Kun Itä-Afrikan maiden vapautumisesta oli kulunut parikymmentä vuotta, niiden poliittiset johtajat olivat hivuttautuneet asemaan, jossa heillä oli paljon enemmän vaikutusvaltaa kuin heitä edeltäneillä brittiläisillä kuvernööreillä. Toisinajattelijoita suljettiin edelleen vankiloihin, mutta afrikkalaiset arvioivat johtajiaan sen mukaan, miten hyvin he onnistuivat tasapuolisen tulonjaon ideologiassa. Erityisen hyvin menestyi Kenia, joka pystyi maksamaan lainansa ajallaan ja ilman erikoisjärjestelyitä.
Länsimaiset yritykset alkoivat arvostella "afrikkalaista sosialismia" ja varsinkin sen mukana kasvanutta virkavaltaisuutta. Siirtomaa-ajan kauppaneuvostoista kehittyi suuria valtiollisia elimiä ilman mitään demokraattista valvontaa. Ylimiehitettyjä valtion virastoja puolusteltiin hallitusten tarpeella säädellä elinkeinoelämää voidakseen käyttää rahavarat haluamiinsa kohteisiin ja siten toteuttaa kansakunnan edun mukaista politiikkaa.
Afrikan talous rapistui 70-luvulla, kun arabimaat nostivat energian hinnan kaksinkertaiseksi käynnistäen voimakkaan inflaation ja sitä seuranneen korkotason nousun, joka lopetti lainanoton. Haave alati jatkuvasta elintason noususta haihtui kuin taikaiskusta. Kauppatase muuttui negatiiviseksi.
Kun Itä-Afrikan talousihme kuivui kokoon, maaseudulla syntyi mellakoita. Keniassa nuoret vasemmistolaiset upseerit yrittivät vallankaappausta, minkä jälkeen poliittisen vakauden varmistamisesta tuli Moin hallituksen päätavoite, mitä Iso-Britannia ja Yhdysvallat tukivat. Mikään ei kuitenkaan taannut, että sotilasvallankaappaus vakauttaisi olot, kuten Idi Aminin johtama Uganda esimerkillään osoitti. Oltuaan vuoden vallassa, Amin takavarikoi talouselämän polttoaineena toimineet lähinnä aasialaisten omistamat pienyritykset lähimmille upseereilleen. Tansanian presidentti Nyerere lopuksi valtasi Ugandan kyllästyttyään epävakaaseen naapurivaltioon.
Energian hinnan nousun jälkeen kahvin, puuvillan ja sokerin tuotanto laski alle puoleen öljykriisiä edeltäneeseen aikaan verrattuna. Afrikan maat alkoivat hakea apua kansainvälisiltä lainoittajilta, jotka vaativat kauaskantoisia ja ennakkoluulottomia rakenteellisia muutoksia maiden jälleenrakentamiseksi. Pian kävi kuitenkin ilmi, että eri heimojen yhteistyöhalusta oli vain rippeet jäljellä. Vaaleja käytiin, kunnes valtaapitävien kannalta miellyttävä tulos saatiin ja demokratian kulissit romahtivat.
Afrikassa vaadittiin siirtomaa-ajan painolastina muistiin jäänyttä epätasa-arvoista tulonjakoa muutettavaksi kohti valtiojohtoista politiikkaa ja luopumista "kapitalistisesta ajattelusta, joka oli pesiytynyt Afrikkaan "kolonialismin kylkiäisenä". Tansania anoi apua Kiinalta ja Pohjoismailta, joita erityisesti ns. ujaama-ihanne miellytti. Ujaama merkitsi erillisten pienten kylien perheiden kokoamista yhteen aluehallinnollisesti suurempiin kokonaisuuksiin peruspalveluiden turvaamiseksi. Kun suunnitelman mukaisesti yhteisomistuksessa olevien peltojen satomäärät romahtivat, kylien keskikokoa päätettiin entisestään kasvattaa. Puolet tansanialaisista pakkosiirrettiin maaseuduilta ja vuosien 1975-82 välisenä aikana maataloustuotanto - joka tuotti 80% kansantuotteesta - romahti kolmanneksen. Kyliin siirretyille kansalaisilleen hallitus joutui ostamaan viljaa ulkomailta.
Kansainvälinen valuuttarahasto tarjosi Tansanialle hengähdysaikaa myöntämällä sille suuren valuuttalainan vuonna 1980 edellyttäen kuitenkin tuntuvaa valtionhallinnon työntekijämäärän alentamista, teollisuuden yksityistämistä ja elinkeinoelämää kuristavan sääntelyviidakon karsimista. Tansania ei suostunut ehtoihin ja jäi ilman lainaa. Vaatimukset olisivat nimittäin tienneet "tansanialaisen sosialismin" -aikakauden loppua ja virkamiesvallan kaventumista. Kun Kenia ja Uganda uhkasivat ajautua vararikkoon 1985, ne hyväksyivät samat ehdot, joista Tansanian presidentti Nyerere oli kieltäytynyt. Tervetulleet muutokset eivät luvanneet nekään nopeaa ratkaisua alueen monisyisiin ongelmiin, mutta ne antoivat poliitikoille mahdollisuuden keskittyä kansojensa ongelmiin oman edun tavoittelun sijasta.
Jaa-a. Eipä tuohon paljoa kannata lisätä. Ihan on kuin Eurooppa 2010-luvulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti