perjantai 8. elokuuta 2014

Anna toinen paitasi pois


Valtioneuvoston kanslian Findikaattori-sivustolla on karu kuvaaja suomalaisten palkkakehityksestä. Julkisen sektorin osalta palkkaero sukupuolten välillä perustunee erilaisiin tehtäviin: naiset ovat aliedustettuina johtavissa asemissa ja yliedustettuina suorittavalla tasolla. Kyse ei siis ole "naisen euro on 80 senttiä" -myytistä, vaan todellisista eroista työtehtävissä. Sama selitys löytynee myös kuntapuolella ja yksityisellä puolella.

Ansiuotulojen kehitys on ollut uskomattoman nopea. Valtiolla 2.750 eurosta noustu 3.950 euroon vain kymmenessä vuodessa. Silmiinpistävä nousu tapahtui finanssikriisin vuonna 2008 sekä kuntapuolella että valtionhallinnossa. Julkinen sektori on täysin immuuni globaalille kilpailulle. On selvää, että yksikään toinen maa ei olisi valmis maksamaan suomalaiselle virkakunnalle näin hulppeita palkkoja. Yksityisen puolen palkat sen sijaan ovat jatkuvasti "oikealla tasolla" eli markkinahintaisia. Jos jonkun ammattikunnan palkat nousevat liian korkeaksi, kuten Finnairilla tai Valiolla, yritys leikkaa kulurakennettaan ja vähentää tuotantoaan. Vaikka suomalaisista ei alkutuotannossa enää työskentele kuin pari prosenttia, niin Venäjän päätös kieltää suomalaisten maitotuotteiden vienti vuodeksi iskee maatalouteen väkisinkin. Maatalouden osalta tultaneen näkemään myös konkursseja.

Maatilojen konkurssit vaikuttavat myös maatalousmaan hintaan, joka on nyt noussut liian korkealle suhteessa tilojen tuloskuntoon. Tältä osin varsinkin osuuspankit ovat vaarassa joutua kirjaamaan merkittäviä luottotappioita. Osuuspankkisektori selvisi viime lamasta 90-luvulla muita hitaammalla omaisuuden alaskirjauksien nopeudella - ihan lain mukaisesti toki - mutta tällä kertaa siihen ei ole mahdollisuutta, koska maan hinta on vaarassa laskea pysyvästi alemmalle tasolle.

Kirjoitin aiemmin (Ei koske Suomea 1.8.2014), että Yhdysvalloissa nuoret aikuiset ovat 20% köyhempiä kuin vanhempansa 30 vuotta sitten 80-luvulla. Niin Yhdysvalloissa kuin meilläkin tähän on yksi selvä syy: kiinteistövarallisuuden arvonlasku. Vaurain 10% kotitalouksista, joilla on osakesijoituksia, ei ole köyhtynyt vaan päin vastoin rikastunut selvästi. Köyhin puoli kansasta on siis köyhtynyt edelleen, ja Curley-ilmiö (josta kirjoitin 20.7.2014) on alkanut purra täydellä tehollaan.

Suomessa pääkaupunkiseudulla asuntojen hinnat ovatkin kotitekoisista syistä johtuen korkeat, mikä näkyy korkeaan verotukseen yhdistettynä laskevana kulutuksena. Päivittäistavarakaupatkin ovat raportoineet laskevasta myynnistä, mikä on erittäin vaikea yhtälö avattavaksi ilman, että julkisen sektorin kokoa ja ansiotasoa pienennetään. Ilman EU:n ja Maailmanpankin holhousta moisia päätöksiä ei saatu tehtyä Kreikassa eikä niitä saada tehtyä Suomessakaan. Takkiraudan blogissa kommentaattori Pörri Orava summaa hienosti yhteen nykyisen talouskriisin perustan:
Jos matruuna ostaa kaupasta lankaa ja muita tarvikkeita ja ompelee itselleen paidan, eikä kukaan tule valtion mandaatilla ottamaan paitaa tai edes toista hihaa häneltä pois, jos paita on kokonaan hänen omansa, silloin kyseessä on kapitalismi.

Kapitalismin kriisissä on kyse siitä, että kun sosialismi ei toimi, kutsutaan sitä kapitalismiksi ja vaaditaan lisää sosialismia tilanteen korjaamiseksi.
Itseään ei-sosialistina pitävälle Matruunalle ja pääosalle hänen kommentoijiaan Pörrin toteamus ei aukene. Euroopassa ei enää ole oikeastaan lainkaan oikeistolaista konservatismia, vaan koko konservatiivinen kenttä kannattaa vasemmistolaista hyvinvointivaltiota - "hän jolla on kaksi paitaa antakoon toisen sille, jolla ei ole yhtään" (Luuk 3:11). Osana omaa itsepetostaan he - kuten Takkiraudan blogi hienosti paljastaa - pitävät nykyisen talouskriisin syynä "kapitalismia". Heille rahoitusmarkkinat ovat "reaalimaailmasta irronnutta" siis pahaa liiketoimintaa, kun taas marxilaisittain ymmärretty valmistava työ on "todellista" eli arvokasta liiketoimintaa.

Länsimaisia "kapitalistisia" tai paremmin sanottuna ei-sosialistisia eli oikeistolaisia (siis small government, free market) valtioita ei ole olemassa. Nykyinen länsimaita koetteleva krapula juontaa juurensa länsimaissa valtaan päässeiden sosialistien ylivelkaantumisesta. Ihmiset ovat äänestäneet valtaan poliitikkoja, jotka ovat luvanneet ryöstää lisäarvoa tuottavilta kansalaisilta rahat ja jakaa ne lisäarvoa tuottamattomille. Tämän perustavaa laatua olevan asian ymmärtäminen on avain, jos kriisi halutaan selättää. Ainoa joka sen voisi selättää, on kapitalismi eli vapaat pääomamarkkinat, ja juuri sen kahlitsemista vasemmisto vaatii. Jos vasemmistolaiset edes ymmärtäisivät tämän asian, olisi joitain toiveita saada EU:ssa asiat kääntymään parempaan suuntaan, mutta ei. Neuvostoliitto pysyi pystyssä 70 vuotta ja niin pysynee EU:kin.

24 kommenttia:

Kari kirjoitti...

Näin on, paitsi, että Johanneksen "hyvinvointivaltio" perustui vapaaehtoiseen antamiseen.
Samaan hengenvetoon hän varoitti virkamiehiä ja viranomaisia ahneudesta ja varastamisesta.

Sosialistinen malli tekee kaiken juuri toisinpäin.

Kumitonttu kirjoitti...

Olet oikeassa. Lähinnä viittasin siihen, että konservatiivit jakaantuvat sekä uskonnollisiin että ei-uskonnollisiin.

Ei-uskonnollinen konservatismi vaatii paluuta Wanhaan hywään aicaan, jolloin professorit kulkivat silinterihatut päässä piikojen palveltavina. Vihreä ekoaate haluaa viedä meidät aikaan, jolloin hevoset vetivät kärryjä ja sähköä oli vain salaman iskussa.

Uskonnollinen konservatiivi pitää itseään oikeistolaisena, vaikka kannattaa hyvinvointivaltiota. Johannes Kastaja vaati virkakuntaa olemaan ryöstämättä kansalaisiaan, kuten totesit, mutta tätä itseäään oikeistolaisena pitävä uskonnollinen konservatiivi ei halua ymmärtää.

Uskonnolliselle konservatiiville Johanneksen lausahdus "toisen paidan antaminen köyhälle" on osoitus hyvinvointivaltion oikeutuksesta, eikä - kuten totesit - kehotus vapaaehtoiseen hyväntekeväisyyteen. Sen takia uskonnollista konservatismia ei voi pitää oikeistolaisena.

vieras kirjoitti...

Väitätkö että talousoikeistolainen ei voi olla uskonnollinen konservatiivi eli konservatiivinen kristitty? Kristinuskoa vastustava ateistiko tässä pitäisi olla jos haluaa olla talousoikeistolainen?

On kai talousoikeistolaista konservatismia jossain vaikka joutuu etsimään metallinpaljastimella. Virossa on Isänmaan ja Res Publican liitto. Myös Reformipuolue on talousoikeistolainen mutta ei arvokonservatiivinen. Ehkä noilla ei ihan small governmentiin pääse mutta melko lähelle.

Monet jotka puhuvat Euroopasta, luulevat että se tarkoittaa niitä maita joita Stalin ei onnistnut valtaamaan 1945. Vaikka ne olivat länsiblokissa niin niitä ovat hallineet sosialistit ja niiden yliopistot ja mediat ovat vasemmistolaisten hallussa, jokin Ruotsi ja Ranska pahiten.

Monet unohtavat että on semmoinenkin osa Europasta joissa olevia maita ei ole pidetty länsimaina, Itä-Eurooppa ja osa Keski-Euroopasta. Siellä sijaitsevat entiset neuvostotasavallat ja entiset Varsovan liiton maat. Nuo maat saivat huomata sen minkälainen on kommunismin ja sosialismin todellisuus. Osat ovat vaihtuneet. Niissä nykyään kevyt palkkaverotus ja yritysverotus joten siinä mielessä ne ovat "porvarillisempia" kuin "länsimaat". Niissä ei myöskään harrasteta sosiaalimamuilua eikä mokutusta.

Kumitonttu kirjoitti...

Toki löytyy ihmisiä, jotka ovat uskonnollisia ja kannattavat oikeistolaista talouspolitiikkaa, mutta he eivät ole mitenkään järjestäytyneet, eli sellaista poliittista voimaa ei Euroopassa ole. Suurin osa uskovaisista tukee luterilaista kirkkoa ja myötäilee sen näkemyksiä "epätasa-arvosta", "suvaitsevaisuudesta" ja "monikulttuurisuudesta". Ne eivät ole oikeistolaisia arvoja, koska ne perustuvat tulonsiirtoihin ja etniseen leimaamiseen, jonka mukaan yksittäinen ihminen on neekerinä tai muslimina heti valtiovallan erityisen suojeluksen tarpeessa ja kohteena.

Suomessa valtiovalta on nostannut islamia arvostelevat blogit syytteeseen - muslimit eivät ole ilmoittaneet loukkaantuneensa niin verisesti, että olisivat sen tehneet. Miksikö? Siksi, että yksittäisen muslimin ajamana moiset syytteet olisi naurettu ulos.

Kari kirjoitti...

Kristinusko on nykyään lähinnä sosialidemokratiaa ja siitä vasemmalle.

Jeesuksen/raamatun talousopit olivat hyvinkin kovaa kapitalismia, jos ilmaisu sallitaan.

Yksityisomaisuuden ja kodin suojaamiseksi oli oikeus jopa tappaa.
Pääoman tuli tuottaa voittoa, mieluummin runsaasti ja vähimmilläänkin korkoa.
Velan maksamattomuudesta seurasi vankeutta, tai jopa velallisen myyminen perheineen korvaukseksi jne.

Jopa ihmeissä ja esimerkeissä vedestä tehtiin viiniä, kalasta sata ja jostakin syystä hedelmää pidättävät kasvit ja vuokraviljelijät saatettiin tappaa.

Toisaalta mammonaan ei tullut rakastua, päätöksissä tuli olla laupias ja systeemiin oli sisäänrakennettu tietty armahdussykli orjille ja velkaantuneille.

Tätä kautta yksilöä rohkaistiin vaihtamaan mammonaansa omaan henkiseen kasvuunsa ja siten kasvattamaan henkistä pääomaansa, mikä mahdollisuus sosialismissa taas on kutakuinkin kitketty yhteiskunnasta, jos jotain työnsankarin arvonimeä ei lasketa, koska se oli lähinnä orjien huijaamiseksi.

Kumitonttu kirjoitti...

Kristinuskoon kuuluu ykstyisomaisuuden kunnioitus. Nykyinen kirkon opetus ei perustu Jeesuksen opetuksiin vaan on luonteeltaan puhtaasti poliittisen eliitin tukemista.

Hauska ironia sisältyy siihen, että Jeesuksen oma viiteryhmä essealaiset vastustivat Jerusalemin temppelikulttia eli poliittista eliittiä. Nykyinen papisto sen sijaan osoittaa suurta pyrkyryyttä päästäkseen osaksi poliittista eliittiä.

Valkea kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Valkea kirjoitti...

Kumitonttu,

kansainväliset suurpankit ovat silkkaa sosialismia alusta loppuun. Pöyrivät ovat viuhuvat kun Goldman Sachsista ja muista suurpankeista mennään ministereiksi Yhdysvaltain hallitukseen ja toisinpäin. Suurpankit kirjoittavat joko suoraan tai välikäsiensä kautta itseään ja etujaan koskevan lainsäädännön, joka hyväksytään sellaisenaan. Suurpankkien vaalirahoitus on keskeisessä asemassa valikoitujen ehdokkaiden läpipääsyssä. Jne. Finanssipääomalla ei ole mitään tekemistä puhtaan kapitalismin kanssa.

vieras kirjoitti...

Ongelma on nimenomaan valtionkirkko-status. Tästä syystä maallinen valta haluaa manipuloida kirkkoa itselleen sopviksi ja se taas houkuttaa kirkkoa saamaan maaliselta vallalta etuja. Mikäli kaikki kirkot olisivat autonomisia, niin silloin tätä ei voisi tapahtua. Katolinen kirkko ja ortodoksinen kirkko, ja vapaan suuntien uskontokunnat ovat autonomisia.

Israelissa juutalaisuus on pääuskonto mutta en tiedä onko se mikään "valtionkirkko", koska on maallistuneita juutalaisia, uskonnollisia juutalaisia, ortodoksijuutalaisia jne. joilla on omat seurakunnat ja synagogat. Israel käyttää termiä juutalalaisvaltio mikä viittaa etnisuskonnolliseen ryhmän muodostamaan alueeseen.

Israelin puolueista Likudia ja sen hallitukumppania Yisrael Beiteinua voinee pitää talousoikeistolaisina. Likud lienee arvokonservatiivisempi ja Yisrael Beiteinu maallistunut. Jotenkin mutuna veikkaisin että Likud on kuin IRL ja Yisrael Beiteinu on kuin Reformipuolue. Tai että Likud on kuin autonomian ajan "vanhasuomalaiset" ja Yisrael Beiteinu kuin "nuorsuomalaiset".

Kumitonttu kirjoitti...

Valkea - pankkien sosialisointi on eri asia kuin kapitalismi. Onhan sosialistisissakin maissa omat pankkinsa, eikä niitä silti kukaan pidä kapitalistisina. Yhdysvaltain hallinto on sosialistinen luonteeltaan, eikä siinä ole mitään epäselvää.

Vieras, olet oikeassa.

Ironmistress kirjoitti...

Rahoitusmarkkinat eivät luo uusia työpaikkoja, eivät valmista hyödykkeitä, eivät tuota palveluita eivätkä tuota verotuloja. Ne eivät luo uustuotantoa, vaan ainoastaan siirtelevät jo olemassaolevaa paikasta toiseen.

Rahoitusmarkkinat elävät omaa elämäänsä irrallaan tuotannosta ja muusta elinkeinoelämästä hyödyttämättä tippaakaan muuta yhteiskuntaa. Ne ovat kuin liian isoksi kasvanut käenpoika linnunpesässä.

Kapitalismin paradigma muuttui 1990-luvulla tuotantotaloudesta rahan tekemiseksi rahalla. Kaikkialla, missä pääomamarkkinat on vapautettu, seurauksena on ollut deindustrialisaatio, tuloerojen kasvu, työttömyys ja yleinen pahoinvoinnin lisääntyminen. Pääomien liikkeiden vapauttamisesta ei ole seurannut talouden stabiloituminen, vaan päinvastoin sen muuttuminen entistä volatiilimmaksi ja rajummin heittelehtiväksi.

Tämä on itsestäänselvyys ja kaikkien nähtävissä. Mutta vain sosialistit ja libertaristit, joille ideologia menee realiteettien edelle, kieltäytyvät näkemästä asiaa.

Kumitonttu kirjoitti...

Rahoitusmarkkinat eivät luo uusia työpaikkoja, eivät valmista hyödykkeitä, eivät tuota palveluita eivätkä tuota verotuloja. Ne eivät luo uustuotantoa, vaan ainoastaan siirtelevät jo olemassaolevaa paikasta toiseen.

Rahoitusmarkkinat kuten pörssi luovat uusia työpaikkoja, ne ohjaavat pääomaa sinne, missä tuotetaan hyödykkeitä ja - jos sen haluaa kaltaisesi sosialisti tärkeänä nähdä - maksetaan veroja. pörssi nimenomaan luo uutta ja tuhoaa vanhaa.

Rahoitusmarkkinat elävät omaa elämäänsä irrallaan tuotannosta ja muusta elinkeinoelämästä hyödyttämättä tippaakaan muuta yhteiskuntaa.

Rahoitusmarkkinat ovat peili, joka siirtää rahaa reaalitalouden tuotannollisiin kohteisiin.

Jos tarkoitat "rahoitusmarkkinoilla" johdannaismarkkinoita pörssin sijaan, niin siellä pelataan oikealla rahalla, ei ideologialla. Johdannaiset ovat kuin suuri vedonlyöntitoimisto. Jokainen saa ilmaista oman näkemyksensä hyvästä investoinitkohteesta. Ilman tehokkaita pääomamarkkinoita raha ei löydä parasta sijoituskohdetta. Neuvostoliitto oli hyvö esimerkki yhteiskunnasta, jossa pääoma ei liikkunut vapaasti.


Kapitalismin paradigma muuttui 1990-luvulla tuotantotaloudesta rahan tekemiseksi rahalla. Kaikkialla, missä pääomamarkkinat on vapautettu, seurauksena on ollut deindustrialisaatio, tuloerojen kasvu, työttömyys ja yleinen pahoinvoinnin lisääntyminen.

Silläkin uhalla että toistan itseäni, niin "deindustrialisaatio" johtuu siitä, että joku jossain muualla tekee samat työt tehokkaammin. Jos omia rahojaan sijoittavat sijoittajat tai heidän edustajansa arvioivat, että Suomessa ei kannata tehdä sähkötolppia puusta, niin aina voit lyödä pörssissä heidän näkemyksensä vastaisen vedon. Siitä on kyse vapaissa markkinoissa.


Pääomien liikkeiden vapauttamisesta ei ole seurannut talouden stabiloituminen, vaan päinvastoin sen muuttuminen entistä volatiilimmaksi ja rajummin heittelehtiväksi.

Totta kai, se on vapaiden pääomamarkkinoiden tarkoituskin. Kuten totesin tuossa kirjoituksessani, niin teidän sosialistien on vaikea ymmärtää tai hyväksyä, että säännöstellyillä pääomamarkkinoilla saatiin kyllä haluttuja tuloksia (stabiilit markkinat), mutta halutut tulokset olivat tehottomia. Tuotettiin mitä haluttiin, mutta ei tuoteeu sitä, mikä maksimoi hyvinvoinnin.

Tämä on itsestäänselvyys ja kaikkien nähtävissä. Mutta vain sosialistit ja libertaristit, joille ideologia menee realiteettien edelle, kieltäytyvät näkemästä asiaa.

Yksinkertaisuus on valtti, jos pelaajat niin päättävät. Yksinkertaisten asioiden vaatijat ovat usein itse yksinkertaisia. Epästabiili ja monimutkainen maailma kuitenkin lisää hyvinvointia paremmin kuin keskusjohtoinen hallinto.

vieras kirjoitti...

Miksi pörssi saa niin suuren huomion? Pörssillä on kriteerit siitä millä perusteella sen osakkeita saa ostaa ja myydä pörssissä. Eikös suurin osa yrityksistä, myös osakeyhtiöistä, ole pörssin ulkopuolella? Eivätkö rahoitusmarkkinat ole kiinnostuneita niistä yrityksistä jotka ovat pössin ulkopuolella. Kai niistäkin löytyy hyviä kohteita joihin voi suunnata rahaa?

Jos yritys on optimikokoinen, mikä se milläkin toimiallla sitten onkaan, niin eikö se ole silloin sen verran pieni ettei sitä ole mielekästä listata pörssiin. Varsinkin jos on jokin sukuyritys jota jokin suku on pyörittänyt 200 vuotta.

Niitä on ollut sellaisia yrityksiä jotka pyörivät pitkän aikaa hyvin kun olivat listaamattomia, mutta kun listattiin pörssiin niin jokin meni mönkään.

Kumitonttu kirjoitti...

Eivätkö rahoitusmarkkinat ole kiinnostuneita niistä yrityksistä jotka ovat pössin ulkopuolella. Kai niistäkin löytyy hyviä kohteita joihin voi suunnata rahaa?

Totta kai löytyy. Niiden pääasiallinen rahoitus järjestyy pankin tai ns. enkelirahoittajien kautta. Ostamalla jonkun pankin osakkeita on mahdollista tukea kyseisen pankin riksinottoa tai sen puutetta. Hyvinvointiyhteiskunnan ongelma on siinä, että riskipitoisia sijoituksia ei nähdä houkuttelevina, koska hyvinvointiyhteiskunta haluaa "rahat nyt ja heti" eli matalatuottoisia sijoituksia. Vauraus syntyy kun ihmiset ottavat riskejä.

Ironmistress kirjoitti...

Rahoitusmarkkinat kuten pörssi luovat uusia työpaikkoja, ne ohjaavat pääomaa sinne, missä tuotetaan hyödykkeitä

Pieleen meni.

Rahoitusmarkkinat kuten pörssi eivät luo uusia työpaikkoja vaan uutta rahaa - ei suinkaan investointien ja tuotanno, vaan spekuloinnin, kautta.

Sinulla yksinkertaisesti on vanhaa tietoa. Elät yhä 1980-lukua ja buy&hold-maailmassa.

Rahoitusmarkkinoilla raha pyrkii hakeutumaan sinne, missä saa parhaan voiton nopeimmin. Ja tämä tarkoittaa pääomamarkkinoita itseään - siis keinottelua, johdannaisia, valuuttamarkkinoita jne uusinvestointien sijaan.

1990-luvulla pääomamarkkinat vapautettiin Suomessa ja koko Euroopassa. Olemmeko saaneet uusia tehtaita, uusia investointeja, uusia työpaikkoja, onko työttömyysprosenttimme alhaisempi kuin 1980-luvulla, onko elämämme muutenkin mukavampaa?

Vastaus on, että ei ole. 1990-luvulla pääomamarkkinat irtautuivat lopullisesti elinkeinoelämästä ja alkoivat elämään omaa elämäänsä siitä irrallaan.

Rahoitusmarkkinat ovat peili, joka siirtää rahaa reaalitalouden tuotannollisiin kohteisiin.

Eikä ole. Rahoitusmarkkinat ovat kuin raviradan toto tai sököpöytä, jossa rahaa siirretään sinne, missä sille saa parhaan tuoton lyhimmässä ajassa.

Ilman tehokkaita pääomamarkkinoita raha ei löydä parasta sijoituskohdetta. Neuvostoliitto oli hyvö esimerkki yhteiskunnasta, jossa pääoma ei liikkunut vapaasti.

Katso säätöpiste #4: systeemiviiveen pituus suhteessa säätösilmukkaan

Systeemiviive - eli signaali, joka saapuu joko liian nopeasti tai liian myöhään - voi aiheuttaa yli- tai alireagointia ja voi johtaa oskillointiin. Tästä kaikkein paras esimerkki löytyy pörssistä, jossa erilaiset salamana saapuvat vahvistamattomat huhut aiheuttavat paniikinomaisia ylireagointeja, jotka puolestaan aiheuttavat jatkuvaa kurssien heilahtelua - usein tuhoisin seurauksin. Tässä on esimerkki liian vähäisestä systeemiviiveestä. Liian pitkän systeemiviiveen esimerkin jo mainitsitkin, eli keskusjohtoinen komentotalous.

Eli kun pääomamarkkinat ovat liian vapaat ja liian tehokkaat, niin seuraus on juuri tuo.

Silläkin uhalla että toistan itseäni, niin "deindustrialisaatio" johtuu siitä, että joku jossain muualla tekee samat työt tehokkaammin.

Tai sitten ei. Yleensä se johtuu siitä, että pääoman tuottoprosentti on painunut liian alas, vaikka itse tehdas tekisikin voittoa.

Jos omia rahojaan sijoittavat sijoittajat tai heidän edustajansa arvioivat, että Suomessa ei kannata tehdä sähkötolppia puusta, niin aina voit lyödä pörssissä heidän näkemyksensä vastaisen vedon.

Olkiukko.

"Pääomien liikkeiden vapauttamisesta ei ole seurannut talouden stabiloituminen, vaan päinvastoin sen muuttuminen entistä volatiilimmaksi ja rajummin heittelehtiväksi."

Totta kai, se on vapaiden pääomamarkkinoiden tarkoituskin.


Eli että saadaan lama ja talouskatastrofi toinen toistensa jälkeen ja että saadaan aikaan keskiluokan rapautuminen ja köyhtyminen ja omaisuuden raju uusjako köyhiltä rikkaille? Sekö siis on tavoitteena?

Tämä on itsestäänselvyys ja kaikkien nähtävissä. Mutta vain sosialistit ja libertaristit, joille ideologia menee realiteettien edelle, kieltäytyvät näkemästä asiaa.

Yksinkertaisuus on valtti, jos pelaajat niin päättävät.


Yksinkertaiset pelaajat rakastavat yksinkertaisia asioita.

Ironmistress kirjoitti...

Hyvinvointiyhteiskunnan ongelma on siinä, että riskipitoisia sijoituksia ei nähdä houkuttelevina, koska hyvinvointiyhteiskunta haluaa "rahat nyt ja heti" eli matalatuottoisia sijoituksia. Vauraus syntyy kun ihmiset ottavat riskejä.

Ehei. Kapitalismissa, olipa kyse hyvinvointiyhteiskunnasta tai pahoinvointiyhteiskunnista, riskinotto on aina samanlaista: raha investoidaan sinne, missä siitä saa parhaimman tuoton lyhimmässä ajassa.

Ei kukaan enää nykypäivänä preferoi matalia tuottoja pitkällä aikavälillä, kuten Kekkoslovakian aikana. Rajujakin riskejä ollaan valmiita ottamaan, jos kannattavuusanalyysi kertoo niiden olevan hyvä idea. Excel on keksitty.

Tämä on sattumoisin myös se syy, miksi rahoitussektorin vapauttaminen ja olosuhteiden tekeminen otolliseksi pörssitoiminnalle ei ole luonut Suomeen uusia investointeja ja uusia työpaikkoja: rahaa saa tehtyä helpommin pörssin ja rahoitustoiminnan itsensä kautta kuin tuotanto- ja työpaikkainvestointien kautta.

Ironmistress kirjoitti...

Tässäpä vielä säätöpiste #6: Positiivisen takaisinkytkennän syötteen vaimentaminen

Positiivinen takaisnkytkentä nopeuttaa prosessia ja tehostaa sitä, mutta kontrolloimattomana positiivinen takaisnkytkentä riistäytyy käsistä ja särkee systeemin. Kemiassa tämä tunnetaan nimellä "ketjureaktio ja sitä seuraava räjähdys". Taloudessa se tunnetaan nimellä "ylikuumeneminen ja sitä seuraava romahdus". Donella Meadowsin mukaan positiivisen takaisinkytkennän vaimentaminen on suositeltavampaa kuin negatiivisen takaisinkytkennän vahvistaminen.

Esimerkki tästä on pääomatulojen verotus. Raha tulee rahan luo ja synnyttää uutta rahaa. Mikäli pääomatulot ovat kevyesti verotettuja, ne kotiutetaan tai ne sijoitetaan keinotteluun tai veroparatiiseihin, jolloin ne pyörittävät itse itseään mutta eivät hyödytä yhteiskuntaa.

Kun positiivisen takaisinkytkennän syötettä heikennetään (pääomatuloja verotetaan ankarasti), tällöin investoijat mieluummin sijoittavat pääomansa teolliseen tuotantoon ja liiketoimintaan sekä uusinvestointeihin, jolloin ne hyödyttävät koko yhteiskuntaa paljon tehokkaammin kuin keinottelussa. Mutta toinen esimerkki on se, miten optio-ohjelmat, joiden tarkoituksena oli sitouttaa hyvät johtajat yhtiöihin tekemällä heistä omistajia, epäonnistuivat lähes poikkeuksetta: johtajat kotiuttivat tulonsa myyden optionsa sensijaan että olisivat lunastaneet optionsa osakkeina.

Vuoden 2008 laman tärkein syy oli juuri se, että positiivinen takaisinkytkentä luotonannossa oli liian vahva ja luotonanto holtitonta; talous alkoi oskilloimaan rajusti ja riistäytyi käsistä.

Kumitonttu kirjoitti...

Sinulla yksinkertaisesti on vanhaa tietoa. Elät yhä 1980-lukua ja buy&hold-maailmassa.

Hehheh :)

1990-luvulla pääomamarkkinat vapautettiin Suomessa ja koko Euroopassa.

1990-luvulla pääomamarkkinat irtautuivat lopullisesti elinkeinoelämästä ja alkoivat elämään omaa elämäänsä siitä irrallaan.

Rahoitusmarkkinat ovat kuin raviradan toto tai sököpöytä, jossa rahaa siirretään sinne, missä sille saa parhaan tuoton lyhimmässä ajassa.

paras esimerkki löytyy pörssistä, jossa erilaiset salamana saapuvat vahvistamattomat huhut aiheuttavat paniikinomaisia ylireagointeja, jotka puolestaan aiheuttavat jatkuvaa kurssien heilahtelua

Eli kun pääomamarkkinat ovat liian vapaat ja liian tehokkaat, niin seuraus on juuri tuo.

pääoman tuottoprosentti on painunut liian alas, vaikka itse tehdas tekisikin voittoa.

riskinotto on aina samanlaista: raha investoidaan sinne, missä siitä saa parhaimman tuoton lyhimmässä ajassa.

Ei kukaan enää nykypäivänä preferoi matalia tuottoja pitkällä aikavälillä

Rajujakin riskejä ollaan valmiita ottamaan, jos kannattavuusanalyysi kertoo niiden olevan hyvä idea. Excel on keksitty.

rahoitussektorin vapauttaminen ja olosuhteiden tekeminen otolliseksi pörssitoiminnalle ei ole luonut Suomeen uusia investointeja ja uusia työpaikkoja: rahaa saa tehtyä helpommin pörssin ja rahoitustoiminnan itsensä kautta kuin tuotanto- ja työpaikkainvestointien kautta.

Esimerkki tästä on pääomatulojen verotus. Raha tulee rahan luo ja synnyttää uutta rahaa.

Mikäli pääomatulot ovat kevyesti verotettuja, ne kotiutetaan tai ne sijoitetaan keinotteluun tai veroparatiiseihin, jolloin ne pyörittävät itse itseään mutta eivät hyödytä yhteiskuntaa. Kun pääomatuloja verotetaan ankarasti, investoijat mieluummin sijoittavat pääomansa teolliseen tuotantoon ja liiketoimintaan sekä uusinvestointeihin, jolloin ne hyödyttävät koko yhteiskuntaa paljon tehokkaammin kuin keinottelussa.

Vuoden 2008 laman tärkein syy oli juuri se, että positiivinen takaisinkytkentä luotonannossa oli liian vahva ja luotonanto holtitonta; talous alkoi oskilloimaan rajusti ja riistäytyi käsistä.


Myönnän - olet kaikilta osin oikeassa. Pitää päivittää omat tietoni. Onko sinulla jotain hyvää vinkkiä, mistä lähtisin liikkeelle?

Ironmistress kirjoitti...

Takkiraudassa esitettiin tänään kommenttiosastolla mielenkiintoinen selitys sille, miksi julkisen sektorin palkat ovat riistäytyneet käsistä:

Koko ajan kasvaneet ja tiukentuneet nuodolliset pätevyysvaatimukset, tutkinto- ja todistusvaatimukset jne ovat johtaneet siihen, ettei julkisen sektorin töihin enää oteta juurikaan ihmisiä peruskoulu- tai amispohjalta. Pitää olla korkeakoulututkinto, vaikka itse työtehtävät eivät sitä edellyttäisikään.

Koska maisteri myös vaatii sitten maisterin palkkaa, seurauksena on ollut palkkatason raju nousu kautta linjan.

Tämä vaikuttaa varsin järkeenkäyvältä selitykseltä; ja se selittää myös naisten yliedustuksen julkisen sektorin suorittavan tason töissä ja aliedustuksen johtotehtävissä. Julkisella sektorilla johtajatason palkat voivat kaupan päälle olla varsin huimia, kiitos näiden korkeakoulu- yms. tutkintovaatimusten, jolloin muodollisesta pätevyydestä on tullut aktuaalista pätevyyttä olennaisempaa.

Kumitonttu kirjoitti...

Kyllä, muodollisella koulutusvaatimuksella saadaan hilattua palkkoja ylöspäin, kun palkan perustana ei ole tuottavuus kuten yksityisellä sektorilla.

Erilaiset pätevyysvaatimukset ja todistukset ovat kuin Orwellin eläinten vallankumouksessa ivatut kunniamitalit, joita johtavat siat kantoivat ylpeinä rinnassaan.

Käytännössä julkisen sektorin palkat kuitenkin nousevat samasta syystä kuin yritysjohtajienkin: samankaltaiset päättävät toistensa palkoista. Kun hallitus palkkaa toimarin miljoonalla, hän voi odottaa itse saavansa samanlaisen kohtelun. Vielä 80-luvulla suuryritysten johtajien palkat olivat "vain" satoja tuhansia, kun keskipalkka pyöri alle sadassa. Nyt ero on revennyt ihan täysin.

En muista koska virastojen työntekijät olisivat olleet lakossa. Se kuvaa hyvin, että ei ole ollut syytä lakkoilla, kun korotukset ovat tulleet riittävän tiuhaan ja riittävän suurina. Rakastan ajatusta, että joku ministeriö menisi lakkoon :)

Julkisella puolella palkkojen nousu siis liittyy työnantajapuolen heikkoon neuvotteluasemaan. Samalla tavalla kansanedustajien liksat säätää joku muka ulkopuolinen palkkiolautakunta. Kuka oikeasti kuvittelee, että se ei olisi altis vaikutteille, kun pääministeri sai Himasellekin satojen tuhansien rahoituksen.

vieras kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
vieras kirjoitti...

Vielä kymmenen vuotta sitten julkisen sektorin palkat olivat pääosin taulukkopalkkoja, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Ne muuttuivat vain yleisen tupo-korotuksen tai indeksikurotusten perusteella. Luultavasti taulukkopalkoista luopumisella on ollut jokin rooli.

Sinällään minua ei kiinnosta paljonko kansanedustaja tienaa, onko se 700 vai 7000 egee kuussa. Sen sijaan ministeri-kansanedustajan kaksoisrooli tulisi ottaa pois, koska siinä sotkeutuvat lainsäädäntövalta ja toimeenpanovalta toisiinsa ja se taas muodostaa jääviysongelman. Toiseksi on se käytännön syy että vain yhtä työtä voi tehdä kokopäivätoimisesti.

Pitäisi olla niin että istuva eduskunta eikä myöskään sen toimiaikana oimiva "ulkopuolinen" palkkiolautakunta saisi muuttaa omia palkkojaan eikä kulukorvauksiaan. Se saisi voida muuttaa vain seuraavien vaalien jälkeen aloittavan eduskunnan palkat. Ja jos muutetaan niin sen tulisi perusta vain indeksiin eli rahan arvon muuntokertoimeen.

Eduskunta arvioi ja päättää presidentin palkkion ennen kuin seuraavat pressan vaalit pidetään. Se ei muuta pressan palkkiota kesken toimi kauden.

Kun oli taulukkopalkat niin olisi ollut yksinkertaista todeta että edustajan palkka noudattaa vaikka palkkaulokkaa A31, I kalleusluokassa, ikälisät palvelusvuosien mukaan. Muutokset vain tupon (silloin kun oli tupo) tai indeksien mukaan.

IDA kirjoitti...

Jos Matruuna on uskonnollinen konservatiivi sinulle, niin itse rupean pitämään sinua kommarina, mikä ateismisi vuoksi viime kädessä oletkin :D

Kumitonttu kirjoitti...

Idahan kirjoittelee nyt ihan omiaan. Missäs kohtaa minä olen väittänyt Matruunan olevan uskonnollinen konservatiivi?

Riippuu tietenkin vähän siitä, mitä konservatiivisuudella ja liberaaliudella tarkoitetaan, eli onko kyse amerikkalaisesta kielenkäytöstä vai puhutaanko sanojen eurooppalaisista tarkoituksista eli "oikeistolainen" ja "vasemmistolainen".

Kirjoituksessani yritin korostaa, että Suomessa ei ole uskonnollista oikeistoa poliittisena liikkenä lainkaan. Meillä itseään "oikeistolaisena" (konservatiivina) pitävät ovat kaikki "vasemmistolaisia" (liberaaleja).

Mielenkiintoinen yksityiskohta on suomalaisesta papistosta 1800-luvulla tehty tutkimus, jota en nyt tähän hätään löydä linkitettäväksi. Siinä kerrottiin, että papisto oli pääasiassa ei-esikoispoikia alemmasta keskiluokasta (tai keskiluokasta ehkä nykyisin ajateltuna). Heidän maailmankuvansa oli yllättävän vasemmistohenkinen, vaikka papistoa yleisesti ottaen on Suomessa kutsuttu oikeistolisiksi tai kypäräpappiporvaristoksi.

Mitä taas tulee minun maailmankuvaani, niin sinun käsityksesi mukaanhan Jeesus ei ollut essealainen, jos nyt oikein muistan. Se aiheuttaa luonnollisesti sinulle vaikeuden ymmärtää minun maailmankuvaani tältä osin. Kuten olen aiemminkin todennut, kirkon - ei edes katolisen - opetukset eivät ole Jeesuksen oppeja vaan myöhempiä muunnelmia siitä. Joten jos tässä aletaan kommunistiksi nimittelemään, niin ensin pitäisi tietenkin itse ymmärtää kristillisen kirkon opetusten erot siitä, mitä opetuksia tuon ajan juutalaiset pitivät tärkeinä.

Tärkeimpänä niistä on tietenkin vuorisaarnan kohta "hengessä köyhät", jota kristillinen kirkko on yrittänyt taivuttaa täysin luonnottomaan asentoon, kun sillä ei ole ollut ymmärrystä "valon lapsista" ja "pimeyden lapsista" (siis essealaisten perustavaa laatua olevasta dualismista). Kun näin perustavaa laatua oleva väärinkäsitys vaivaa kristikuntaa, niin en ole ollenkaan varma että kukaan kristitty voi ymmärtää oman sijaintinsa teisti - ateisti -akselilla oikein.