Ylenanto kertoo, että Mississipissä valkoinen pappi Weatherford kieltäytyi vihkimästä seurakuntaansa kuulumatonta mustaa paria kirkossaan, jossa ei ole koskaan vihitty neekereitä avioliittoon. Pappi auttoi paria löytämään toisen alttarin vihkimistä varten, koska seurakuntalaiset uhkasivat erottaa pappinsa, jos yksikin coon tulee heidän pyhätössään vihityksi. Tapahtumassa on sen verran eri ulottuvuuksia, että se ansaitsee tulla käsitellyksi, vaikka tavallisesti en kommentoi uskonnollisia näkemyksiä.
ABC:n haastattelema paikallinen Theresa Norwood väittää, että "Jeesus olisi vihkinyt pariskunnan". Sanomattakin lienee selvää, että Norwood on itse musta ja seurustelee valkoisen miehen kanssa. Weatherfordin kirkko kuuluu Etelän baptisteihin, jotka korostavat valtion ja kirkon erottamisen merkitystä.
Vaikka baptisti-kirkolla on rotuerottelun ajoilta oma musta (sic) menneisyytensä, sen jäsenissä on mustilla selvä suhteellinen yliedustus. 1865 sisällissodan jälkeen mustat perustivat omat baptisti-kirkkonsa voidakseen tulkita Raamattua omista lähtökohdistaan - Exodusta valkoisten orjuudesta. Baptismissa siis valtion ja kirkon erottaminen keskeinen opillinen piirre. Kuten episkopaalit, baptistitkin ovat protestantteja. Naisia on kirkon johtotehtävissä ja heitä vilpittömästi arvostetaan, mutta toisin kuin episkopaalit, baptistit eivät vihi homoja ja naisia papeiksi.
Viitisen prosenttia (16 miljoonaa) Amerikkalaisista on baptisteja ja hekin jo ehtoopuolella. Parissa vuosikymmenessä jopa puolet seurakunnista sulkee ovensa, koska baptistien määrä laskee jo nyt muuten hyvinkin uskonnollisessa ja kasvavan väestön Yhdysvalloissa. Kovin konservatiivinen ajattelutapa ei tunnu houkuttelevan ihmisiä, jotka "suvaitsevia" edustavan Norwoodin tavoin uskovat tietävänsä, mitä Jumala tekisi tai olisi tekemättä. Minusta moinen (amerikkalaisessa kielenkäytössä) "liberaali" ajatus on suoraan sanottuna naurettava, mutta ehkä suvaitsevilla oikeasti on vähän taipumusta hybrikseen - nöyryyden puutteeseen.
Kaikkinensa tapahtumasarjassa on asettelun makua "hyvikset vs. pahikset" ja kyseessä vaikuttaa olevan kirkon sisäinen valtataistelu. Vihkiparin hinku tulla vihityksi juuri tuossa nimenomaisessa kirkossa vaikuttaa ennakkoon suunnitellulta julkisuuden hakemiselta. Suomen valtion Yleisradio - jolle asia ei kuulu tipan vertaa - on mukana suvaitsevaisuuskampanjassa kertomassa meille tolloille, että Amerikassa on pieni kirkko, joka ei koskaan ole vihkinyt neekereitä. Perkele!
Jos valita saa, niin mieluummin kannatan baptistien näkemystä kirkon ja valtion täydellisestä erottamisesta toisistaan kuin poliitikkojen edessä täysin puolustuskyvyttömän valtionkirkon, joka uhraa omat periaatteensa pitääkseen veronkanto-oikeutensa. Papithan joutuisivat hommiin, jos heillä olisi tulosvastuu seurakunnan taloudesta kuten tuossa pastori Weatherfordilla. Kysymys "suvaitsevaisille" uskovaisille kuuluukin, mitä Jeesus olisi tehnyt: ryhtynyt rahanvaihtajaksi temppelissään vaiko antanut keisarille mikä keisarille kuuluu?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Tulee tästä jutusta mieleen tapaus Australiasta. Joitakin vuosia sitten, ruotsalainen (kuinka ollakaan) feministineito keksi tunkea Ulurulla eli Ayers Rock'illa (Aboriginaalien pyhä paikka) väkisin luolaan, jota kantaväestö oli käyttänyt pyhiin menoihinsa jo tuhansia, joidenkin arvioiden mukaan jopa kymmeniä tuhansia vuosia.
Luolassa ei ollut koskaan ennen käynyt naisia. No paikkahan jouduttiin sitten hylkäämään, mutta saipahan feminismi taas yhden voiton sodassa miehistä ylivaltaa vastaan.
Mua on aina ihmetyttänyt ihmisten vimma tunkea paikkoihin ja ryhmiin minne heitä ei haluta. Ulurullakin oli, jos oikein muistan, naisille ihan oma luolansa, mutta sehän ei femakolle kelvannut.
Femakoilla on sama ongelma kuin "suvaitsevaisilla", pyhä viha sumentaa inhimillisen myötätunnon ja terveen järjen.
Vai semmoinen tapaus, enpä ollut kuullut. Vähän samanlainen esimerkki on myös nää islamistit kun tuhosivat Afganistanissa ne Bamianin buddhalaiset veistokset.
Ei tästä oikeasti ole kovin kauaa aikaa, kun Itä-Euroopan maissa toisinajattelijoita vainottiin. Nyt meidän omat hallituksemme ovat keksineet, että tasa-arvon nimissä yksiläiden oikeutta ajatella ja toimia voidaan rajoittaa. Tarkoitus on hyvä, mutta keino on väärä. Tai en mä nyt tiedä onko tarkoituskaan niin kovin hyvä, jos "hyvä" tarkoittaa vilpittömyyttä.
Ei olisi mahdollista katolisessa kirkossa moinen. Toisaalta babtistien käytännöissä voi hyvin olla niin, että nimenomaan kotiseurakunta sanelee avioliiton solmimisen ehdot, joten ei tämä välttämättä mikään kumma juttu ole ollut.
Katolisessa kirkossa on ihan sama menetkö naimisiin Pietarsaaressa vai Pietarin kirkossa. Molemmat ovat sama asia. Toisaalta, vaikka katolisessa kirkossa painotetaan sitä, että avioliitto olisi hyvä ja tärkeää solmia messun yhteydessä, jolloin pappi voi antaa sille kirkon siunauksen saman tien, niin miehen ja naisen keskinäinen sopimus, jossa he antavat sakramentin toisilleen on täysin pätevä avioliitto ilman papin siunaustakin.
Lähetä kommentti