Margaret Thatcherin elämästä ja teoista ilmestyy varmasti huomattavasti omia tietojani kattavampia katsauksia, joten tyydyn itse tarkistelamaan vain yhdeltä kannalta "rautarouvaa". Moni meistä muistaa tv-uutisista vakavalla äänellä raportoidut tiedot Englannin hiilikaivosten lakoista, jotka Thatcher uuvutti parin vuoden työsululla. Samoin verkkokalvoillamme siintävät heikkolaatuiset Vauxhallit, jotka symboloivat entisen teollisen suurvallan rapistumista. Mennään bussilla ja Kaikenkarvaiset ystäväni -tv-sarjat loivat kuvan yhteiskunnasta, joka elinkeinoelämän hiipumisesta huolimatta toisella puolella maapalloa soti Falklandin saarista kuolinkamppailua käyvän sotilasjuntan kanssa. Meitä kaikkia anglofiilejä ilahdutti erityisesti se, että Britannian uudet Harrier-hävittäjät olivat ranskalaisten Mirage-hävittäjille liian kova pala.
1900-luvun alun Yhdysvallat eristäytyi ja sen senaatti kieltäytyi hyväksymästä jäsenyyttä presidentti Wilsonin hahmottelemassa Kansainliitossa. Roosevelt käyttäytyi määrätietoisesti 30-luvun Japania ja Saksaa vastaan, mutta vältteli antamasta suoraa tukea pääministeri Churchillille. Sodan jälkeen vasta Truman ryhtyi patoamaan kommunismin leviämistä maailmalla. Länsimaisten vapauksien puolustamisesta tuli oppi, joka tuki niin Kennedyn kuin Carterinkin idealismia universaaleista ihmisoikeuksista. Ronald Reagan oli Thatcherin ystävä, ja ennen kaikkea he jakoivat saman suhtautumisen markkinoiden vapaudesta pikemminkin kuin uskoivat demokratiaan ja ihmisoikeuksiin. Nykyinen presidentti Obama on sen sijaan luopunut (ns. uuskonservatiivien) uskosta demokratiaan ja ihmisoikeuksiin, jotka tarvittaessa asevoimin viedään kehitysmaiden diktaattoreiden tilalle. Toisaalta Obama ei ole tarjonnut mitään tilalle - kuten vaikkapa vapaiden markkinoiden edistämistä kehitysavun ehtona, kuten siis Reagan ja Thatcher, joita sen tähden kiitellään Neuvostoliiton taloudellisesta romahtamisesta. Obaman politiikka on kuitenkin ollut erityisesti europäättäjien mieleen, mutta - ainakaan toistaiseksi - hän ei muualta kiitosta ole sitten saanutkaan.
On helppo ymmärtää, että jos ihmisen henki on arvoton, kuten vaikkapa Afganistanissa, niin kansalaisilla ei ole mitään mielenkiintoa antaa tukeaan valtion väkivaltakoneistolle sen taistellessa vallasta heimopäälliköiden kanssa. On mahdotonta kuvitella sellaista rangaistusta, jolla olisi jokin pelotevaikute, jos jokapäiväinen elämä itsessään on eloonjäämiskamppailua. Toimiva demokratia kuitenkin tarvitsee väkivaltakoneiston, jolla se turvaa päätösten toimeenpanon sitä vastustavilta tahoilta. Ilman poliisia ja armeijaa kommunistit olisivat ottaneet vallan Suomessakin pariin otteeseen. Mikäli kansalaiset eivät ole valmiita uhraamaan omaa henkeään ja terveyttään puolustaakseen demokraattisia instituutioita, ei demokratia tietenkään voi toimia vaan kansakunta romahtaa, kuten on käynyt Somaliassa ja lähellä oli Irakissa.
Islamilaiseen maailmaan väkisin istutettu demokratia ei toimi, koska islamilaisissa maissa ei ole muita vahvoja instituutioita kuin rajatonta valtaa käyttävä leegio imaameja. Lienee naivia kuvitella, että he luopuisivat vallastaan demokratian nimissä. Heidän johtamisjärjestelmänsä ei perustu demokratiaan - siis kansalaisten jakamaan näkemykseen oikeasta ja väärästä. Päätöksiä ei alisteta äänestyksille eikä palaute juurikaan etene alhaalta ylöspäin. Siinä mielessä islam muistuttaa organisaatiorakenteeltaan armeijaa tai suuryritystä. Armeijassa tosin sotilaat voivat kääntää piiput ylöspäin, mikäli esikunta unohtaa sotilaiden kunnioittamisen ja suuryrityksessä markkinat palauttavat itseään voittamattomina pitävät yritykset maanpinnalle. Islamissa ei ole mitään, mikä sinänsä tukisi demokratian juurtumista, jos vallassa olevat imaamit eivät sitä halua.
Thatcherin suuri oivallus oli siis vapauttaa markkinat sääntelyltä. Erityisesti työmarkkinoiden sääntely ay-liittojen käsissä oli rapauttanut Britannian kilpailukyvyn. Liitoille oli tärkeämpää turvata työssä käyvien edut kuin turvata mahdollisimman monen pääsy töihin. Työttömyys oli valtion eikä ay-liittojen ongelma taloudellisessa mielessä. Tämän näkemyksen Thatcher ja Reagan ymmärsivät molemmat, ja tämä ymmärrys on näyttänyt suuntaa talouspolitiikalle aina näihin päiviin asti. Vapaat markkinat nimittäin ovat tehokkain tapa järjestää ihmisten kanssakäyminen, mutta demokratian suurin uhka on vapaita markkinoita vastustavat poliitikot puhuessaan oikeudenmukaisesta tulonjaosta ja ihanneyhteiskunnasta, jossa sellainen heidän johdollaan tapahtuisi. Kuitenkaan ei ole millään lailla perusteltua väittää, että kukaan henkilö tai mikään valvova viranomaistaho olisi kyennyt ennustamaan vaikkapa vuoden 2008 pankkikriisin tai sitä seuranneen euron murenemisen. Jos sellainen olis oikeasti mahdollista luoda, sellainen olisi jo luotu. Vapaiden markkinoiden ja sitä seuraavan taloudellisen epävarmuuden kääntöpuolella on vahvasti rajoitetut pääomamarkkinat ja hitaampi talouskasvu. Molempia ei voi saada, ja Thatcher uskoi vapaisiin markkinoihin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
13 kommenttia:
Ha-Makom yenahem etkhem b'tokh sha ar aveilei Tzion vYerushalayim.
Margaret Thatcher oli hienoin ja tärkein eurooppalainen poliitikko sitten Winston Churchillin ja minun poliittinen idolini par excellence.
RIP Margaret!
Margaret Thatcheristä ei ole pääministeriajalta tarkkoja muistikuvia kun olin silloin penska. Siitä syystä minulla ei ole yksiselitteistä käsitystä hänestä ja pääministeriajasta kun kerta tiedot ovat jälkikäteisiä.
Maggien hyvä puoli oli siinä että hän oli varmaankin nuiva ja maahanmuuttokriittinen. Hänen aikana Britanniassa ei harjoitettu kansallista itseinhoa, mokutusta ja puolestaloukkaantumista, ei ainakaan siinä määrin kuin Tony Blairin valtaantulosta 1997 alkaen. Lontoo ei silloin tainnut olla mikään Londonistan.
Maggie oli myös eurokriittinen eikä halunnut EEC:stä/EY:stä/EU:sta liittovaltiota eli euvostoliittoa. Hänelle kai olisi riittänyt kauppasopimukset kuten ETA-sopimus tai vastaavat järjestelyt.
Maggie oli käsittääkseni myös Israel-ja juutalaismyönteinen.
Talous-ja elinkeinoasioista en niin osaa sanoa selkeätä käsitystä. Huonoja puolia olivat "pöytähopeiden myynti", eli ideologisperusteinen valtion omaisuuden myynti ja yksityistäminen, jota arvosteltiin vanhemman polven konservatiivinen taholta, kuten Harold MacMillan ja Edward Heath.
Maggiesta ei taidettu paljoa tykätä Skotlannissa ja Walesissa kun ei lämmennyt niiden itsehallinnon kehittämiselle. Enemmän hän oli Britannia-ja Englanti-mielinen.
Britanniassa yksityistäminen meni liian pitkälle eli yksityistettiin myös luonnollisia monopoleja kuten vesilaitoksia tai rautatieyhtiöitä.
Thatcherin vaikutus kuitenkin ylsi maan rajojen ulkopuolelle. Erityisesti tietoliikennealalla puhelinmonopolien purku loi uutta liiketoimintaa.
Vain Britannian tapaisessa kaksipuoluevaltiossa hallitus on riittävän vahva taistelemaan ammattiyhdistysliikettä vastaan. Suomessa tuo taistelu on vieläkin käymättä.
Britannian valtio-omisteista autoteollisuutta Thatcher ei kyennyt eikä ilmeisesti edes halunnut pelastaa. Ay-liike ehti tuhota sen ja brittiautojen maineen täysin jo ennen Thatcherin aikaa.
Työväenpuolueen valtakausilla on paha tapa aiheuttaa tuhoa silloin, kun ne kestävät liian pitkään. Britanniassa muistetaan vielä "tyytymättömyyden talvi" 1978-79, jolloin James Callaghanin johtama hallitus yritti taistella inflaatiota vastaan yrittämällä rajoittaa julkisen sektorin työntekijöiden palkankorotukset maksimissaan viiteen prosenttiin.
Tämä epäonnistui ja johti lakkoiluun. Roskat jäivät keräämättä, kun roskakuskit olivat lakossa. Ilman "tyytymättömyyden talvea" Thatcher ei olisi päässyt valtaan.
Täytyy nostaa hattua kommentoijille, jotka täydentävät hienosti alkuperäistä kirjoitustani. Tämä on blogikeskustelua parhaimmillaan ja syy miksi perinteinen media on tuomittu häviämään taistelu ruusuista lukijoista. Tietämättömät sivistävät toisiaan perinteisen median sivustoilla.
Sea Harrierit eivät osoittautuneet Miragea paremmiksi.
Sensijaan Fleet Air Armin pilotit osoittautuivat Fuerza Aerea Argentinan pilotteja paremmiksi.
Itse pidän Thatcheriä monella tapaa arvossa, vaikka kritisoitavaa onkin. Yhden asian kuitenkin jätit tässä huomiotta, eli sen, että Thatcher oli Kumiksen kriteerein antisemitisti, koska oli sitä mieltä, että Israelin pitäisi antaa palestiinalaisille enemmän maata ja ottaa aktiivisempi ote rauhan tekemisessä.
Itse mielipiteeseen en ota kantaa, mutta tämä oli Thatcehrin näkemys, ja käsittääkseni se tekee hänestä Kumiksen kirjoissa antisemitistin.
Lisätään myös edelliseen, että koska Kumiksen sanoin The Economist on punavihreä lehti, ja koska se kannatti Thatcheriä kaikissa vaaleissa (ja tämän seuraajaa John Majoriä), niin Thatcher on myös tämän nojalla punavihreä hippi.
Kuitenkin monet yhdistävät juuri Thatcheriin keksinnön valjastaa hiili CAGW syypääksi, kun hän aloitti hiilen demonisoinnin taltuttaessaan lakkoja.
Tämänkin voi mielestäni aina Thatcherin yhteydessä mainita, että häneen yhdistetään kuolematon lause:" They've got the typical Socialists' dilemma; they've run out of other people's money"
t. Pörri Orava
Britannian vasemmisto on juhlinut Thatcherin kuolemaa melko vastenmielisellä tavalla.
Tästä saisi hyvän kirjoituksen sarjaan "Vasemmisto ryhtyy väkivaltaiseksi".
Daily Mail
Mutta tässähän on nyt paikka jossa Kumiksen aivojen pitäisi täysin räjähtää. Siis Thatcherhän oli vihreä (koska oli ensimmäisiä johtajia Euroopassa joka lähti AGW:tä politisoimaan), punavihreä (koska oli Economistin kannattama), antisemitisti (koska oli sitä mieltä että Israelin pitäisi luopua alueista) ja monilla muillakin tavoilla vasemmistolainen marxistikommunistimädättäjä.
Myös suomalainen vasemmisto on juhlinut näyttävästi Thatcherin kuolemaa facebook-sivuillaan. Joku tyttö tosin on urhoollisesti laittanut siellä hanttiin, mutta ei näytä pärjäävän vasemmistoeliitille.
https://www.facebook.com/ErosVainio/posts/10151372673018937?notif_t=comment_mention
Vasara Britannian vasemmisto on juhlinut Thatcherin kuolemaa melko vastenmielisellä tavalla.
Ano Myös suomalainen vasemmisto on juhlinut näyttävästi Thatcherin kuolemaa facebook-sivuillaan.
Tidari Siis Thatcherhän oli vihreä (koska oli ensimmäisiä johtajia Euroopassa joka lähti AGW:tä politisoimaan), punavihreä (koska oli Economistin kannattama), antisemitisti (koska oli sitä mieltä että Israelin pitäisi luopua alueista) ja monilla muillakin tavoilla vasemmistolainen marxistikommunistimädättäjä.
Thatcher (tuolloin Roberts) järjesti 30-luvulla wieniläistyttö Edith Muhlbauerin turvaan natsien vainoilta. Thatcherin Britannialla oli - ymmärrettävästi - varsin erilainn suhde Israelin ja arabien konfliktiin kuin monella muulla maalla, ja 70-luvun öljykriisi pakotti Thatcherin tasapainoilemaan ohuella narulla. Pidän monia Thatcherin linjauksia Isralin ja arabien rauhanneuvotteluissa epäonnistuneina, mutta missään nimessä Thatcher ei ollut antisemiitti eikä Israel-vastainen.
Lähetä kommentti