Amerikka mainitaan usein esimerkkinä kulttuurien sulatusuunista. Joitain paikkoja, kuten New Yorkia, voi sellaisena pitää olkoonkin, että kaupungin asukasrakenne noudattaa kaupunkimaantieteen teorioita orjallisesti. Manhattanilla asuvat vain kaikkein rikkaimmat ja köyhimmät. Seuraavalla kehällä asuu työväki ja ulompana republikaanivyöhykkeellä (lainasin sanan Soininvaaralta: Pakkohoitoa Turuntautiin). Myös suurissa Suomen kaupungeissa sama vaikutus näkyy selvästi, kun nykyään voi alueiden "sosioekonomista" asemaa tutkailla autosta käsin asujaimiston ihonvärin perusteella. Aiemmin piti katsella nuorten miesten ja naisten muotia huomatakseen kaupunginosan tulotason.
Edelleen monella suomalaisella on käsitys, että republikaanit ovat varakkaampia kuin demokraatit. Tätä nykyä kuusi varakkainta senaattoria edustaa kuitenkin demokraatteja (NYT). Tunnetun Rockefellerin suvun senaattori on hänkin demokraatti. Vanhoja tapoja vaalivat Amerikassa kaikki, jotka kynnelle kykenevät, mutta luonnollisesti tulotaso on osoitus sikäläiseen kulttuuriin sopeutumisesta. Toisaalta sopeutuminen myös nostaa tulotasoa, ja yksi mittari sopeutumiselle on suhtautuminen avioliittoon.
Yhdysvalloissa 28% valkoisista äideistä synnyttää lapsensa avioliiton ulkopuolella, mutta mustista 72% ja latinoista 51% (CNN). Kun otetaan huomioon, että keskiluokkaiseen perheeseen syntyneen piltin kasvatus lukioikään asti maksaa 286.050 dollaria, yksilapsisten perheiden osuus kasvaa varsinkin keskiluokkaisten joukossa (One and Done). Värillisten joukossa perheet ovat suurempia, edelleen, ja yksinhuoltajien osuus merkittävästi suurempi, kuin valkoisten tapauksessa. Väkisin panee ihmettelemään, että vaikka mustat ovat köyhempiä he tekevät enemmän lapsia, vaikka Amerikassa ei ole samanlaista sosiaaliturvaa kuin Euroopassa.
Kun suomalaiselta tärähtäneistön edustajalta kysyy mielipidettä Yhdysvalloista, se on melkein poikkeuksetta hyvin kielteinen. Tyhmempi tietysti kysyy, miksi sitä Amerikkaa sitten pidetään esimerkkinä onnistuneesta maahanmuutosta :-)
Australiassa kaikki puolueet ovat vihdoin päätyneet yhteisymmärrykseen siitä, että tavoite "Suur-Australian" luomiseksi hylätään (Sydney Morning Herald). Maa on perinteisesti ottanut kaikki töihin kykenevät saarelleen, mutta viimeaikaiset kokemukset eri kansanryhmien väkivaltaisista selkkauksista ovat muuttaneet kantaa. Erityisen paljon on raportoitu lähi-itämaalaisten suorittamia iskuja intialaisperäisiä maahanmuutajia kohtaan.
Kiina on ainoa maa, jossa syntyvyyttä on säännöstelty valtion toimesta. Yhdysvalloissa jo joka viides perhe tekee vain yhden lapsen - pääasiassa siis valkoiset perheet. Yleisin perustelu on vanhempien halu antaa lapselle kaikki tarvitsemansa, mutta asiaa voi tulkita myös niin, että toinen lapsi maksaa niin tolkuttomasti, ettei siihen yksinkertaisesti ole varaa. Toisin kuin esimerkiksi Suomessa, Amerikassa syntyvyys laskee taantuman aikana, ilmeisesti ainakin osin siksi, että Amerikka on ainoa länsimaa, jossa ei ole vanhempain vapaita. Amerikassa hedelmällisyys on 2,1 lasta naista kohden, mikä on aavistuksen alle väestön luonnollisen kasvun verran.
Puhutaan ainoan lapsen oireyhtymästä kun tarkoitetaan sitä, että joku (perheen ainoa lapsi) on itsekäs, sopeutumaton ja yksinäinen. Kyseisen kuvauksen loi jo 1890-luvulla mies nimeltään Granville Stanley Hall. Hänen teoksensa "Of peculiar and exceptional children" oli kaukana tieteellisestä tutkimuksesta, vaikka Hall perustikin Amerikan ensimmäisen psykologiaan keskittyneen tutkimusaseman. Hallin väite on tyrmätty moneen kertaan, ja nykyisin tiedetään, että sisaruksetta kasvaneet lapset menestyvät esikoisiakin paremmin elämässään. Myytti siitä, että iso sisarusparvi on eduksi on kansainvälinen. Ilmeisesti uskomus on lähtöisin niiltä ajoilta, kun maanviljelyksessä tarvittiin paljon käsiä ja jalkoja. Kun katselee ympärilleen, valitettavan usein näkee sisarusten suurta keskinäistä epäkunnioitusta toisiaan kohtaan.
Jos jollain on aikaa tänä lauantaina, niin suosittelen lukemaan John McLeanin arvostelun nimeltään Meitä on huijattu (pdf) IPCC:n toiminnasta. Erityisen herkullista tekstiä ovat McLeanin kuvaukset vertaisarvioinnin toimimattomuudesta, vaikka juuri sillä ilmastokiihkoilijat yhä edelleen puolustavat hysteriaansa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
15 kommenttia:
Terve!
Tietääkseni USA:n valkoisetkin hankkivat keskimäärinkin enemmän lapsia per nainen verrattuna muiden länsimaiden kantaväestöön, edes Suomeen. USA:ssa kun kerta perhettä aina arvostetaan ja arvostetaan lapsen hoitamista kotona.
Siinä on ristiriita. Lapsia ei siis hankita kun ei ole rahaa tarpeeksi, vaikka ehkä kiinnostaisi. Kuitenkin ennen oli niin että lapsia oli enemmän "köyhillä" ja vähemmän "rikkailla". Kehitysmaissa ja varsinkin ählämimaissa lapsia tehdään liukuhihnalla. Nyt ns. rikkaissa maissa taas pitää olla sitten hirveesti rahaa jos haluaa monta lasta ja elättää ne hyvin.
Toisaalta jos on joutilasta aikaa esim. äidillä, niin on aikaa hoitaa lapsia, mikä on lapsille hyväksi. Perhe ja työ pitää osata yhteensovittaa lasten eri ikävaiheissa.
Yksilapsisessa perheessä on se riski että lasta lellitään ja hemmotellaan piloille. Ainoa lapsi tottuu saamaan kaiken mitä haluaa, ilman että joutuu näkemään vaivaa sen eteen. Yhteistyökykyä, kompromissinteon ja joukkuepelaamisen taitoa ei synny. Myöhemmässä elämässä voi tulla ongelmia.
Jos lapsia on kaksi tai enemmän, silloin lapsi joutuu ottamaan jollain tavalla muitakin huomioon. Esimerkiksi siinä miten kodin tavaroita ja tiloja kuten huoneita käytettän tms.
En sano että näin on aina mutta totesin vaan että tuo riski on olemassa. Itselläni on isoveli ja isosisko.
IPCC:llä on pilkkanimi CCCP. Yleensäkin tiedemiehet ovat samanlaisia ahneita ja kunnianhimoisia, turhamaisiakin, kuin liikemiehet tai kuka tahansa, varsinkin jos he joutuvat käyttämään aikaa rahan hakemiseen sen sijaan että keskittyisivät työhönsä. Kannattaa tanssia ilmastohumppaa koska näin saa rahoitusta helpommin. Skeptikko ei yleensä saa rahoitusta. Miksi monet merkittävät skeptikot ovat eläkeläisiä, kuten Boris Winterhalter tms.?
Alunperin vertaisarvionnin piti olla kuin terveystarkistus ennen kuin päästää "potilaan kotiin". Mutta sittemmin vertaisarviointi on kärsinyt inflaation. Siinä vedetään samanmielisten kesken kotiinpäin ja kehutaan kaveria. Vertaisarviointi on KKK eli keskinäisen kehumisen kerho. Ei korppi toisen korpin silmää noki.
Tervehdys vieraalle!
Hiukan hölmistyneenä jäin katsomaan Soininvaaran kirjoituksen Hinta, arvo ja niukkuus kommenttia, jossa nimimerkki Riitta (15.8.2010 klo 21:03) toteaa yhtenä keskusta-asumisen hyvänä puolena sen, että tarhaikäinen lapsi ehtii siten viettää enemmän aikaa äitinsä kanssa. Riitan mielestä heille jää enemmän aikaa yhdessä lapsen kanssa kuin lähiöperheelle, joka matkustaa tunnin puolitoista työmatkoja päivittäin.
Väkisin mieleeni nousi kysymys, että jos Riitta arvostaa noin paljon yhteistä aikaa lapsensa kanssa, niin miksi hän ei hoida lastaan kotona? Nämä ovat valintakysymyksiä. Jokainen valitsee oman tapansa asua ja elää, ja sitä on riittojen melko turha lähteä sormi ojossa vaatimaan muilta samoja valintoja joihin ovat itse päätyneet.
Voi olla että Amerikassa valkoisten hedelmällisyys on korkeampi kuin Euroopassa, en ole selvittänyt. Veikkaan, että erot ovat hyvin pienet. Länsimainen kulttuuri on melko yhtenäinen, kuitenkin.
Tavallaan se on itse aiheutettua Helsingissä se että lapsiperheitä karkaa lähiseudun kuntiin. Ehkä siellä vältetään kaavoittamista ja hintakeinottelulla pidetään maa tahallaan kalliina? Joskus katsoin lentokoneesta että Helsingin alueella on paljon metsää. Helsinki voisi itse kaavoittaa lapsiperheille omakotitaloja ja pientaloja. Osattiin sitä ennenkin, mitä nuo Puu-Käpylät ja Puu-Vallilat oikein ovat, sitten on vanhat asemakylät, sekä rintamamiestalot.
Ja jos tuota työmatkaliikennettä tehdään myös julkisilla niin eikös sen pitäisi olla vihreille mieluisaa, vaikka puksuttaisi joka päivä Hyvinkäältä Helsinkiin ja takaisin, eli mihin menisi just tuo puolitoista tuntia yhteensä?
Sehän tuossa Soininvaaran jeesustelussa onkin niin sylettävää, kun hän on ollut yksi pääpiruista helsinkiläisen asuntopolitiikan suunnittelussa ja toteuttamisessa. Vaikuttaa siltä, että moni muutti Espooseen pakoon Helsingin avokätistä sosiaalipolitiikkaa. Myös keskustan työpaikat ovat painottuneet vahvasti virastoihin,kauppoihin ja kahviloihin. Hesan alueen kasvun myötä melkein kaikki suuryritykset ovat muuttaneet lähiöihin, joihin ihmisten on helpompi kulkea.
Kantakaupungissa lapsen, saati lasten, kasvattaminen on kovin haasteellista. Nykyaikana sosiaalitoimisto tulisi varmaan pikapuoliin kyläilemään, jos alle kouluikäiset piltit tallaisivat katuja keskenään ilman vanhempien valvovaa silmää.
Jokainen saa valita missä asuu ja miten kulkee eikä siitä pitäisi vihreiden alkaa mesoamaan. Oli sitten keskusta, joku kaupunginosa tai joku toinen kunta.
Kaveri on töissä Kampin Mustassa Pörssissä, ja asuu Oulunkylässä. Se puksuttaa junalla töihin. On sillä auto mutta se käyttää lähinnä silloin kun menee lomille Savoon.
Keskusta-alueella taitaa olla noita firmojen pääkonttoreita joissa on sikariporras. Tuotanto sen sijaan on toisaalla. Keskusta-alueiden konttoristuminen on pitkään ollut ongelma, varsinkin USA:ssa. Vuokrat ovat nousseet ja asukkaat paenneet. Yleisesti ottaen keskusta-alueella asuminen vaatisi palveluja, mitä perheelinen henkilö tarvitsee. Koulut, terveyspalvelut, harrastusmahdollisuudet, ruokakauppoja tms. Tarvittaisiinkin varmaan joku keskusta-alueen viihtyisyysprojekti.
Lähiöissä, kaupunginosissa ja muissa lähikunnissa pitäisikin olla enemmän työpaikkoja omasta takaa, etteivät ne olisi pelkkiä nukkumalähiöitä tai jotain Helsingin satelliitteja joista mennään Helsingin keskustaa töihin.
Vanhan arkkitehtuurin ystävänä saattaisin tykätä kokeilla asumista jossain ns. vanhassa kaupungissa, kuten Tallinna, Riika, Vilna, tai joku saksalainen kaupunki jossa on tuommoinen keskiaikainen osa. Tai vaikka Vanha Rauma.
Keskustassa työskentelee paljon juristeja, konsultteja, pankkiireita ja sitten tietysti horeca-ammattikunnan edustajat. Ja tietysti kaikki hallinnolliset virkamiehet, vaikka halvemmaksi tulisi valaa niille betonibunkkeri jonekin Tikkurilan ja lentokentän puoliväliin, jolloin eri hallinnonalojen yhdistäminen sujuisi kuin itsestään. Keskustassa kilpailu on kovempaa myös parisuhdemarkkinoilla, ja siksi keskustassa et näe niitä tuulipukuäitejä, jotka kävelevät lähiöiden parkkiluolissa kauppaan. Keskusta asuminen on kiireisempää ihan elämänrytmiltään, ja siksi se houkuttelee nuoria. Keskustassa työskenteleekin nuoria suhteellisesti enemmän. Nuoret ovat usein idealisteja, ja siksi Vihreät ovat monen suosiossa. Rakenna nyt sitten noilla ristiriitaisilla vaatimuksilla kaupunki.
Jos kyse on Helsingistä, niin tarkoitatko hallinnollisilla virkamiehillä valtion laitoksia vai kaupungin omaa hallintoa?
Tuota hallintokeskuksen muuttoa olisi kannattanut toteuttaa 1950-60-luvun purkuvuosina eikä änkeä kaikkea pienelle ruutukaava-alueelle. Noin olisi voitu säilyttää keskustan vanha arkkitehtuuri ja tehdä siitä idyllinen "vanha kaupunki".
Turusta tiedetään "Turun tauti". Taannoisessa Ruma Suomi ohjelmassa haastateltu turkulainen sanoi että vanhan arkkitehtuurin säilyttäminen olisi edellyttänyt uuden keskustan rakentamista. Olisi sielläkin voitu siirtää hallintokeskus johonkin joutomaalle.
Minä itse ajatettelen niin että uutta on rakennettava vanhaa kunnioittaen. Vanha arkkitehtuuri on esi-isien ja aikaisempien sukupolvien työtä. Luulisi että konservativismiin kuuluu myös vanhan arkkitehtuurin arvostus koska vanha arkkitehtuuri on aikaisempien sukupolvien, esi-isien työn jälki joka on kestänyt aikojen halki nykyaikaan asti ja kestää tulevatkin ajat jos sen annetaan.
Maa-alan niukkuus on epäpätevä perustelu purkaa vanhoja taloja tehottomuuteen vedoten ja rakentaa tilalle tehokkaampia taloja. Suomi on siitä jännä paikka että täällä ei ole fyysisestä maasta pulaa joten se ei ole todellinen peruste hävittää taloja. En vastusta uutta sinänsä vaan mielestäni uutta pitää rakentaa vapaille paikoille eli tyhjille tonteille.
Tarkoitan sekä valtion että Helsingin kaupungin virkamiehiä. Joku ulkoministeriö on niin hienolla paikalla, että näinä aikoina kun kuninkaat ja tsaarit ovat vain muistoja menneestä ajasta, ei ole mitään hyvää perustetta sille, että valtio ja kunta omistavat kaupungin paraatipaikoilta arvokiinteistöjä. Myyntiin vaan ja ostakaa tilalle vanhoja tehdashalleja.
Helsinki oli itse asiassa varsin ruma kaupunki vielä sata vuotta sitten. Matalia vanhoja putaloja ja puuhuusseja. Helsingissä ylöspäin rakentamista rajoittaa ensisijaisesti pohjoinen sijaintimme. Yli kuusi kerroksiset talot varjostavat niin pahasti katuverkkoa, että viihtyvyyden takia meillä ei päästä samaan asukastiheyteen kuin jossain New Yorkissa, joka sijaitsee suunnilleen Madridin korkeudella.
Vanhat talot ovat hienoja, mutta monesti huonejärjestys on ihan kelvoton. Vielä 60-luvulla oli ihan yleistä, että perhe asui yksiössä. Kun sitten ensimmäisiä lähiöitä valmistui, moni perhe muutti kantakaupungin pienistä asunnoista sinne väljyyteen. Muistan joskus lukeneeni, että keskusta-asuminen oli niin edullista vielä sodan jälkeen, että kun ensimmäinen lähiö Pihlajamäkeen valmistui, sen neliöhinnat olivat samaa tasoa kuin keskustassa. Ihmiset kaipasivat niin kovasti paria ylimääräistä huonetta ja saunaa, että olivat valmiit muuttamaan lähiöön. Sama tilannehan se edelleen jatkuu. Keskustassa asuvat kaikkein rikkaimmat ja köyhimmät. Eli kyllä vanhojakin asuntoja täytyy voida purkaa, jotta saataisiin keskiluokalle sopivia asuntoja myös kantakaupunkiin. Ehkä saksalaistyylinen ratkaisu voisi olla hyvä, missä julkisivu jätetään paikalleen, vaikka koko muu talo takaa puretaan.
Kaikki puutalot eivät olleet rumia. Puutalojen häviäminen oli tympeä juttu, koska ainakin jotkut puutalot olivat kauniita ja idyllisiä. Tietenkin jos talo on jo viittä vaille hajalla eikä sitä voi korjata, niin sitten se on purettava. Silloinkin voi miettiä rakentaako uuden talon vanhan kopioksi, eri näköisen talon mutta uusvanhaan tyyliin vai jonkin täysin eri näköisen.
Kumma kun rumiluksia on suojeltu, kuten Stora Enson talo. Ensin puretaan vanha talo. Tilalle rakennetaan karsea betonimöykky. Sitten tuo betonimöykky suojellaan kaavamääräyksellä. Helvetti, miten kaksinaamaista hommaa. Miksi Helsingin työväentaloa tai Hakaniemen kauppahallia ei purettu? Ai niin, ei sossut omien hökötyksiä pura...Puna-armeija ei kovinkaan paljon tuhonnut Suomen kaupunkeja. Tuon tuhon tekivät suomalaiset ihan itse.
Kummallinen seikka on se että ns. stalinistinen arkkitehtuuri on joidenkin rakennusten osalta aika koristeellista.
Stalinistinen arkkitehtuuri
Olen tulkinnut niin että purkuvimma liittyi ns. sodanjälkeiseen aikaan liittyneeseen jälleenrakennukseen, johon liittyi voimakas uutuuden ihannointi, kaiken vanhan vastustaminen ja muutenkin öykkärimäinen nousukasmaisuus. Todennäköisesti vanhaa olisi arvostettu enemmän vaihtoehtoisessa historiankulussa, mikäli ei olisi ikinä ollut mitään talvi-eikä jatkosotaa eikä ns. sodanjälkeistä aikaa.
Kumma että luontoa vaaditaan suojeltavaksi siinä määrin että sillä käytännössä estetään työntekoa ja asumista Itä-ja Pohjois-Suomessa. Sen sijaan kaupunkien vanhat talot ovat olleet vapaata riistaa. On muistettava että elävä luonto uusiutuu itse, mutta vanha talo ei voi tehdä niin.
Purkuvuosina ei arvostettu eikä silloin osattu tai haluttu ajatella niin että rakennusta voi korjata ja maalata, siihen voi asentaa sähköt, vesijohdot ja lämmitysjärjestelmiä voi remontoida, huoneistoja ja huonejärjestyksiä muokata, ja että talolle voi keksiä muun käyttötarkoituksen jos alkuperäinen käyttö ei toimi.
Saksassa näkyvät vanhan näköiset rakennukset ovat usein kopioita kun kaupungit tuohoutuivat sodan lopussa niin pahasti. Siellä sentään tehtiin usein niin että tuhoutuneiden talojen tilalle rakennettiin usein uusi talo joka oli saman näköinen kuin tuhoututunut. Ei niin kuin Suomessa jossa yleensä pistetään joku 60-70-luvun tyylinen betonitalo tai nykyaikana lasitalo. Noissa Saksan kopioissa on varmaankin sisätiloissa muunnoksia siitä miten ne alunperin olivat. Ei varmaankaan kaikissa. Mikäli sotaa ei olisi ollutkaan, niin talot olisivat aidot.
Mainitsin nämä Matruunan kirjoitukset joskus aiemmin. Nyt olin noheva ja sain pistettyä nämä suorat linkit. Nämä pitäisi pakkoluetuttaa jokaisella arkkitehtiopiskelijalla ja rakennus(diplomi-)insinööriopiskelijalla. Just one more thing, niinku Columbo sanoo. Matruuna palasi purjehdukselta.
Totalitarismin arkkitehti
Mitä hyvää huonossa arkkitehtuurissa?
Fascismi ja modernismi
Huono arkkitehtuuri osa III
Huono arkkitehtuuri osa II
Huono arkkitehtuuri
Modernismin krapula
Ihan alkuun täytyy sanoa, että en ole perehtynyt arkkitehtuuriin muuta kuin hyvin pintapuolisesti. En näe enkä osaa edes hakea sellaisia asioita, joita aiheeseen perehtyneet osaavat. Siksi joudun tarkastelemaan asiaa hiukan toisesta suunnasta eli talouden ja yksilönvapauden.
Itse ajattelen asiaa sillä tavalla, että jos minulla olisi kaksikerroksinen puutalo ja tontti kantakaupungissa ja vaihtoehtoina olisi myydä se kuusikerroksisen talon rakentajalle tai asustella siinä itse ja ostaa muu perikunta pois, niin kyllä viimeistään kuolinpesä tontilla rahastaisi. Kun vertasit talojen suojelua luonnonsuojeluun, niin molemmissa tapahtuu myös "evoluutiota". Kehitys kehittyy...
Toisaalta haluan myös tukea yksilönvapautta, eli jos minulla olisi talo Bulevardilla, ei kunta voi perustella pakkolunastusta yhden tontin osalta "yleisellä edulla". Eli omaisuuden suojan pitäisi olla paljon suurempi kuin nyt ja ulottua myös kiinteistöihin, joita nyt pilkotaan "yleisen edun" nimissä aivan surutta.
Vanhan talon kohdalla kiinteistön omistajana tulisi olla henkilö joka ymmärtää vanhan arkkitehtuurin ja vanhan ajan sisustustaiteen päälle. 1950-70-luvuilla ei ollut arvostusta. Joskus 1980-luvulla alkoi vanhan arvostus palautua.
Pakkolunastusta ei tarvita jos omistaja myy markkinahinnalla tai ylihinnalla.
Joku Kiina taas on semmoinen että siellä joku voi omistaa talon, joka on ihan ehjä, niin omistaja voidaan pelotella se myymään pois eri keinoilla, aluksi joku surkea pikkusumma rahaa, sitten uhkailua, pahoinpitelyä, tuhopolttoa tms. Sitten lopulta pistetään joku betoni-tai lasihökötys tai pilvenpiirtäjä.
Helsinki perustettiin aikoinaan Vantaanjoen suulle, siellä on Vanhankaupungin kaupunginosa. Tuosta hallintokeskuksen muuttoajatuksesta tuli vielä mieleen että olisiko se ollut passelia siirtää aikoinaan juuri tuonne mihin Helsinki alunperi perustettiinkin? Näin se olisi tavallan "palannut juurilleen".
Minusta kaikki valtion (hallinto)viranomaiset voisi siirtää jonnekin vanhaan varuskuntaan. Vaikka Lappeenrantaan tai Joensuuhun. Tai vielä parempaa - Sodankylään! Siellä olisi tilaa olla ja mennä. Ei tarvitsisi miettiä ruuhkamaksuja eikä kasvisruokapakkoa. Paluu juurille.
Tonttien hinnoista vielä että 1950-70-lukujen maaltapako pisti hinnat jyrkästi ylös joten se on varmasti houkuttanut kiinteistöjen omistajia pistämään lihoiksi.
Helsinki kasvoi 1920-luvullakin mutta varsinaista purkuvimmaa ei ollut.
Punakapinan aikana 1918 pääkaupunki oli Vaasassa kun Svinhufvudin hallitus ja Mannerheim siirtyivät sinne Helsingistä. Tässä pälkähti joku päivä sitten ajatus että olisi keskushallinto perhana voinut muuttaa sinne pysyvästi.
Kelpaa tuo Lappeenranta (ennen vanhaan tuon tilalla olisi ollut Viipuri) tai Joensuu. Oulu on kans hyvä vaihtoehto, se on oikeastaan Keski-Suomea kun viivottimella mittaa, hekoheko. Sodankylästäkin kauempana olisi aikoinaan ollut tarjolla Petsamo. Mikäli oli vieläkin, niin sinne. Tai vaikka ostaa Norjalta Jäämeren rantaa niin että Hammerfestin saisi. Ainakin olisi ympärivuotinen sula meri.
Petsamo... Heh, sepä vasta pääkaupunki! Oulu ei oikeasti olis huono valinta. Loppuis se ainainen kitinä, kuinka Hesa elättää muuta maata.
Lähetä kommentti