Finlayson

Maahanmuuttoon liittyvässä keskustelussa käytetään toisinaan myönteisenä esikuvana maahanmuutolle skotlantilaista James Finlaysonia (k. 1852), joka itseasiassa lähemmin tarkasteltuna kyllä muistuttaa todellista kärjistystä valtion tuen varassa elävästä turvapaikanhakijasta. Wikipedia mainitsee Finlaysonin jopa "Suomen teollisuuden isänä" ja "orpolasten suojelijana". Wikipedian antama arvostus on hiukan yliampuvaa, koska mikään taivaan lahja tämä herra ei Suomen katajaiselle kansalle, joka kaiken katkeamatta kestää, todellakaan ollut.

Finlayson oli kveekari, joidenka yhteiskunnallinen näkemys perustuu tasa-arvoon. Tasa-arvo on vasemmistolainen poliittinen oppi ja ajatusmalli, jota olen toistuvasti kirjoituksissani arvostellut. Kveekarit eivät olleet Englannissakaan vapaita vainosta, joten maa varmaan poltteli tämän hartaan hengenmiehen jalkojen alla juuri sopivasti, että muutto ulkomaille tuntui hyvältä ajatukselta. Englantilainen insinööritiede oli Finlaysonin aikaan vielä maailman huippua ja sitä suojellakseen mitään koneita ei Englannista saanut viedä muualle. Finlaysonin pääkoppa toimi kuitenkin sen verran terävästi, että hän tiesi osaavansa rakentaa samanlaiset koneet, jos vaan jostain löytyisi sopiva paikkakunta. Finlaysonin onneksi hän löysi Suomesta vapaan kosken, jonka keisari veronmaksajien varoilla patosi ja ojensi skotin käyttöön. Lisäksi hän sai tulli- ja muut erivapaudet toimintansa tueksi ja turvaksi.

Ensi töikseen Finlayson pyysi ja sai keisarilta uskonvapauden. Sen jälkeen Finlayson tarvitsi tietysti rahaa, jota armollinen keisari korotta lainasi tälle koijarille verovaroista. 1820 avattiin toisten rahoilla rakennettu tehdas Tampereella Finlaysonin nimellä. Tehtaan oli tarkoitus valmistaa koneita ja laitteita tekstiiliteollisuutta varten. Paha vaan, ettei Suomessa ollut tekstiiliteollisuutta eikä Finlayson ollut kapitalisti toisin kuin todelliset ensimmäiset suomalaiset teollisuusmiehet, kuten Nils Arppe, Gustaf Serlachius, Wilhelm Rosenlew, Fredrik Idestam ja Wilhelm Wahren. No, Wahren oli syntynyt Ruotsissa. Näitä miehiä yhdisti halu muuttaa Suomi maatalousvaltaisesta elinkeinorakenteesta teolliseksi yhteiskunnaksi. He olivat teknisen osaamisen lisäksi myös rahamiehiä, joiden toimintaa ohjasi voitontavoittelu - ah tuo syntinen ominaisuus!

Finlaysonilla ei ollut tätä ominaisuutta, olihan hän pohjimmiltaan skotlantilainen ja insinööri. Englantilainen yhteiskunta menetti johtoasemansa 1800-luvun loppua kohti saksalaisille ja amerikkalaisille, koska britit eivät halunneet ottaa teknologista kehittymistä yhteiskunnallisen muutoksen ajuriksi, vaan nojautuivat taaksepäin klassiseen kulttuuriin. Finlaysonkin siis sai tehtaansa käyntiin 1820, mutta jo vuonna 1823 tehdas oli mennä nurin. Viranomaiset räätälöivät pikavauhtia pelastussuunnitelman ja antoivat lisää lainaa. Tällä kertaa lainan ehtoihin kuului, että Finlaysonin tehdas ryhtyisi tekemään puuvillasta lankaa.

Skotlannin lahja Suomen veronmaksajille tuli jo kolmannen kerran kalliiksi, sillä Finlayson vähät välitti lainanehdoista ja teki lankaa pellavasta - tappiolla. Vasta vuonna 1828 Finlayson taipui rahoittajiensa vaatimuksiin, ja tehdas kääntyi voitolliseksi. Finlayson ei vielä tässäkään vaiheessa työllistänyt ainuttakaan fennougria, mutta rahan kuppaaminen sentään loppui. 1830-luvulle tultaessa tehtaaseen oli palkattu jo muutama ulkopuolinenkin ja tehtaan yhteyteen perustettu orpokoti. Finlayson - ei varmaan enää ketään yllätä - piti orpokotia valtion varoilla ja kveekarien opeilla ja kurilla eli käännytystyötä puhtaimmillaan. Finlayson oli todellinen uskonsoturi tai jihadisti, kuten nykyisin sanotaan.

Kun Finlayson vihdoin vuonna 1835 tajusi luopua tehtaan johdosta, hän pakkasi laukkunsa ja muutti takaisin synnyinmaahansa.