Ihan jokunen päivä sitten havahduin siihen ikävään tosiasiaan, että ilmastontutkimuksesta ei ole tullut minun tietooni yhtään vilpillistä, virheellistä tai vääristeltyä tulosta. Kaikessa muussa tieteessä jäädään jatkuvasti kiinni tutkimustulosten vääristelystä tai harhaanjohtavista johtopäätöksistä. Maaliskuun alussa astuivat Suomessa voimaan uudet tieteellisen käytännön ohjeet, ja on jopa mahdollista, että tieteellisestä keskustelusta voi joutua leivättömän pöydän ääreen, mikäli tutkija rohkenee haastaa tieteen valtavirran käsitykset totuudesta.
Apurahojen ja tutkimusavustusten hakeminen johtaa kaikilla tieten aloilla siihen, että keskeneräisiä tai jopa puutteelisia tuloksia voidaan käyttää julkisuudessa näkyvyyden turvaamiseksi. Varsinkin ihmisen aiheuttaman ilmaston lämpenemisen nimissä on mahdolista saada maailmanlaajuista julkisuutta, koska aihe on toimittajakunnan suuren poliittisen intohimon kohteena. Onkin siis suoranainen ihme, että tiedemaailma ei ole toistaiseksi kyennyt paljastamaan keskuudestaan yhtään CAGW-teoriaan liittyvää tieteellistä huijausyritystä. Vai onko?
Suomalaisissa yliopistoissa on viiden viime vuoden aikana syyllistytty ainakin kolme eri kertaa piittaamattomuuteen hyvästä tieteellisestä käytännöstä. Valtaosa Tutkimuseettiselle neuvottelukunnalle (jäsenet) tehdyistä kanteluista liittyy siihen, että joku tutkija kokee syystä tai syyttä nimensä jääneen pois tieteellisen julkaisun tekijälistasta. Kanteluilla tehdään luonnollisesti myös kiusaa, mutta siitä huolimatta - tai sitä suuremmalla syyllä - on ihmeellistä, että ilmastontutkijoilta ei tule aiheettomia sen enempää kuin aiheellisiakaan valituksia tutkimuseettisistä rikkeistä.
Taloudellinen intressi on monella tutkijalla vahva, ja varsinkin plagiointi on monella alalla ongelma. Hyvä tieteellinen käytäntö ei ole tietenkään tutkijoille mikään itsestäänselvyys kuten Santosh Guptan esimerkki osoittaa. Myös "julkkistutkija" Akseli Hemminki ja professori Paavo Kinnunen ovat saaneet huomautukset piittaamattomuudesta hyvästä tieteellisestä käytännöstä, joten mistään pienestä omituisuudesta ei ole kyse, kun yksi ala - siis ilmastontutkimus - loistaa poissaolollaan tutkimuseettisistä valituksista. Mainittujen tutkijoiden rikkeet eivät minun mielestäni edes olleet mitenkään erityisen raskauttavia ja paljon tekevälle sattuu virheitäkin, joten ihmehän se olisi jos huippututkijoille ei koskaan osuisi mitään rikettä kohdalleen. Yksin Suomessa muiden kuin perustutkintoa suorittavien rikkeitä tutkitaan vuosittain kymmenkunta ja niistä noin puolet paljastuu aiheellisiksi.
Yksi asia, mikä ilmastontutkijoita on tähän asti suojannut on heidän erikoinen tieteellinen metodinsa: he ovat "tutkineet" tulevaisuutta eli tehneet ennustuksia. Jotta ennustuksen tarkkuutta voidaan mitata, täytyy aikaa kulua melko kauankin nykyhetkestä. Nyt alamme kuitenkin saada ensimmäisiä viitteitä, että tehdyt ennustukset ovat olleet virheellisiä. Mielenkiintoista onkin, että saavatko kaikkein innokkaimmat tuomiopäivän profeetat rangaistuksia julkaisemistaan tutkimuksista. Jos eivät saa, niin yksi perustelu voi tietenkin olla se, että ennustaminen ei ole tiedettä joten eipä siinä voi syyllistyä tieteelliseen vilppiinkään.
lauantai 27. huhtikuuta 2013
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
On eri asia vääristellä tuloksia tahallisesti tai plagioida, kuin julkaista virheellisiä tuloksia. Valtaosa julkaistuista tutkimuksista on jollain tavalla virheellisiä, mutta tämä kuuluu tieteeseen. Mitään rikettä ei ole tehty, jos virheellinen tulos on saatu hyvin tieteellisin metodein. Teoriat ja mallit voivat osoittautua aina puutteellisiksi.
Eettisiä rikkeitä tehdään eniten lääketieteessä, koska siinä on eniten eettisiä kysymyksiä.
Lähetä kommentti