Kun äly ei riitä

Economist-lehti on amerikkalaisen silmin liberaali eli vasemmistolainen. Lehden kanta monissa yksityiskohdissa onkin hyvin vapaamielinen, kuten sosiaalihuollon kasvattaminen, päästökaupan aloittaminen ja huumeiden myymisen tukeminen. Lehti on myös korostetusti ei-patrioottinen keskittyen seuraamaan koko maailman tapahtumia. Eurooppalaiselta kannalta lehti on kuitenkin selvästi oikeistolainen, onhan se avoimen markkinamyönteinen.

Lehdessä oli kirja-arvostelu nykyaikaisen islamilaisen radikalisoitumisen oppi-isästä, Sayiid Qutbista (Portrait of a revolutionary). Qutb tapettiin 1966 kuulumisestaan Muslimiveljeskuntaan, jonka pelättiin tekevän vallankumouksen Egyptissä. Qutbin pääteos on Koraanin varjossa, jossa hän kommentoi Koraania. Winston Churchill vertasi omissa muistelmissaan (Daniel Pipes) Mein Kampfia Koraaniin, mutta Qutbin käsissä itävaltalainen viiksivallu alkaa tuntua partiopojalta. Qutb on arabimaailman Che Guevara; äärivasemmistolainen, väkivaltaista sosialistista vallankumousta ajava kommunisti.

Qutb oli jo 50-luvulla päätynyt kannattamaan vasta perustetun Israelin valtion tuhoa. Arabialaiseen tyyliin sanat sanotaan kovaa ja kiertelemättä. Lyhyesti kuvailtuna, Qutbin mielestä juutalaiset piti tuhota. Qutbin viha ei ollut mitään nuoren pommimiehen uhoa vaan 50-vuotiaan miehen vakaa näkemys. Ottaen huomioon, että keskitysleirit ja kaasukammiot olivat vaienneet vain viittä vuotta aiemmin, Qutb osoittaa hämmästyttävää inhoa seemiläisiin serkkuihinsa.

The Economistin kirja-arviossa ihmetyttää se, että Qutbin äärimmilleen venytettyä antisemitismia ei tuoda esiin millään tavalla. Ikään kuin olisi normaalia, että ihminen voi olla rasisti, kunhan kohteena on juutalainen. Elämäkerta on vaikea arvioitava, koska itse kirjoitustyylin lisäksi lukijan arvostus kohteen elämää ja arvoja kohtaan vaikuttaa sekä itse arvioon että kirjasta pitämiseen tai inhoamiseen. The Economistin arvostelija jätti nyt epähuomiossa aika nolon kuvan itsestään. Arvostelija jopa väittää, että Qutb ei kannattanut väkivaltaa ja terroria.

Tundratabloid kirjoittaa (Finnish Greens national security advisor defends burka), että Vihreiden turvallisuuspoliittisen työryhmän jäsen, Anu Palosaari, on muslimi. Anu kirjoittaa (Naisen seksuaalinen valta) hieman taustoja valinnalleen. Koska valinnastahan siinä on kyse, kun aikuisena jotain alkaa kumarrella. Anun mielestä feminismi, nykyinen poliittinen valtavirta, on ajanut nuoret tytöt yliseksuaalisiksi itseään kauppaaviksi huoriksi. Moraalia ei ole, avioliitot eivät kestä ja mainosten alastomat naiset ovat merkkinä Anulle "materialistisen yhteiskunnan tuhon alusta". Anun ratkaisu on islam, vaikka Koraanissa ne pätkät, joissa taivaan nautintoja kuvataan, eivät naisia paljon lohduta. Miehet naivat, syövät ja huilivat, mutta naisia ei ole kuin naitavina, kokkeina ja siivoajina.

Qutb asui 50-luvulla Amerikassa, ja hänen kokemuksensa sieltä syvensivät hänen vakaumustaan länsimaiden rappiosta. Qutb kaataa juutalaisten niskaan Amerikassa havaitsemansa asiat: ateistisesta materialismista, eläimellisestä seksuaalisuudesta ja avioeroista. Eihän tuo lista millään tavalla poikkea Qutbia 60 vuotta myöhemmin eläneen Anu Palosaaren listasta. Islam on uskonto, mutta se on myös poliittinen aate. Se on ismi siinä missä kansallissosialismi ja neuvostokommunismikin. Eikä se edes eroa niistä, vaan sen tarkka kutsumanimi on arabisosialismi.