perjantai 10. elokuuta 2018

Sanna Ukkola ja Markus Drake - feministit

Ylen toimittaja Sanna Ukkola on kirjoittanut kolumnin "Miksi vahvaa naista vihataan?". Ukkolan kirjoitus edustaa kolmannen aallon feminismiä, jonka mielestä feminismin arvostelu on naisvihaa. Naisiin kohdistuva arvostelu johtuu feministin mielestä sukupuolesta - ei tyhmästä ideologiasta. Tämän todistaakseen Ukkola syyllistyy typeriin argumenttivirheisiin väittäessään Ulla Appelsinin tai Susanna Kosken kritiikin johtuneen heidän mielipiteistään, joita naiset eivät saa esittää, koska naisen pitää suomalaisen miehen mielestä olla kiltti ja huomaamaton. Sukupuolen sijaan kritiikki, jonka Appelsin ja Koski kohtaavat, perustuu heidän Suomen oloissa oikeistolaiseen maailmankuvaan.

Ukkola kirjoittaa, että nainen ei saa luoda uraa herättämättä vihaa miehissä ja alemman sosiaaliluokan naisissa. Uranaisethan eivät tunnetusti ole perhekeskeisiä, ja heidän lapsimääränsä jää vähemmän koulutettuja matalammaksi - miehillä asia on toisinpäin. Ura käsitteenä ei kata äitiyttä, jossa menestyminen vaatii parempia älyllisiä ja sosiaalisia taitoja kuin palkkatyössä eteneminen. Jokainen työelämässä ollut tietää, että pomoa on helpompi miellyttää kuin lastaan.

Työuralla eteneminen ei vaadi minkäänlaista moraalista selkärankaa, ei keskimääräistä korkeampaa älykkyysosamäärää eikä varsinkaan perhettä. Perhe on uran kannalta taakka kun taas samanmielisten sinkkunaisten samppanjarinki suoranainen ponnahduslauta. Traaginen esimerkki on Facebook, jossa kauniisti meikatut (keitä varten he muuten meikkaavat?) uranaiset istuvat iltaa hellemekoissaan terassilla, mutta jossa poliittisia mielipiteitä ei sallita. Miehen todennäköisyys joutua poistetuksi Facebookista on suurempi kuin naisen, koska miehet ovat kiinnostuneempia poliittisista asioista kuin naiset. Facebookin poliittinen vaino kohdistuukin pääasiassa miehiin. Julkisesti feminismiin sitoutuneen Facebookin toimet kohdistuvat pääosin miehiin, jotka arvostelevat bimboja naisia näiden älyvapaista kommenteista. Vuoden 2018 mätäkuun typerin kommentti tulee Ukkolalta ja liittyy Vihreiden Iris Flinkkilään:
Ehkä naisten pitäisi suhtautua sovinistiseen vihapostiin kuten seksipositiivisuuden sanansaattaja Iris Flinkkilä omilla FB-sivuillaan julkisessa päivityksessään kuvaa: “Staying fabulous, ärsyttävän kauniina, viisaana, upeena ja päräyttävän kuumana, enkä ole muuten menossa yhtään minnekään. Meitä ei hiljennetä. Me huudetaan kovempaa. Ollaan entistä viisaampia, loogisempia ja oikeudentuntoisempia.” Word!
On tyystin makuasia, pitääkö Flinkkilää kauniina, viisaana tai kuumana vai yläasteen suttanaamaiselta kiertopalkinnolta, jonka suusta ei tule ulos viisauksia vaan v-sanoilla ryyditettyä kirkumista. Konservatiiville naiselle - jollaisia enemmistö tuntemistani naisista on - Flinkkilä edustaa itsetuhoisuutta; roolimallia jollaiseksi he eivät omia tyttäriään halua kasvattaa. Sutjakkaalle häntäheikille Flinkkilä on toki mukava avopari, mutta kuka toivoo tyttärelleen puolisokseen Touko Aaltoa?

Sanna Ukkola ei tunnu ymmärtävän, että feminismi on vasemmistolainen ideologia, ja naiset, jotka kannattavat feminismiä, ovat konservatiiveille poliittisia vastustajia. Konservatiiveissa on enemmän miehiä kuin naisia, koska konservatiivinen yhteiskunta on miehille myönteinen. Homoseksuaalien Pride-karnevaalit, Tiina Rosenbergin ja Akuliina Saarikosken kaltaiset miesvihamieliset lesbohahmot tai Saara Särmän ja Rosa Meriläisen lapselliset vitun virkkaukset ja vittu-haisee-hyvälle -rintanapit ovat edistyksellisenä itseään pitäville naisille keinoja karkottaa konservatiivit kauemmaksi. Miehet eivät ole tunteettomia: he ovat vaan tottuneempia peittämään tunteet julkisesti. Tai kuten Antti Rokka totesi:
Perkele, mie oon saant tarpeeksein! Pohja se on miunkii säkis.
Tämä ei ole miesten naisiin kohdistamaa vihaa vaan jatkuvalla rääkymisellä ärsytetyn miehen vastareaktio. Toki on naisia vihaavia miehiä, mutta niin on myös miehiä vihaavia naisia. Länsimaissa heitä pidetään henkisesti vähintään epävakaina, muissa kulttuureissa he nousevat merkittävään yhteiskunnalliseen asemaan julistamaan perjantai-saarnojaan.

Olen itse saanut yhden Suomen vaikutusvaltaisimman feministin fantasioimaan kuolemastani. Markus Drake edustaa radikaalifeminismiä, joka on miesvihamielinen sosialistinen ideologia. Se ei edes yritä edustaa tasa-arvoa, joka on sosiaalidemokratian kulmakivi, vaan väkivaltaan perustuvaa tyranniaa. Jokainen toisen ja kolmannen polven feministi on määritelmällisesti miesvihaaja, mitä Sanna Ukkola ei tajua. Mitä ei tajua, siitä ei voi puhua.

10 kommenttia:

Joppos123 kirjoitti...

Feministien ajatusmaailma on varsin ristiriitainen. He mollaavat ja vihaavat lähinnä niitä miehiä jotka ovat jo alistaneet tai kuvittelevat alistavansa. Samaan aikaan he hehkuttavat varauksettomasti sellaisista kulttuureista tulleita miehiä jotka muitta mutkitta vetelesi heitä turpaan.
Vaikuttaa siis siltä, että feministit ovat sittenkin vailla isähahmoja ja äijiä jotka laittaa heille toiminnanrajat vaikka sitten väkivallalla.
Jokainen femakko voisi kokeilla miltä tuntuu elää vaikkapa arabin kanssa ja tulla sitten vittuilemaan Suomalaiselle miehelle kuinka epäreiluja ja sovinisteja me ollaan.
Mahtaisiko vitunvirkkaajat silti tajuta? En usko.
Jonkinasteisesta itsetuhovietistä siinä on kysymys ihan kuin siinä, että seksuaalivähemmistöt hehkuttavat muslimien maahanmuuttoa vaikka ihan varmasti tietävät miten muslimi suhtautuu heihin.
Kiehtooko vaara vai kuvittelevatko he olevansa samanlaisia puolustettavia vähemmistöjä, en vaan ymmärrä.

Kumitonttu kirjoitti...

Vaikeahan tuota on loogisesti ajatellen ymmärtää. Kyse on ideologiaan liittyvästä dogmista. Suomalainen mies hyötyy perinteisestä Suomesta, jolla puhekielessä viitataan kotiin, uskontoon ja isänmaahan. Mies hyötyy perheestä, nainen parisuhteesta, laajassa mitassa tarkasteltuna.

Feminismi keskittyy siis tuohon yhteen tosiasiaan, ja sinänsä perusteltuun väittämään, että siinä yhteiskunnassa miehen odotetaan vastaavan elannosta ja erottava erpset äidistään. Molemmat tehtävät ovat evoluutiossa suosineet miehiä, jotka siihen kykenevät.

Koska ihminen ei voi biologialleen mitään, feminismi on turvallinen keino kapinoida evoluutiota vastaan - lopputulos ei muuksi muutu vittuja virkkaamalla.

Kun kapinointi on turvallista, se lähtee helposti lapasesta. Kuten surullisen kuuluisa Marjaana Toiviainen tapaus paljasti. Logiikan sijaan tarraudutaan ulkopuolisen silmin käyttämiin opinkappaleisiin, joista ei älytä luopua vaikka perse olisi jo tulessa.

Joppos123 kirjoitti...

Toiviaisella lähti lapasesta myös siksi, että sairaus painoi päälle. En sitten tiedä oliko kyseinen sairaus syy vai seuraus, lepäämässä on nyt kuitenkin.
Ei kai kaikki noi femakot ja muut hihhuliaktivistit voi mielisairaita olla, sanan varsinaisessa merkityksessä meinaan? Vaikka siltä se kyllä pahasti vaikuttaa, tietyt tavat kapinoida, esimerkiksi noi vitunvirkkaajat ei kyllä ihan joka pytyllä käy.

Kumitonttu kirjoitti...

Niin... Onko kyvyttömyys ymmärtää asioiden syitä ja seurauksia varsinainen sairaus, vai onko agressioon taipuvainen dogmaattisuus normaali olotila?

Siinä missä pasifismi oli vielä 80-luvulla vasemmiston iskulauseen ydin, nykyisin sosialistit ilman mitään tunnontuskia pakottavat muut oman uskontonsa taakse kasvisruokineen, kierrätyksineen, sähköautoineen, monikulttuurisuuksineen ja homoineen. Ei riitä että he käyttäytyvät itse hullusti vaan he vaativat muita osallistumaan sadetanssiinsa toteemiensa ympäri.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Kumis totesi:

”Tämä ei ole miesten naisiin kohdistamaa vihaa vaan jatkuvalla rääkymisellä ärsytetyn miehen vastareaktio.”

Ja tämähän pitää täysin paikkansa. Harvassa maassa naisilla on niin hyvä olla kuin Suomessa. Lisään vielä sen, että feministien nykyinen asema on saavutettu nimenomaan rääkymällä. Ei tekemällä. Kuinka paljon nettoveronmaksajia tai yleensä infraa ylläpitäviä ihmisiä tuosta rääkyvästä porukasta löytyy?

Kumitonttu kirjoitti...

Rääkyminen on samanlaista kuin lasten itkupotku-raivarit kaupassa. Ei minua häiritse jos vieras muksu huutaa kurkku suorana julki pettymystään karkkihyllyllä, vaan huvittuneena seuraan, mitä vanhemmat tekevät. Yleensä menevät vaivautuneiksi juuri kuten lapset toivovatkin.

Lapsetkin ymmärtävät jos vanhemmat ovat johdonmukaisia. Feministeille johdonmukainen toiminta on vierasta, koska se edellyttää logiikkaa.

Becker kirjoitti...

Puhumattakaan Ruotsista, jossa feminismi on viety mielettömyyksiin. Naisia raiskataan enemmän kuin missään muualla ,mutta siitä ei tehdä älämölöä koska sen tekevät ns. ei kantaruotsalaiset miehet.
Mistähän syystä vankiloissa istuvat rakaa väkivaltaa käyttäneet miehet saavat satamäärin rakkaus, fanitus ja kosimakirjeitä naisilta, erityisesti Anders Breivik säkeittäin. Olisko feministeillä kommenttia tähän.
Tuo Markus Drake on säälittävä tapaus. Äitinsä aivopesemä pikku lässy joka lähettelee uhkauksia twitterin kautta. Tokko uskaltaa naamakkain aukoa päätään. Esiintyi aikoinaan mutsinsa kanssa jossain tv-ohjelmassa jossa mamma julisti oman sukupuolisen koskemattomuutensa kulkevan kaiken muun edellä. Tuolloin tuumasin, että tuo päätös on pirun helppo pitää.

Kumitonttu kirjoitti...

Markus Draken puoliso on Saksan vaikutusvaltaisimpiin Vihreisiin kuuluva Franziska "Ska" Keller. En pidä Drakra lässynä, vaan hän on Arhinmäen ja Koivulaakson tavoin valmis käyttämään väkivaltaa toisinajattelijoita kohtaan. Ei tosin ehkä itse, mutta hyväksyy ja kannustaa kannattajiaan sellaiseen.

Ruotsi on hyvä esimerkki valtiosta, joka on tehnyt kansalaiset niin riippuvaiseksi itsestään, että ihmiset mieluummin vaikenevat kuin pitävät kiinni kunniastaan ja ylpeydestään. Suomi tulee kovaa vauhtia perässä, mutta sadan taalan kysymys on, loppuuko eurostoliitto-projektilta aika kesken.

QroquiusKad kirjoitti...

Tästähän Jussi Halla-aho kirjoitti Scriptassa joitain vuosia sitten.

Hän aloitti kertomalla 1990-luvun epämiellyttävästä tuttavuudestaan Jyväskylän yliopistolta:
nainen joka suolsi suustaan jatkuvaa vihaa ja raivoa miehiä, ja erityisesti suomalaisia miehiä kohtaan. Miehet, ja erityisesti suomalaiset miehet eivät olleet mitään muuta kuin sikoja, paskoja ja alkueläimiä jotka eivät osaa muuta kuin hakata, raiskata ja tappaa naisensa joka päivä monta kertaa (nämä eivät muistaakseni olleet Jussin käyttämiä sanamuotoja).

Jussi oletti spontaanisti naisen olevan lesbo, joskaan asia ei koskaan tullut puheeksi. Niinpä hän olikin scriptatessaan hämmästynyt tavattuaan tämän naisen Tampereella säkkiin pukeutuneena tummanpuhuvaa lapsikatrasta perässään vetäen.

Lyhyessä keskustelussa kävi ilmi, että suomalaiset miehet olivat ko. naiselle edelleen kaikkea sitä, mitä aiemminkin.

Jussi kertoi oivaltaneensa tässä jotain feminismin ytimestä:
feministi vaatii itselleen erivapauksia, joita kuvittelee miehille kuuluvan. Niitä saadessaan (miesten lahjoittamana) hän menettää pikkuhiljaa naisille todellisuudessa kuuluvia vapauksia ja oikeuksia.
Feministi luulee olevansa tyytyväinen, mutta hänen sisällään asuva Naaras kaipaa kumppanikseen Urosta. Hän on omalla käyttäytymisellään vieraannuttanut oman kansansa miehen hänestä, niinpä hänelle kohoaakin houkuttelevaksi vaihtoehdoksi ottaa kehitysmaalainen mies.

Ja totta tosiaan, tämä järjestely tyydyttää kaikki tarpeet!
Feministin sisällä asuva Naaras saa Uroksen, joka osaa pitää hänet lempeästi kurissa (kuten Anna-lehdessä aikoinaan kuvattiin).
Feministi voi silti jatkaa suomalaisen miehen solvaamista siaksi, paskaksi ja alkueläimeksi joka ei osaa mitään muuta kuin tuhota naisiaan, koska tietää todellisen hädän tullen silti voivansa juosta tämän selän taakse piiloon.
Kehitysmaalainen jätkä on tyytyväinen, koska on saanut kävelevän nyrkkeilysäkin oheen pankki-, kodinhoito- ja seksiautomaatin.

Ainoa jota asiatila kyrsii on suomalainen lihaasyövä heteromies, joka joutuu kustantamaan tämän kaiken ja lopulta siivoamaan sotkun - jos feministien tuhotyön jälkeen enää on mitään siivottavaa.
Raunioitahan on Eurooppa täynnä...

Kumitonttu kirjoitti...

Itsensä burkaan tai niqabiin pukeva nainen on sivullisen silmin hoidon tarpeessa vaikka kyseinen valinta on näennäisesti vapaaehtoinen. Ihmisen mieli on hauras ja helposti murrettavissa. Mutta islamiin kääntynyt ei siitä pinteestä pääse pois asettamat tavoitteet itseään hengenvaaraan.

Vastuuttomuutta ruokitaan kun annetaan kuva, että valtio hoitaa isän, veljen ja miehen työn turvaten naisia kaikelta pahalta. Mutta kuten on aina uudelleen nähty, sosiaalidemokratia ei pärjää islamille. Niitä naisia ei voi kukaan auttaa, jotka vapaaehtoisesti ovat asettaneet itsensä Allahin orjiksi.