Kuluneen vuoden aikana Perussuomalaiset ovat nousseet Vihreiden ohi suurimmaksi keski- eli protestisarjan puolueeksi. Kaikki protestisarjan puolueet (Pers, Vihr, Vas, RKP ja Krist) ajavat pienen ryhmän etua kolmen suuren ollessa ns. valtionhoitajapuolueita. Koska kolme suurta ovat valtionhoitajia, niihin hakeutuu myös osa jonkun pienryhmän edunajajia ja puolueet todella antavat kaikkien kukkien kukkia. Suurten puolueiden sisällä on valtava hajonta suhtautumisessa mihin tahansa asiaan, koska vain ne pääsevät käyttämään todellista valtaa. Protestipuolueet ovat vain pelinappuloita, kuten Vihreiden pysyminen hallituksessa vahvistaa.
Vihreät ovat ajautuneet paniikinomaiseen tilaan. Puolueen ydinkannattajajoukoksi on hakeutunut vasemmistolaisesti ajattelevia korkeasti koulutettuja kaupunkilaisia ja ilmeisesti naisia enemmän kuin miehiä. Toisin kuin kristillisten milffi Päivi Räsänen, Vihreiden pj. Anni Sinnemäki tuo mieleen telaketjufeministin tai perinteisen miesvihaajan prototyypin. Vihreissä käytiin kaksikymmentä vuotta sitten soininvaaralaisten ja paloheimolaisten kesken taistelu puolueen linjasta, joka päättyi ensinmainitun voittoon. Häviöstään katkeroitunut mutta luonnonsuojelulle ja puolueelle uskollisena miehenä Paloheimo piti mölyt mahassaan, kunnes viisi vuotta sitten kirjoitti, mikä Vihreiden politiikassa on mennyt pieleen Soininvaaran johtaessa puoluetta pois protestipuolueesta kohti valtionhoitajapuoluetta (Elonkehä 3/2005). Paloheimo kirjoittaa mm.
Osmo Soininvaaralle henkilökohtaisen vallan kuvitelma on tärkeä ja puolueenkin valta sen apuvälineenä. Hän ilmoitti, että tavoite on vaalivoitto seuraavissa eduskuntavaaleissa. Hän jätti sanomatta, että se on välitavoite ja varsinainen tavoite on kauempana: Soininvaarasta ministeri. Sitten ei tule mitään. Tavoitteena on asema, ei asia. Vihreät ovat hallitusneuvotteluissa helppo nakki, koska Soininvaara suostuu kaikkeen ministerikiima silmissä ja se tiedetään muissa puolueissa. Ei asioilla ole väliä, tuoli on itsetarkoitus.Tämä kommentti on jäänyt täysin pimentoon sekä Vihreissä että vihreitä myötäilevässä valtamediassa - Vihreästä langasta nyt puhumattakaan. Soininvaaralainen linja on ajanut kiville ja Vihreät hakevat apua itse Soininvaaralta, joka hahmottelee blogissaan (Mustavalkoisesta puuttuu vihreys 29.8.2010) Vihreille uusia suuntaviivoja. Soininvaaran uuden linjan keskiössä ei ole ympäristönsuojelu ja luonnon monimuotoisuus vaan energiaverotukseen perustuva sosialismi. Parhaita marxilaisia perinteitä noudattaen Soininvaara kuvittelee Vihreiden kannattajien olevan muita älykkäämpiä ja puoluejohdon (lue: itsensä) vielä senkin yläpuolelle. Soininvaara kirjoittaa, että vihreät kannattajat uskovat kyllä keskuskomitean päätökset, kunhan ne perustellaan uskottavasti.
En tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Soininvaaran linja on kansalaisten kuluttamisen verottaminen voimakkaan valtion luomiseen, koska puolueen keskuskomiteaan kuuluvat ovat sekä älyllisesti että moraalisesti sekä Vihreiden peruskannattajia ja erityisesti muiden puolueiden kannattajia edellä. Johan soininvaaralaisten mottona on "Emme ole oikealla tai vasemmalla vaan edessä". Olipa tulontasauksesta mitä mieltä tahansa, soininvaaralaisten linja on jo nyt suurissa vaikeuksissa kansalaisten alettua laajasti kyseenalaistaa väitteet ihmisen aiheuttamasta ilmaston lämpenemisestä.
Mielenkiintoista on seurata mikä on Vihreiden linja soininvaaralaisen kauden päätyttyä viimeistään vuoden 2015 vaalien jälkeen. Pidän todennäköisimpänä, että paluuta Koijärvien ja villasukkien aikaan ei ole, vaan Vihreät hakkaavat päätään seinään useissa seuraavissa vaaleissa pohtien niiden välissä kuumeisesti keinoja hupenevaan kannatukseensa. Nykyiset ilmatohumpan kannattajat tietysti pitävät kannatusluvut siedettävinä. Ja kaupungistumisen jatkuessa ihmisten suhde luontoon muuttuu etäisemmäksi ja monelle vastaus on luonnon korottaminen kulutuksenvastaiseksi asketismiin nojaavaksi uskonnoksi.
Kannattaa muuten lukea Eero Paloheimon hieman sekava blogimerkintä Monikultturisuus - sanonko mistä (7.9.2007, jolloin soininvaaralaiset kieltäytyivät keskustelemasta koko aiheesta). Siinä missä Soininvaara yrittää kömpelösti opettaa tyhmiä puolueen jäseniä, Paloheimo rehellisesti kävi keskustelua vaikeistakin asioista. On kaikille tahoille - ympäristölle ja kansakunnalle - harmillista, että Paloheimon kaltaiset periaatteen miehet ovat katoavaa kansanperinnettä. Soininvaara on karkottanut myös toisen pitkän linjan ympäristömiehen, Erkki Pulliaisen, joka kertoo millainen pikkusielu Soininvaara oikeasti on: piti mykkäkoulua Pulliaista kohtaan pisimmillään kaksi vuotta (Iltalehti)! Lopuksi kannattaa lukea vielä tämä Paloheimon blogimerkintä: Vihreys valuu vyörynä vasemmalle (6.9.2006).
[Lisäys - bloggerin uusi editori on hirveä. Wysiwyg ei todellakaan toimi.]
13 kommenttia:
Toisin kuin kristillisten milffi Päivi Räsänen, Vihreiden pj. Anni Sinnemäki tuo mieleen telaketjufeministin tai perinteisen miesvihaajan prototyypin.
Miten joku voi nähdä kimittävän ikuisen pikkutytön noin pelottavana?
Osmo Soininvaaralle henkilökohtaisen vallan kuvitelma on tärkeä ja puolueenkin valta sen apuvälineenä. Hän ilmoitti, että tavoite on vaalivoitto seuraavissa eduskuntavaaleissa. Hän jätti sanomatta, että se on välitavoite ja varsinainen tavoite on kauempana: Soininvaarasta ministeri. Sitten ei tule mitään. Tavoitteena on asema, ei asia. Vihreät ovat hallitusneuvotteluissa helppo nakki, koska Soininvaara suostuu kaikkeen ministerikiima silmissä ja se tiedetään muissa puolueissa. Ei asioilla ole väliä, tuoli on itsetarkoitus.
Sijoita "Osmo Soininvaaran" paikalle "Timo Soini" ja "vihreiden" kohdalle "perussuomalaiset" ja mieti, muuttuuko lauseiden totuusarvo juuri mitenkään. Onhan Soinin päämäärä ja sitä kautta PS:n toissijainen rooli ollut koko ajan ihan selvä niille jotka ovat miehen ovelaa peliä pitempään seuranneet.
Kiitos Gagarin kommentista.
En tarkoittanut, että Sinnemäki on pelottava vaan se kuva, joka hänestä saan on vastenmielinen.
Sijoita "Osmo Soininvaaran" paikalle "Timo Soini" ja "vihreiden" kohdalle "perussuomalaiset" ja mieti, muuttuuko lauseiden totuusarvo juuri mitenkään.
Jotain juuri tuon tyylistä minä yritin tässä viestittääkin niputtamalla nämä molemmat puolueensa pääideologit protestiryhmään kuuluviksi. Ja siinä lienee myös tärkein syy, miksi nämä ovat ajautuneet niin pahaan keskinäiseen kyräilyyn.
Tavallaan olen samaa mieltä kanssasi Vihreiden tragediasta, ja uskoisin, että Paloheimon ajatuksessa Soininvaaran hingusta ministeriksi on jotain perääkin.
Se, mitä tunnen Osmoa - en voi sanoa henkilökohtaisesti tuntevani, mutta olen tavannut ja jutellut FTF - en todellakaan ole saanut kuitenkaan tällaista mielikuvaa sosialistista tai supervahvan valtion kannattajasta. Soininvaara on paljon liberaalimpi (sanan oikeassa mielessä, ei anglo-retardo-konservatiivien merkityksessä) kuin tässä annat ymmärtää, eikä tunnu olevan talous- ja sosiaalipoliittisesti edes yhtä sosialistinen kuin vaikka Persut.
So, minusta tunnut sijoittavan Soininvaaran henkilöön kaikki ne huonot puolet, jotka puolueeseen ovat tulleet viimeisten 15 vuoden aikana, ja jotka kyllä osin ovat samat syyt, joiden vuoksi itse en Vihreitä enää kannata.
Ei sillä, Soininvaara ei ole hyvä poliitikkona, ja voin uskoa nämä jutut henkilökohtaisista välien kiristymisistä ja sensellaisista. Nimittäin Pulliainen ja Paloheimo vaikuttavat kyllä omalta osaltaan kyllä aika äärimmäisyyksien ihmisiltä, joten tuon tyyppisten kaverien välille tulee kahnausta.
Terve mieheen!
minusta tunnut sijoittavan Soininvaaran henkilöön kaikki ne huonot puolet, jotka puolueeseen ovat tulleet viimeisten 15 vuoden aikana
Pitää paikkansa, sillä pidän Soininvaaraa nykyisen Vihreän aatteen pääideologina ja siten vastuussa nykyisen linjan turmiollisuudesta. Niinhän ne sanovat Halosen ja Niinistönkin olevan vaikeita luonteita. Vanhasesta puhumattakaan, joka nöyryytti rakastajattariaan julkisesti. Näille pikkusieluille on yhteistä se, että he kuvittelevat olevansa muiden yläpuolella suurten älynlahjojensa ansiosta. Samaan suuruudenhulluuteen on sairastunut myös Nalle Wahlroos.
Poliitikoksi pitäisi valita ihminen, joka ei "ole käytettävissä" tehtävään, johon hänet valitaan. Nykyinen poliittinen johtomme on niin irvokas kauhujen galleria ettei pahemmasta väliä.
Tarkoitan, että minusta tuntuu, että luulet että Soininvaaran vaikutus "pääideologina" on jotain, mitä en itse usko sen olevan.
En idolisoi tai edes yritä puolustella Soininvaaraa, eikä minun ole vaikea uskoa häntä vaikeaksi henkilöksi, mutta oman käsitykseni mukaan hänen vaikutuksensa puolueen linjaan on - poislukien ehkä juuri tämä pyrkimys yleispuoleeksi - ollut aika vähäinen. Jos jostain, niin häntä voi ehkä pitää vastuullisena siitä, että hän ei halunnut estää linjan muuttumista, koska feministi-vasemmistolaisten vyöry puolueen kannattajiksi varmisti hänelle ministerinpaikan.
Minusta Ode ei todellakaan ole suuruudenhullu. Hän generoi paljon erilaisia ideoita, ja sellaisena tietysti varmaan vaikuttaa joltain ufo-utopistilta, mutta kuten sanoin, hän tuntuu pikemminkin luottavan siihen, että muut kyllä poimivat ideoista ne fiksut ja kritisoivat huonot ideat rikki.
Oli ideoista mitä mieltä tahansa, niin tämä on poikkeuksellista suomalaisissa poliitikoissa, joissa keskimäärin kukaan ei uskalla heittää yhtään mitään operationaalista, vaan joko piiloutuu "työryhmät sanovat, katsotaan sitten"-verhon taakse tai sitten heittelevät Soinimaisia one-linereita, joissa ei ole oikeastaan mitään sisältöä. Tässä mielessä Soininvaaran olisi ollut parempikin pysyä alunpitäenkin jonkinlaisena julkisena idea-automaattina, eikä koskaan yrittää johtaa puoluetta.
Niin no, mikä nyt yhden ihmisen vaikutus voi olla kokonaisen puolueen tasolla ja missä määrin Soininvaara on pikemminkin vain puolueensa äänitorvi...
En arvosta Soininvaaraa hänen bloginsa ja sen kommenttiosion takia. Mies, kuten koko puolueensa, lähettää sellaista myrkkyä, että olisi parempi, jos hän pistäisi pillit pussiin.
Ei Soininvaaraa minään erityisen lahjaakkaana ideanikkarinakaan oikein voi pitää. Heppu toistelee samoja juttuja jo kolmatta vuosikymmentä. Kertaus on opintojen äiti, ja sen menestyneet poliitikot tietävät jos ketkä. Kun tarpeeksi on jumpattu, porukka ei yksinkertaisesti enää jaksa panna vastaan. Sähköisen tiedonvälityksen aikana poliitikot eivät ole oikeastaan muuttuneet lainkaan. On niitä, jotka luulevat keksineensä painokoneen ja toistavat loputtomasti omaa ohjelmaansa. Ennenvanhaan tukiyhdistykset kiersivät viemässä postilaatikkoon mainoksia - nyt poliitikko tekee sen työn itse.
Minusta sekä Tidari että bloginpitäjä ovat molemmat oikeassa. Itse en ole Soininvaaraa erityisemmin fanittanut koskaan. Tuo kova sosialisti-Soininvaara paljastui minulle oikeastaan vasta tämän ministerikaudella ja sen jälkeen.
Toisaalta Soininvaara keskustelee blogissaan ihan oikeista asioista eikä pelkästään tyydy latelemaan latteuksia norsunluutornista. Tässä hän poikkeaa valtavirtapoliitikosta edukseen.
Vihreissä käytiin kaksikymmentä vuotta sitten soininvaaralaisten ja paloheinäläisten kesken taistelu puolueen linjasta, joka päättyi ensinmainitun voittoon. Häviöstään katkeroitunut mutta luonnonsuojelulle ja puolueelle uskollisena miehenä Paloheinä piti mölyt mahassaan, kunnes viisi vuotta sitten kirjoitti, mikä Vihreiden politiikassa on mennyt pieleen Soininvaaran johtaessa puoluetta pois protestipuolueesta kohti valtionhoitajapuoluetta (Elonkehä 3/2005). Paloheinä kirjoittaa mm.
Onko tämä Paloheimon kutsuminen Paloheinäksi joku sisäpiirin vitsi?
Ymmärrätte varmaankin sosialismin jotenkin eri tavalla kuin minä, voisitteko avata sitä vähän? Minä olen ymmärtänyt sosialismin niin, että sitä voi karkeasti mitata yksinkertaisella mittarilla: kuinka paljon valtion pitäisi hoitaa talouselämästä ml. kaikenlainen de facto ohjaus.
Soininvaaran käsitykset teollisuus- ja energiapolitiikasta ovat erilaiset kuin vallitseva järjestelmä, mutta hänen ehdottamissaan toimenpiteissä nimenomaan yritetään vähentää kaikenlaista virkamiesten ja poliitikkojen mikromanagerointia, jolla otetaan yhdestä taskusta rahaa ja laitetaan toiseen ja firmojen investointeja säädellään verotuksen ja subventioiden avulla kuin karjaa, jota tökitään aitaukseen. Kuten nykyään tehdään.
Sosiaalipolitiikan osaltahan hän nimenoamaan olisi ollut halukas muuttamaan anomusrumbaan ja sossuluukkuun perustuvaa sosiaaliturvaa yksinkertaisemmaksi perustulon avulla ja keventämään tuloverotusta.
Minä en vain ymmärrä tätä "sosialismi"-juttua siltäkään osin, kun väitetään, että Soininvaara haluaa pakottaa kaikki asumaan kaupungissa; tosiasiassa hän on vain perustellut, ettei kaupunkilaisten verorahoilla pitäisi subventoida periferiassa asumista. Ruuhkamaksujen kannattamistakin ilmeisesti pidätte sosialismina, mutta en näe miten ne eroavat siitä, että tiet yksityistettäisiin ja annettaisiin tienomistajan päättää maksusta, lopputulos olisi sama.
En esitä tätä trollatakseni, vaan yritän oikeasti ymmärtää ne perusteet joilla haukutte, koska minusta tuntuu edelleen, kaikkien näiden vuosien juttujenne lukemisen jälkeen, että te vain haukutte erilaisilla nimittelysanoilla joista "sosialisti" on päällimmäisin, mutta mitään merkittävää sisällöllistä perustetta en vain yleensä näe.
Vasara kyllä on mielestäni omissa kirjoituksissaan usein eritellyt niitä kohtia, jotka hiertävät, kuten se, että Osmon kirjoituksissa on usein eräänlainen korrektiuden kuorrutus päällä. Olen samaa mieltä siitä, se ärsyttää toisinaan minuakin. Myös tässä viimeisimmässä, siinä on pakollinen "tarvitsemme maahanmuuttoa"-veto, ja vaikka ymmärrän miksi se siinä on, ja vaikka olen osin samaa mieltä, se luetaan kuitenkin toisin kuin miten minä sen tarkoittaisin, jos itse kirjoittaisin jotain sellaista.
En enää vihreitä aio äänestää, mutta minua rehellisesti ärsyttää joku T. Soini poliittisne helppoheikin maneereineen kertaluokkaa enemmän, enkä oikein ymmärrä, mikä Persuissa vetoaa maahanmuuttokysymyksen lisäksi. Ne ovat vasemmistopopulisteja, joilla on vähän nihkeämpi maahanmuuttokäsitys. Siinä kaikki.
"En enää vihreitä aio äänestää, mutta minua rehellisesti ärsyttää joku T. Soini poliittisne helppoheikin maneereineen kertaluokkaa enemmän, enkä oikein ymmärrä, mikä Persuissa vetoaa maahanmuuttokysymyksen lisäksi. Ne ovat vasemmistopopulisteja, joilla on vähän nihkeämpi maahanmuuttokäsitys."
Ei Persuissa mikään erityinen vetoa, mutta protestipuolueena heitä äänestämällä voi lähettää viestin valtionhoitajapuolueille. Valitettavasti tämä on persujen ainoa tehtävä, ja kupla puhkeaa, jos puolue pääsee vallankahvaan.
Persujen menestys on merkki valtakoneiston etääntymisestä tavallisesta kansasta.
Mutta tämä porotestiääni-selitys ei avaa minulle lainkaan sitä, miksi sanotte juuri Soininvaaraa "sosialistiksi". Toki hän on libertaarista tai klassisesta liberaalista näkökulmasta sosialisti, kuten suunnilleen jokainen muukin suomalainen poliitikko, mutta sanoja ei yleensä käytetä tällä tavalla absoluuttisina, jos niillä halutaan tuoda jonkun erityispiirre esiin.
Tässä suhteessa Matti Vanhanen on selvästi enemmän "sosialisti" kuin Soininvaara, koska hän haluaa, että kaupunkilaiset subventoivat maaseudun asumista siinä, missä Soininvaara haluaa lopettaa sen subvention. Soininvaaran ehdotukset ovat myös vähemmän "sosialistisia" esimerkiksi sosiaaliturvan osalta kuin monien kokoomuspoliitikkojen linja, koska nämä kannattavat nykymuotoista sosiaaliturvaa perustulon (tai negatiivisen tuloveron) sijaan.
Haluaisin siis ymmärtää, onko sanan "sosialisti" perusteena jokin muu, kuin inhon henkilöityminen.
Onko tämä Paloheimon kutsuminen Paloheinäksi joku sisäpiirin vitsi?
Olen pahoillani moisesta virheestä.
Kiitos Vasaralle kommentista!
Tidari, kutsun Soininvaaraa sosialistiksi lähinnä siksi, että hän on talouspoliittiselta linjaltaan sosialisti - perustulo, valtiousko, korkea verotus, yksinlönvapaudet alisteisia yhteiselle edulle jne. Tältä osin olemme selkeästi samaa mieltä. Isoa eroa ei myöskään ole kolmen suuren talouslinjauksissa, joten periaatteessa kaikkia voisi kutsua sosialisteiksi, mutta käytännössä puolueilla on sentään pienenpieniä eroja sekä valinnoissaan että siinä, kuinka sallivia ne ovat erilaisille asioille oman toimintansa piirissä. Esimerkiksi vasemmisto (ml. Vihreät) sallivat jopa illegaalin toiminnan (Arhinmäki, eläinsuojelu jne.) kun taas suuret puolueet johtajiaan myöten ryvettyvät talousrikoksissa (perinteinen "oikeistolainen rikos"). Suurten johtajat rämpivät heterosuhteittensa koukeroissa vasemmistopuolueiden rämpiessä homo/lesbosuhteittensa suossa. Tämänkaltaisilla eroilla perustelen oikeisto-vasemmisto -akselin käyttöäni.
Tärkein perustelu on kuitenkin se, että Vihreä aate imi vanhat kommarit itseensä ja kulutuksen vastainen pakanauskonnollisuus perustellaan "ilmaston lämpenemisellä" ja luonnonvarojen loppumisella ja kaikella muulla hyödyttömällä kitinällä. Vihreä kultti täyttää kaikki uskontojen perusvaatimukset. Kun globaalisti ainoa markkinatalousjärjestelmä ja klassista liberalismia kannattava merkittävä yhteiskunnallinen toimija on kristillisesti arvolatautuneessa Yhdysvalloissa oleva luonnontieteelliseen maailmankuvaan perustuva tiedeyhteisö, määrittelen ensin sen oikeistoksi. Sen vastakohta on sitten vasemmisto.
Lähetä kommentti