maanantai 7. huhtikuuta 2014

Mielenvikainen mies

Demarissa on Noah-elokuvan arvostelu mielenosoituksellisella otsikolla "mielenvikainen mies":
Loogisin on esitys Nooasta ensimmäisenä ympäristönsuojelijana, joka opettaa poikiaan kunnioittamaan luontoa ja säästämään sitä turhalta kulutukselta. Juuri ekoviestillä elokuva voi onnistua puhuttelemaan myös osaa heistä, jotka vieroksuvat varsinaisen tarinan kristillistä eetosta uskonnollisena pakkosyöttönä.
Ekologisuus (vai pitäisikö kirjoittaa -ismi?) ei ensimmäisenä nouse mieleen, jos puhutaan sosiaalidemokratiasta tai sosialismista. Toki ekologisuus on mitä oivallisin keino vasemmistopuolueille hankkia valtaa ja rahaa. Siinä missä konservatiivit pelottelivat ihmisiä moraalittomalla elämällä, jonka voi estää äänestämällä papiston valtaan, nykyiset sosialistit pelottelevat sääntelemättömällä kapitalismilla, jonka voi kahlita äänestämällä vihreät valtaan.

Kulttuuriperimämme on kristillinen, ja mikäpä sen houkuttelevampi tarina voisikaan olla kuin Nooa. Luonnollisesti Jeesus on ollut useammankin elokuvan aiheena Mooseksen tavoin, mutta profeetta Muhammad odottaa vielä vuoroaan. Maailman viihdeteollisuudella on paljon vaikutusvaltaa, joten muhamettilaiset tulevat häviämään kamppailun maailman asukkaista, mikäli Muhiksen elämää ei saada kuvattua valkokankaalle. Kaikki tuntevat James Bondin kollegat Miss Moneypennyn ja Q:n, mutta kuka osaa nimetä Aisha-tytön lisäksi yhtään ihmistä, joka liittyy Muhammadiin?

Valtaosa ihmisistä uskoo jumalaan, koska heidät on siihen kasvatettu. Kasvatus on tiedon siirtämistä tulevalle sukupolvelle, ja se kulttuuri menestyy paremmin, jossa tieto siirtyy helpommin. Ennen kirjoitustaitoa tieto siirtyi tarinoina, jollainen kertomus Nooastakin on. Kirjoitettu teksti loi pyhät kirjat ja avasi oven vähän myöhemmin tieteelle. Halpa painopaperi toi mukanaan massamarkkinat; romaanit ja satukirjat. Elokuvan visuaalinen voima on kiistaton ja tietokonepelit muokkaavat maailmaa tavoilla, joita ei voi vielä kuin arvuutella.

Vaikka Demari näkeekin Nooassa ensimmäisen Vihreän, on tarina toki ensisijaisesti länsimaiden kristityille suunnattu viihteellinen tarinatuokio, ja moni nykyinen pikkulapsi muistelee vanhana, miten tarina Nooasta jäi mieleen parhaiten elokuvan kautta. X-sukupolvi kasvoi Suomessa Edwin Laineen Tuntemattoman sotilaan marssivauhdissa, kun sodan jälkeen syntynyt ikäluokka tutustui Rokkaan ja Suentassuun yöpöydän lampun hämyssä. Tuleva sukupolvi saa etulinjassa tulikasteen Koskelan rinnalla hiirikätensä ohjaamana.

Jos ekologisuus ja ympäristönsuojelu ovatkin kuin uusintoja kirkon opeissa vilahtelevista kuivuuksista ja tulvista syntiemme seurauksina, pääministeri Matti Vanhanen muodosti kantansa aiheeseen katsottuaan Al Goren elokuvan Epämiellyttävä totuus. Ilmastonmuutoksesta johdetuissa katastrofielokuvissa ei ole mitään moraalista sanomaa, vaan niissä kosto on pääteema. Elokuva Muhammadin kostoretkistä voisi olla liikaa minkä tahansa maan sensuuriviranomaisille, kun vastustajien kurkut silvottaisiin auki ja heidän naisensa joukkoraiskattaisiin seksiorjuudessa yhä uudelleen ja uudelleen. Demarin arvio Nooan mielenvikaisuudesta oli ennustettavissa, sillä eihän lehti Muhammad-elokuvia paljon katsele.

3 kommenttia:

RH kirjoitti...

Koulussakin opetetaan historiaa pakottamalla lapset katsomaan liian pelottavia leffoja. Vain lestat saa jättää sen väliin.

IDA kirjoitti...

USA:n kristillisessä mediassa Noa on saanut ristiriitaisen, enimmäkseen kai negatiivisen vastaanoton.

Itse katselen juuri Hitcockeja putkeen ja esimerkiksi Linnut, joka on aivan loistava, voisi tulkita luonnonsuojeluteemasta käsin, jos haluaisi. Siinä tosin luonto on järjetön ja rationaalisesti sekasortoinen, kuten se tietysti onkin.

Kumitonttu kirjoitti...

Kuulemma oli liian fiktiivinen hahmo, että piti laittaa alkuteksteihin varoitus ettei ohjelma ole tarkka kuvaus Raamatun kertomuksista. Luulisi tyhmemmänkin sen ymmärtävän, että elokuva on taidetta eikä tiedettä.

En ole koskaan tainnut katsoa yhtään Hitchcockia paria minuuttia kauempaa. Ei ainakaan tule mieleen. Mutta hänen elämäkertansa on erinomainen lukukokemus. Hiukea tyyppi.