Päivän anekdootti

Kirjoitin eilen (Tsuhna ja gorilla kävelivät torilla 17.7.2012), miten suomalainen kulttuuri on saanut omituisen vähän vaikutteita itäisestä naapuristamme. Syy johtuu pitkälti suomenruotsalaisen yläluokan russofobiasta, jota käytettiin itsenäistymisen vipuvartena ja itsenäistymisen jälkeen seuranneen sosialistisen yhteiskuntakokeilun eristettyä venäläiset meistä 70 vuodeksi. Nyt lähentymistä on tapahtunut, mutta ei juurikaan meidän ehdoillamme.

Hankin luettavakseni kirjan nimeltä "Opas venäläisyyteen", jonka on toimittanut Timo Vihavainen. Kirja tuntuu tuovan joka sivulla jonkun uuden näkökulman, jota en ole tiennyt tai ymmärtänyt aiemmin. Kaikkein suurin yksittäinen tieto oli ns. isovenäläinen käsitys klassisesta venäläisestä kulttuurista. Venäläiset pitävät omaa kulttuuriaan slaavilaisen ja suomalaisugrilaisen kulttuurin sekoituksena. Pohjoisvenäjällä oli hyvin vähän maanomistajia, ja suurin osa talonpojista oli valtion alaisuudessa, miksi maaorjuuden muodot olivat etelää lievemmät. Pohjoisessa talonpojat olivat omanarvontuntoisia, varsin itsenäisiä ja aloitekykyisiä. Kaikki ne ovat suomalaisuuteenkin yhdistettäviä ominaisuuksia. Vallankumoukseen asti venäläistä kansanperinnettä säilyttivätkin juuri talonpojat, jotka Stalin täydellisesti tuhosi. Uusi, moderni venäläinen kulttuuri ei ole tyystin irronnut klassisesta, joka vaikuttaa edelleen venäläisessä tajunnassa ja minäkuvassa.

Suurin yllätys minulle oli, että venäläisen kansanperinteen tärkein aarre ovat kalevala-tyyliset runolaulut bylinat. Ne syntyivät aikana, jolloin mongolit olivat jatkuvana uhkana venäläisille, ja niiden tarinat kertovatkin kansaansa puolustavista sotasankareista. He eivät taistelleet rahasta tai kunniasta vaan he edustivat miehisyyden perikuvaa kansan puolustajina kaiketi jotenkin anttirokkamaiseen tapaan. Bylinat syntyivät siis joskus 900-luvulla ja ne säilyivät talonpoikien suullisena perimänä 1400-luvulle ympäri maata. Keski- ja Etelä-Venäjällä ne katosivat viimeistään 1600-luvulla eikä niitä uskottu enää saatavan talteen. Yllättäen 1860-luvulla niitä osaavia löydettiin kuitenkin Äänisniemeltä Itä-Karjalasta, jota kutsutaankin sen tähden venäläisen kansanrunouden pyhätöksi. Bylinat avasivat uuden maailman venäläiselle kulttuurieliitille kuten Musorgskille ja Rimski-Korsakoville.

Viralliseksi uskonnoksi tuli ortodoksisuus (joka on siis eri asia kuin kreikkalaiskatolisuus eli uniaatit), joka eroaa luterilaisuudesta ja katolilaisuudesta kahdella keskeisellä tavalla. Ensiksi, ortodokseilla ei ole samanlaista dualistista maailmankuvaa, jossa "taivas" ja "helvetti" ovat ihmisen kohtalona. Ortodokseille Jumala on hyvä ja pahuus on vain hyvyyden aktiivista kieltämistä. Ortodoksit painottavat ajatusta ihmisestä Jumalan kuvana samalla tavalla kuin ikonista, joka voi olla tökerösti maalattu, mutta silti se on jumalallisen kauneuden ruumiillistuma. Toiseksi, ortodoksit eivät määrittele Jumalalle kuuluvia asioita, eikä heillä ole erityistä oppia kuolemanjälkeisen elämän yksityiskohdista kiirastulineen ja helvetin liekkeineen. Ortodokseille ikivanhojen pakanauskontojen tapojen ja symbolien säilyminen ei ole todiste ortodoksisuuden takapajuisuudesta, vaan osoitus, että ihminen voi palvella Jumalaa sopusoinnussa muun luomakunnan ja menneisyytensä kanssa. Ortodoksisen kirkon sankarityyppi on syntinen, joka yrittää sitkeästi parhaansa yhä uudestaan ja uudestaan.

Mainituista kahdesta syystä johtuen venäläinen ihmiskuva eroaa läntisestä. Läntisten kirkkojen - mustavalkoinen - käsitys taivaaseen pääsemisestä tai helvettiin joutumisesta on maallistumisen myötä muuttunut jakoon "edistyksellisyydestä" ja "taantumuksellisuudesta". Edistys määritellään rationaalisesti, tieteellisesti ja tehokkuuden kautta. Ortodokseille taas elämä on kokonaisvaltainen, irrationaalinen ja kaunis mysteeri. Kun selittämätön myönnetään selittämättömäksi, ei joka asiaa tarvitse kiirehtiä tulkitsemaan. Ortodokseille ainoa mihin Jumala ei kykene on pakottaminen, koska se on vapauden ja luovuuden kieltämistä; kaiken tekemistä tyhjäksi. Kirkko on kirkko vain jos se edustaa hengen valtakuntaa. Henki taas ei voi käyttää pakkovaltaa, koska se rikkoo Jumalan antaman vapaan tahdon. Ortodokseille kirkon voima on sen takia puhtaasti henkistä voimaa.

Venäjältä Suomeen on tullut tapa maalata pääsiäismunat, sillä muna viljanjyvien tavoin oli pakanallinen uudelleensyntymisen symboli, minkä uskottiin antavan voimaa. Pohjoisessa palmunoksien sijaan huiskutellaan pajunoksia Jeesuksen ratsastaessa aasillaan Jerusalemin katuja. Häissä sulhanen symbolisesti osti morsiamen palmikon, jota ei sen jälkeen saanut enää julkisesti näyttää - siksi venäläiset mummot käyttävät huivia. Nuorenparin päälle ripotellaan vihkimisen jälkeen viljaa kuten meillä riisiä. Alkoholin käyttö on raittiusliikkeen sivistämää härmää mutkattomampaa. Kolme, yhdeksän ja 40 päivää hautajaisten jälkeen seurakunta kokoontuu montun ääreen naukkailemaan vodkaa ikään kuin vainajan kanssa. Tarkoitus on helpottaa vainajan siirtymistä tuonpuoleiseen - ehkä siihen ei tosiaan selvin päin kykene.

Kun muutamat käytännön asiat maanomistuksesta alkaen saadaan venäläisten kanssa hoidettua kuntoon, niin kyllä tuollaisen naapurin kanssa elämään pystyy. Mieli tekisi todeta jotain myös demokratiasta, mutta eipä tuo meillä sen paremmin näytä toteutuvan Siilinjärven Pinokkion johdolla. Parasta nykyvenäläisessä kulttuurissa ovat kahdesta osasta koostuvat anekdootit, joiden kertomisesta sai vielä 70-luvulla linnaa. Alkuosaa seuraa lyhyt ja odottamaton loppuratkaisu:

Yhdysvaltain presidentinvaalien ääntenlaskennassa ilmeni vaikeuksia. Päätettiin pyytää venäläisiltä apua. Amerikkaan lensi [Venäjän keskusvaalilautakunnan päällikkö Aleksandr] Vesnjakov. Seuraavana päivänä uutisissa tiedotetaan, että ääntenlaskussa on siirtynyt johtoon Vladimir Putin.

Pinokkioon muuten sopii moni venäläinen anekdootti, tässä yksi:

Lokakuun puolivälissä töölöläisasunnon parvekkeelle kuuluu kunnialaukauksen ääni Kesärannan pihalta.
- Rakas, mitä siellä ammutaan?
- Jyrki Katainen kuulemma täyttää vuosia.
Kuuluu toinen laukaus.
- Miten tuo on mahdollista, etteivät ensimmäisellä osuneet?