torstai 27. toukokuuta 2010

OHO 9000

ISO 9000-standardi on tullut niin arkipäiväiseksi, että sen merkitystä ei oikein osaa enää edes mieltää. Se voi olla pelkkää rahastusta nykypäivänä, mutta sillä oli keskeinen merkitys Englannin teollisuuden laadunvalvonnassa 1940-luvulta alkaen. Amerikkalaiset heräsivät toisen maailmansodan jälkeen itsekin siihen, kuinka tehokkaasti heidän yhteiskuntansa tuotti sotamateriaalia. Kaikkien liikkeenjohtajien tuntema management consulting oli syntynyt.

Selailin kirjaa Neuvostoliitto, joka on 80-luvun tyypillinen kansansivistyksen hedelmä. Koska kirja ei ole suomalainen, siinä käydään aika hyytävästi läpi venäläistä kulttuuria 1980-luvulla. Kirja ei ole mikään Maailma ja Me -tyylinen propagandateos vaan ihan laatutyötä. Olisi mukava nykyisen sähköisen tiedonvälityksen aikaan lukea toimittajien tuottamaa syvällistä pohdintaa, mutta ajat ovat muuttuneet.

Neuvosto-Venäjä tuotti vuonna 1980 noin 1.300.000 henkilöautoa, mikä oli vain 30% enemmän mitä pienehkö japanilaisvalmistaja Mitsubishi valmisti yksin. Käytettyjen autojen hinnat olivat tuplaten kalliimpia kuin uudet, koska jonotusaika oli viisi vuotta (niillä, kenelle auto oli myyty). Jääkaappeja venäläiset valmistivat melkein 6 miljoonaa kappaletta. Pesukoneita 4, televisioita 7,5 (värikuvalla 25%) ja radioita 8,5 miljoonaa kappaletta vuonna 1980. Tavaroiden vaihtokauppa oli laajaa, koska kysyntä ei koskaan vastannut suunnitelmia - keskusjohtoisen taloudenpidon ikuinen ongelma. Jos jotain valmistettiin, vaikka pakoputkia, ne menivät hetkessä kuin kuumille kiville. Kun seuraavaksi valmistettiin vaikka tuulilaseja, kävi sama juttu. Sen jälkeen ihminen, jolla oli autossaan rikkinäinen pakoputki ja ehjä tuulilasi etsi toisen autoilijan, jolla tilanne oli päinvastainen, ja kauppa kävi kuin häkää vaan.

Valtio alkoi varustaa kansainvälisen laadun mukaiset tuotteet tarralla, mutta vain 1,4 % kaikista teollisesti tuotetuista tavaroista täytti vaatimukset. Tästä kirjoituksen otsikko; venäläinen standardisoitu laatujärjestelmä OHO 9000. Kirjassa on hauska esimerkki:
Eräs nainen valitti Krestjanka(Maaseudun nainen)-lehdelle lähettämässään kirjeessä, että hienoilta näyttävät "laatu"-nepparit olivat aivan liian tiukkoja. "Yritin sormilla, hampailla ja vasaralla, mutta en saanut niitä kiinni. Lopulta keksin käyttää pihtejä. Nyt kuljen joka paikkaan aina pihdit taskussani."
Ällistyttävän samanlaisia asioita on kirjassa käsitelty kuin nyky-Suomessakin. Puolet 3-vuotiaista lapsista käy päivähoidossa, yli puolet työväestä on naisia ja naisen rupla on 70 kopeekkaa. Kaikista työikäisistä (16-54 vuotta) naisista 85% käy töissä. Naiset tekevät kaikki kotityöt ja akateemisesti koulutetuistakin enemmistö on naisia, mutta korkeimmille palleille päästäkseen piti olla pallit omasta takaa.

Itse hiukan yllätyin siitä, että Venäjä lopetti 70-luvun lopussa kertomasta väestömuutoksia, mikä tietysti on jo itsessään aika huolestuttavaa. Amerikkalaiset kuitenkin onnistuivat jo 80-luvulla hankkimaan tiedot ja Georgetownin yliopistossa (Washington DC) laskettiin, että 25 vuodessa (1966-80) miesten elinikä oli laskenut 66 vuodesta alle 62 vuoden. Lapsikuolleisuus oli noussut 23:sta melkein 30:een tuhatta lasta kohti laskettuna (vrt Ruotsi 6,9 vuonna 1980).

Lopuksi, ikään kuin kiitokseksi niille, jotka jaksoivat lukea loppuun asti, mielenkiintoinen yksityiskohta. Pietari Suuri uudisti hallintojärjestelmän 1700-luvulla siten, että kuka tahansa kouluja käynyt pystyi nousemaan alimmalta 14 tasolta ylimmälle eli ykköstasolle. 10-tasosta alkaen virkamiehillä oli oikeus omistaa maata ja siten myös maaorjia, joita oli arviolta puolet venäläisistä. Tasoilla 1-7 virkamiehen oikeudesta tuli periytyvää. Eräs maaorjan poika, Ilja Uljanov, onnistui kipuamaan virka-asteikolla nelosluokkaan eli hänestä tuli perheineen ja lapsineen aatelistoa. Myös Iljan poika Vladimir syntyi siis aatelismieheksi. Ja olikin koko elämänsä - ennen kuin kaappasi vallan ja muutti nimensä Leniniksi.

4 kommenttia:

Vasarahammer kirjoitti...

Kävin itse Neuvostoliitossa 80-luvulla ja kulttuurishokki oli melkoinen. Kaikkialla vallitseva epäsiisteys, rähjäisyys ja tekninen alikehittyneisyys osoitti, että Neuvostoliitto oli ydinaseilla varustettu Ylä-Volta.

Tuolloin Gorbatshov oli vallassa ja laikkuotsa kävi edeltäjänsä Andropovin tavoin viinapirun kimppuun ja heikensi alkoholin saatavuutta. Tämä johti jonoihin viinakauppojen ovilla ja kotipolton lisääntymiseen (ja sitä kautta sokerin loppumiseen kaupoista).

Kumitonttu kirjoitti...

Moi Vasara ja kiitos kommentista! Omakohtaiset kokemukset Neukkulasta ovat unohtumattomia. En tiedä kuinka paljon suomalaisia siellä kävi, mutta kaikki tapaamani ihmiset muistavat asian juuri noin miten sen kuvasit.

Kuvaavaa sille aikakaudelle oli se, että venäläiset tosiaan selittivät virolaisille, jotka näkivät Ylen lähetykset, että K-kaupan Väiski on propagandaa.

Vasarahammer kirjoitti...

"Kuvaavaa sille aikakaudelle oli se, että venäläiset tosiaan selittivät virolaisille, jotka näkivät Ylen lähetykset, että K-kaupan Väiski on propagandaa."

Väiskin kontribuutiota neuvostopropagandan tylsyttämisessä ei pidä aliarvioida. Itsekin muistan venäläisen, joka oli katsonut Suomen televisiota ja kertoi pitävänsä mainoksista.

Kannattaa myös mainita, että Neuvostoliitto käytti valtaosan kansantuotteestaan sotilaallisiin tarkoituksiin ja toimi todellakin maailmanlaajuisesti lännen horjuttamiseksi ja kommunismin levittämiseksi. Sotilasteknologia oli länneltä varastettua mutta sitä ei järjestelmän byrokraattisuuden ja tehottomuuden takia pystytty hyödyntämään siviilipuolella juuri lainkaan.

Kumitonttu kirjoitti...

...käytti valtaosan kansantuotteestaan sotilaallisiin tarkoituksiin...

Jepjep, kiitos kommentista. Olen taipuvainen uskomaan, että äkillinen ja nopea tietotekniikan mahdollistama tuottavuuden hypähdys ylöspäin oli se tekijä, joka jätti kommunistiset valtiot kuin sen kuuluisan tikun siihen paskaan kiinni. Vaikka Neuvosto-Venäjä olisi lopuksi käyttänyt kaiken kansantuotteensa ja lainannut kymmenen kertaa enemmän rahaa, se ei olisi riittänyt heittämään haastetta takaisin jenkeille. Kyllähän se venäläinen perseenpäristin (joka siis ei mahdu eikä pärise) on tahattoman realistinen kuvaus reaalisosialismista.