Kuilun pohjalla

Jatkan vielä yhdellä kirjoituksella tuosta demarien ay-liikkeen ydinvoimalobbarin Matti Putkosen siirtymisestä Perussuomalaisiin. Uutispäivä Demarin verkkosivujen kommentointia:

tavallista 3kymppistä perusdemaria huolestuttaa tämä loikkaus. olisi mennyt edes vassareihin, mutta että persuihin. täytyy myöntää, että itsellänikin on käynyt vassareihin loikkaaminen mielessä, esim. silloin, kun vpj:ksi valittiin n. 5 minuutin ajan puolueeseen kuuluneet pappi ja mtv-stara.

Jos nyt katsoo demaripuolueen terävää kärkeä, saa sieltä etsiä tikulla työläisiä. Löytyy opettajaa, pääjohtajaa, järjestöjohtajaa, amerikkalaisen musavideokanavan juontajaa. Kansanedustajissa on vain 2-3 perinteistä duunaria. Loput on ylioppilaita tai kandeja. En yhtään ihmettele, miksi demarien viehätysvoima on työläisten keskuudessa kadonnut.

Ymmärrän täysin. Itse seuraan myös suomalaista työväenliikettä surullisena. SDP ja vasemmsitoliitto ovat aivan hukassa. Aatteellinen pohja on jotain viherhömppän, feminismin, homonismin sekoitusta. Sääli.

Kuten Putkonen, olen itsekin tullut johtopäätökseen, että Perussuomalaiset ovat tämän maan ainoa todellinen työväenpuolue.

Tässä ei valitettavasti jätä puoluetta yksin Putkonen, vaan luulenpa että häntä seuraa melkoinen joukko ns.perusduunareita ainakin äänestystilanteessa.

1994 vasemmiston silloinen pääideologi Esko Seppänen sanoi eduskunnassa

Suomea ollaan viemässä vastoin meidän monien tahtoa EU:n jäseneksi. Emme me
EU:ta vastusta mutta Suomen jäsenyyttä EU:ssa. Se on tärkeä ja merkittävä
kysymys.

Kun otetaan arviossani huomioon myös se, että Vasemmistoliiton kannattajat ovat Perussuomalaisten jälkeen kaikkein vahvimmin EU-vastaisia (Wiki), alamme lähestyä kautta rantain kirjoituksen otsikkoa - kuilua.

EU:n vastustajat näkevät EU:n eliitin pyrkimyksenä sellaisille tavoitteille, joilla heikennetään työväen asemaa ja vahvistetaan kansainvälistä kauppaa käyviä suuryrityksiä. Pieni osa EU:n vastustajista näkee EU:ssa ranskalaisen korruptoituneen hallintomallin (vrt. YK) vastustamisen arvoisena, mutta pääosa kuitenkin vastustaa sitä asetelmasta työväki/pääoma. Suomalaisen vasemmiston nykyinen pääideologi Osmo Soininvaara avasi viikon bloginsa kirjoituksella, jonka voi pituutensa puolesta kopioida tänne vaikka kokonaan.

Olisitteko
arvanneet?

Kun Yhdysvallat saa ensimmäisen värillisen presidentin, olisitteko arvanneet, millä halventavalla attribuutilla valkoinen punaniskarepublikaani tätä Harlemin slummien toivoa solvaa, kun pääsee Hesariin solvaamaan: hän oli liian elitistinen.

Tämä paljastaa erittäin hyvin punavihreän aatteen taustoja. Hän kokee, että eliitti ei ole mikään kunnianimitys ja kuuluminen eliittiin osoittaa, että poliitikko on vain "ymmärretty väärin" - eihän vasemmistolainen politiikka suinkaan levennä kuilua vaan kaventaa sitä. Punavihreä aate perustuu tasa-arvoon, jossa eliittiä ei ole! Katsotaanpa mitä Wikipedia tietää kertoa (Eliitti):

Eliitti ja marxilaisuus

Eliitin käsite eri muodoissaan on ollut tärkeä esimerkiksi marxilaiselle yhteiskuntatutkimukselle, jossa on usein väitetty, että eliitti monistaa vallitsevaa järjestystä käytännöillään ja tekee hankalammaksi järjestyksen muuttumisen. Marxilaisuudessa järjestyksen muuttamisella on tarkoitettu käytännössä niitä toimenpiteitä, joilla eliitin ja tavallisen kansan välistä sivistyksellistä ja taloudellisen vaurauden kuilua saataisiin pienennettyä.

Kuten huomaatte arvon lukijani, Osmo Soininvaaran säikähtäminen johtuu siitä, että arvio Obaman (ja Obaman kannattajaksi julistautuneen Soininvaaran) elitistisyydestä on vastoin niitä ennakko-odotuksia, joita punavihreä eliitti on itseensä ja aatteeseensa asettanut. Toisin sanoen: "emmehän me suinkaan edusta sitä tahoa, joka pyrkii leventämään kuilua kansan suuntaan vaan päinvastoin". Tämän takia Perussuomalaiset on muille vasemmistolaisille "äärioikeistolainen" rasistinen liike, kun se onnistuu jatkuvasti osoittamaan, että punavihreä eliitti pyrkii leventämään kuilua kansan ja itsensä välille.