisi neljän vuoden ajan antanut tukensa Bushin lähimmille liittolaisille Englannille (historiallisista syistä), Puolalle (Euroopan Amerikka-myönteisin maa) ja Israelille (strategisista syistä), Barack Obama löi brittejä päin näköä. Obamahan oman virkakautensa aluksi ilmoitti uhmakkaasti, ettei Englanti ole Yhdysvalloille sen tärkeämpi liittolainen kuin maailman 190 muutakaan maata. Tänä keväänä Obama löi lisää vettä kiukaaseen ja totesi, että hänen hallintonsa suhtautuu myötämielisesti niin Englantiin kuin Argentiinaankin, joiden välejä tulehduttaa kiista Falklandin saarista, jotka Argentiinassa tunnetaan tosin nimellä Malvinas.

Nimillä ja käsitteillä on maailmanpolitiikassa suuri symbolinen merkitys. Ranskalaiset keksivät nimittää Juudeaa ja Samariaa Länsirannaksi arabien mieliksi. Burmaa kutsuvat Myanmariksi vain vasemmalle kallellaan olevat tahot YK:ssa. Venäläiset nimesivät Königsbergin Kaliningradiksi ja japanilaiset kutsuvat Kuriilien saaria Hoppoiksi. Yhdysvallat on sotinut itsensä vararikon partaalle, ja Obama yrittää jotain, mihin kukaan suurmies ei vielä ole kyennyt: luomaan pasifistisen maailmanvallan kaikkia miellyttämällä. Maailmanpolitiikassa Obama jo kommentoikin Englannin ja Argentiinan yhä jatkuvaa kiistakysymystä julkisuudessa kuten suurmies Soininvaara ikään:

Mitä Malediiveihin tulee, me pysymme puolueettomana sen suhteen.