Tavat ja tavattomat

Uutisen mukaan musliminainen ei saa pitää työssään hiukset peittävää huivia, hijabia, Disney Worldin ravintolassa (Foxnews). Toisen uutisen mukaan texasilainen episkopaalinen yksityiskoulu eväsi lesboparin tyttäreltä sisäänpääsyn (Foxnews). Nämä tapahtumat laittavat miettimään, että miksi joku haluaa ehdoin tahdoin tunkeutua seuraan, jonne ei ole tervetullut. Ainakin iso osa miehistä on joutunut hätistämään pöytään pyrkiviä kilpakosijoita ja naisseurueet liian humalaisia vonkaajia lauantai-iltaisin ravitsemusliikkeessä. Ystävällinen ja päättäväinen "ei" yleensä ymmärretään, vaikka aivot lilluisivat kahden promillen nesteessä. Kenenkään yksilönvapautta ei loukata sen enempää kuin niiden täysissä pukeissa kulkevien, jotka haluaisivat osallistua nudistileirille tai niiden miesten, jotka haluaisivat osallistua vaimon järjestämään alusvaate-esittelyyn.

On tärkeää kyseenalaistaa kaikki tottumukset ja uskomukset. Kirkon tehtävä on valvoa jäsentensä moraalia rituaalein, joista tärkein on avioliitto, halusimmepa sitä tai emme. Vastaavasti muslimeilla on oikeus valvoa toistensa tekemisiä ja edellyttää huivin käyttöä. Jotta perhe, seurakunta ja valtio kehittyvät, niiden tulee seurata ympäröivää maailmaa ja omaksua sieltä asioita, jotka parantavat kunkin viiteryhmän elämänlaatua. Samassa yhteydessä kukin ryhmä voi kertoa muille ryhmille omista hyviksi havaitsemistaan tavoista.

Alussa mainittu lesbopari sai siis tilaisuuden käydä kertomassa episkopaaliselle kirkolle, että he elävät näin eivätkä he aiheuta ympäristölleen mitään vaaraa. Kirkon johto kuunteli ja totesi, että ookoo, mutta ei ole meidän juttu. Disney Worldin nainen sai kertoa yhtiön edustajille, että hän haluaa pitää huivia. Disney totesi, että ookoo, mutta ei meidän palveluksessa. Muslimit ovat kertoneet monissa maissa, että he haluavat peittää naisensa ruumissäkkiin, ja meidän tehtävämme on kertoa, että ookoo, mutta ei täällä. Että me olemme jo kokeilleet sen, ja todenneet sen tavan erittäin vaaralliseksi.

Lopuksi totean, että itse olisin tuon episkopaalisen koulun johtajana päättänyt toisin. Olisin saanut mahdollisuuden osallistua tytön kasvattamiseen omien arvojeni mukaisesti. Ja siksi toisekseen, en pidä siitä, että lapsia rangaistaan vanhempien "pahoista" teoista. Ja kolmanneksi, en pidä itseäni niin viisaana, etteikö aina olisi otollinen tilaisuus tutustua toisten tapoihin ja ottaa niistä opiksi. Ei kai tämän yhteiselon tämän vaikeampaa tarvitse olla, vai mitä?