perjantai 22. heinäkuuta 2011

Mihin katosi Kiinan halpatyövoima?

Sauli Niinistö totesi eilen tv-haastattelussa, että maailmankauppa kohosi vuonna 2010 ennätyslukemiin, mutta samaan aikaan läntiset maat kärsivät ennätyksellisestä ylivelkaantumisesta. Niinistön mielestä asetelma on seurausta siitä, että poliitikot eivät ole halunneet tunnustaa kansainvälisen kilpailun kovenemista. Olen jossain määrin samaa mieltä, vaikka ylivelkaantumisen suurimpana syynä näenkin länsimaisen demokratian sisäänrakennetun ongelman, jossa äänioikeutettuja on enemmän kuin veronmaksajia.

Bill Powell on kirjoittanut Time-lehteen hyvän artikkelin (The end of cheap labor in China). 2000-luvun alusta Kiinan reaalipalkat ovat nousseet keskimäärin 12% vuodessa. Kiinan itäosien keskipalkka (n. 5 USD/h) on edelleen vaatimaton verrattuna amerikkalaisen keskipalkkaan (22 usd/h). Tilanne muuttuu oleellisesti, kun palkkoja verrataan tuottavuuteen. Vuonna 2000 - tuottavuudella korjattuna - kiinalaisen tuntipalkka oli 36% amerikkalaisen vastaavasta. Viime vuonna suhde oli jo 48% ja vuonna 2015 sen arvioidaan olevan 69%. Samaan aikaan energian kustannus jatkaa nousuaan, ja on selvää että tavaroiden kuljettaminen Kiinasta länsimaihin tulee yhä kalliimmaksi. Reilussa kymmenessä vuodessa kuljetuksen osuus tuotteen hinnasta on noussut noin kahdesta prosentista lähelle 10%:a.

Kun 2000-luvun alussa Kiinassa toimineista länsimaisista yrityksistä 3/4 myi tuotteensa ulkomaille, nyt 3/4 valmistaa tuotteet kotimarkkinoille. Suuri amerikkalainen lelufirma Wham-O ilmoitti vastikään käynnistävänsä seuraavan tehtaansa Yhdysvalloissa eikä Meksikossa tai Kiinassa. Merkittävä päänavaus sikäli, että kenkien, tekstiilien ja lelujen valmistuksen kuviteltiin siirtyneen pysyvästi halpamaihin.

Kiinan kehittyminen maaorjakulttuurista nousevaksi taloudeksi 20 vuodessa on ollut globalisaation juhlanäytöstä. Kiina on myynyt tuotteitaan velaksi länsimaille, jotka ovat tällä samalla lainarahalla myöntäneet kansalaisilleen ennen näkemättömiä etuisuuksia, kuten perustuloa kattoon räkimisen jalosta taidosta. Tämä tilanne on nyt päättymässä, ja muutoksen vastustajat (sosialistit eli poliittisesti konservatiivit) lyövät nyrkkiä rintoihinsa huutaen suureen ääneen olevansa "vastuunkantajia".

5 kommenttia:

vieras kirjoitti...

Tämä on jossittelua, mutta olisi kai Kiina kehittynyt aiemmin ja pitemmällä aikavälillä mikäli sillä ei olisi ollut 1949-1979 dogmaattisen ideologisesti painottunutta kommarihallintoa. 1979 jälkeen alettiin sallia kapitalismia tietyissä muodoissa ja tietyissä sallituissa rajoissa. Tuo mitä laitetaan "globalisaation" piikkiin on lähinnä etumatkan kuromista. Ei Kiinakaan ole ikuisesti halpamaa. Korea ja Taiwan olivat joskus halpamaita muttei enää. Suomikin oli jollain tavoin laskettuna halpamaa vielä 1960-luvulla tms.

Minusta olisi ideaali että Kiinan kanssa käytävä kauppa olisi sellaista kauppaa mitä käydään Japanin, Korean ja Taiwanin kanssa. Eli kaupankäynti olisi asetelmaltaan teollisuusmaa vs. teollisuusmaa eikä teollisuusmaa vs. teollistuva halpamaa niinkuin on viimeiset parikytä vuotta ollut.

"Porvarillinen" Kiina perustettiin 1912 ja joka jatkaa oleamssaoloaan Taiwanin saarella. Mikäli kommarit eivät olisi ikinä päässeet valtaan Kiinassa, niin ehkä manner-Kiina olisi kuin Taiwan. Edellyttäen että Kuomintang olisi saanut ajoissa nujerretuksi kilpailevat sotaherrat.

vieras kirjoitti...

Tiedät varmaan paremmin, mutta onko niin että pörssissä noteerattua maailmanmarkkinahintaa ei voi ulosliputtaa? Tehtaan voi siirtää täältä Kiinaan halvempien kustannusten takia mutta maailmanmarkkinahinnat ovat kai samat kaikille. Joten kiinalainen asiakas maksaa esim. tonnista nikkeliä saman hinnan kuin esim. venäläinen, jos siis ostaa samasta raaka-ainepörssistä. Pörssissä noteerattu hinta on sama kaikille.

Kumitonttu kirjoitti...

Pörssihinta on sama kaikille. Kustannusero tulee pääasiassa energian ja logistiikan takia. Suomesta ei voi viedä esimerkiksi ruostumatonta terästä Kiinaan, koska täällä sähkö on kovemmin verotettua ja kuljetusmatka kalliin merirahdin takia syö ne katteet, jotka teknologisesti parempi tehdas muutoin antaisi.

vieras kirjoitti...

Mä oon kuullu että Kiina ostaa rautaa ja muita metalleja niin paljon kuin se pystyy, vaikka Suomesta. Kiinalla on ollut suuri tarve metalleihin ja se on nostanut metallien pörssihintoja. Intialla on sama homma mutta se on hieman jälkijunassa Kiinaan nähden.

Tavallaan outoa että tänne voi tuoda Kiinasta mitä vain vaikka se on kaukana, mutta vastavasti täältä taas ei voi viedä Kiinaan mitä vain. Ehkä se riippu minkä tyyppisestä metallista on kyse, mitä täältä viedään Kiinaan.

vieras kirjoitti...

Tuon takia pitäisi täällä perua sähköverot ja sähkön tarjonnan tulisi olla niin suurta että siitä on joka päivä ylijäämäisesti. Tällöin sähkön osuus hinnasta tippuisi ja ylijäämäsähkö voidaan vaikka myydä tyhmille saksalaisille.