EU ja demokraattinen sentralismi

Vuosina 1968-84 myytyyn Saab 99:iin liitettiin pilkallinen slogan saabismi on sairaus. Oli myös merkonomi-Saabia ja ujeltavaa juppi-turboa, vaikka auto kiihtyi hädin tuskin 10 sekuntiin. Kannattaa muistaa, että autoon piti tulla kaksitahti-moottori, mutta lopulta ostivat Englannista Triumphin myllyn. Saman vuosikymmenen alkupuolella Amerikassa ehdittiin hetken aikaa valmistaa turbiinikäyttöistä Chrysleria, mutta hyvästä kehitystyöstä huolimatta auto hylättiin jälkikäteen arvioiden aivan liian hätäisesti. Aikalaiset muistelevat, että ihmiset kammosivat sitä, kun V8:n sijaan auto kuulosti jättiläismäiseltä pölynimurilta.

Siinä missä Saab kulutti reilun kympin satasella vei Chrysler saman, mutta antoi kertaluokkaa enemmän voimaa. Ja mikä parasta - turbiinin olisi voinut kehitellä mille tahansa palavalle nesteelle bensan lisäksi. 70-luvulla pelättiin halvan bensiinin loppuvan, joten Suomessa myytiin 1980-84 myös petrolilla toimivaa versiota: Saab 99 Petro. Tai no, ei ehkä toimivan vaan tankattavan. Auto kaatui tietysti verottajaan, joka kautta aikain on pitänyt yksityisautoilua epäilyttävänä pikkuporvarillisena hapatuksena, jonka ainoa hyvä puoli on verokertymä. Alkoholikaupan tavoin perusteluina käytetään terveysnäkökohtia mutta päätöksissä nojataan verokertymään.

Mikään ei siis ole 40 vuodessa muuttunut. Luonnonvarojen ja öljyn loppuminen sekä länsimaisen kulutusyhteiskunnan elämäntavan individualistinen rappio ruumiillistuvat yksityisautoilussa. Kansa, joka asuu junaratojen varressa on helpommin valvottavissa. Vuonna 1961 Neuvostoliiton XXII edustajakokous julisti, että 20 vuodessa Neuvostoliitto ohittaa Yhdysvallat, ja Suomessa poliittinen eliitti Kekkosen johdolla nieli väitteen siimoineen. Vaan miten kävi?

Stalinin perustuslaiksi kutsutussa Neuvostoliiton 1936 perustuslaissa todettiin, että sosialistinen talousjärjestelmä on immuuni kapitalismin kriiseistä, anarkiasta ja työttömyydestä. Valtaa käyttivät komissaarit - anyone??? - jotka Hrustsovin aikakaudella yrittivät kammeta vauhtia talouden rattaisiin luopumalla eri osavaltioiden kansallisista näkökohdista ja lisäämällä ylikansallista valvontaa toimialoittain. Keskusjohtoisen valvonnan ja alueellisten etujen valvontaan perustuva soutaminen ja huopaaminen jatkui aina Neuvostoliiton kuolinkorahdukseen asti.

70-luvulla alettiin puhua kehittyneestä sosialismista:

- Mitä se kehittynyt sosialismi on?
- Se tarkoittaa, että kasvun vaikeudet on saatu muutetuksi vaikeuksien kasvuksi.

Säädettiin (1977) uusi perustuslaki, jonka johdannossa todettiin, että eri osavaltioista on vihdoin tullut "koko kansan valtio" jota asutti "uusi edistyksellinen ihmisyhteisö" eli neuvostokansa. Valta kuului kansalle ja valtiomuoto oli demokraattinen sentralismi. Siinä kansa valitsee vaaleilla alueelliset parlamentit, jotka hyväksyvät ylemmällä taholla tehdyt päätökset. Perustuslaki sääti kansalaisten täydellisen tasa-arvon, kielsi kiihottamisen kansanryhmiä vastaan ja opasti keskinäisen lähestymisen johtavan kansallisuuskysymysten lopulliseen poistumiseen.

[Timo Vihavainen: Opas venäläisyyteen, s. 225]