maanantai 28. helmikuuta 2011

Joukkoliike

Olen lueskellut Kalle Isokallion Urhola -kirjaa etiäppäin. Hitaasti mutta varmasti, kuten kvartaalikapitalismin ikeessä elävälle sorronyöstänousevalle vain mahdollista on. Ehkä voin pitää hiukan hiihtolomaa seuraavina päivinä (tai sitten en, kun on tuo saatanan virman puhelin piippailemassa kaiken aikaa), joten toivon kaikilta kuudelta lukijaltani tasokkaita ja laaja-alaisia näkemyksiä kuntien yhdistämisestä.

Miksi kuntia pitää yhdistää? Ovatko yhdistämistä suunnittelevat kunnat mitoittaneet opettajien ja lasten tai vanhusten ja hoitajien tarpeet ihan perssiilleen? Vai ovatko kunnat menettäneet jonkin muun taloudellisen lainalaisuuden tajun, minkä takia vain kuntaliitos mahdollistaa paluun terveeseen taloudenpitoon? Itseäni huolestuttaa kuntakoon kasvaminen, koska se heikentää kansalaisten mahdollisuutta vaikuttaa itselleen merkittäviin asioihin. Toinen minua huolestuttava piirre on se, että yhdistäminen ei tuo lisää verotuloja, joita taas tarvittaisiin nykyisen kulurakenteen ylläpitämiseen siinä tapauksessa, että kunnat velkaantuvat vain sitä ylläpitääkseen.

Yritän päästä lukemaan kommenttejanne mahdollisimman lyhyellä viiveellä, mutta pyydän, että pysytte asiassa ja kommentoitte - jos niin ehditte tehdä - MIKSI kuntaliitoksia tarvitaan. Itse en oikein usko mihinkään skaalaetuun palvelun tuottamisessa. Joko palvelun pitää olla niin korkealaatuista, että ihmiset matkustavat (pahimmillaan taksilla toisten kuntalaisten piikkiin) sitä saadakseen tai maksuttomat palvelut ovat ylimitoitettuja kustannuksia ajatellen. En ole vaatimassa mummojen tappamista hoidon puutteeseen, mutta tosiasia on sekin, että jos rahat eivät riitä kaikkeen, on keskusteltava, mihin ne riittävät.

PS Otsikon piti olla Joukkoliikenne, mutta tuokin on ihan hyvä.

19 kommenttia:

pjt kirjoitti...

Puhe kustannusten säästämisestä ja vähäisemmästä byrokratiasta "kunnanjohtajia vähentämällä" ainakin on puhdasoppinen valhe, yleisön harhaanjohtamista.

Kuntien koossa tehokkuusoptimi on jossain 20 000 - 50 000 asukkaan välillä, riippuen monista tekijöistä, kuten maantieteestä, asutuskeskusten sijoittumisesta, jne. Mutta suuremmilla yksiköillä ei saavuteta merkittäviä tehokkuusetuja. Päinvastoin: kaikkein kallein byrokratia on suurimmilla kunnilla, erityisesti Helsingillä. Helsingillä on varaa siihen, koska sillä on niin suuret tulot (suuren valtionhallinnon työpaikkojen ja siihen liittyvän yritystoiminnan ja palveluntuotannon takia). Tietysti tiheästä asutuksesta on myös hyötyä esimerkiksi infran hinnassa (kaukolämpö-, sähkö- jne verkkojen tiheys on halvempaa), mutta tämä ei siis ole mitenkään suuren kuntakoon etu.

Toisaalta jopa muutaman sadan asukkaan saaristokunnat pystyvät Helsinkiä edullisempaan kunnallisten palvelujen tuottamiseen.

Pienille kunnille on vaikeaa lähinnä se, jos sattuu huono tuuri erikoissairaanhoidon kustannuksissa. Nämä taas olisi muutenkin järkevää siirtää valtion vastuulle, koska valtio muutenkin säätää, mitä ja miten pitää hoitaa; asiassa ei ole kunnallisella itsehallinnolla yhtään mitään sanomista. Jos syöpää, dialyysihoitoa tai edes vammaispalveluja saisi antaa eri kunnissa eri tavalla, kuntien vastuussa asiasta olisi ehkä jokin tolkku.

Nykyisellään kuntien yhdistäminen säästää ainoastaan siten, että sen avulla voidaan luoda "välttämättömyys" palvelujen lopettamiselle. Eli paikallisten koulujen, terveyskeskusten yms. alasajo nykyisissä pikkukunnissa sälytetään yhdistelmäkuntien niskaan.

vieras kirjoitti...

Jokainen kunta on omanlaisensa. Minkälainen kunta on kyseessä, onko sen lähellä jokin kaupunki jonka vaikutuspiiriin se kuuluu, ja minkälaisia ovat sen naapurissa olevat kunnat.

Kunnan asukasluvun lisäksi pitäisi huomioida mikä on pinta-ala, sijainti ja naapurikunnat. Kuullostaa siltä että alaltaan ison kunnan on aika turha liittyä mihinkään kun etäisyydet kasvaisivat.

Pahimmillaan kuntaliitos tarkoittaa sitä että palveluja karsitaan ja keskitetään, välimatkat pitenevät, maksuja nostetaan jne.

Valtio on perustellut kuntaliitoksia sillä että se selviää velvoitteistaan paremmin. Mikä tuon totuuspohja sitten on?

Valtio on parikymmentä vuotta määrännyt kunnille lisää velvoitteita mutta ei ole antanut rahaa samassa suhteessa. Valtio on määrännyt vastuuta mutta pitänyt vallan itsellään.

Jos kunnassa on hirveästi työttömiä, sairaita ja vanhuksia niin miten sen kanssa kannattaisi menetellä? Ei ainakaan lisää velvoitteita. Auttaako kuntaliitos tuolloin?

Joihinkin asioihin riittää kuntien yhteistyö. Sellaisiin asioihin joihin yksittäinen kunta on liian pieni, voidaan käyttää kuntayhtymää. Usein kuntayhtymä kattaa maakunnan alueen, mutta voi kai siinä olla minimissään kaksikin. Jotkut asiat on parasta antaa valtion hoidettaviksi jos se vaatii niin paljon volyymnejä ettei kuntayhtymäkään riitä.

Kumitonttu tietää yritysmaailmasta. Kannattaako yrityksen tavoitella kasvua vai onko kannattavuus tärkeämpi? Kasvu meinaan maksaa. Sitäpaitsi kilpailu tekee kasvun vaikeaksi. Tuoko yritysfuusio tai yritysostot mittakaavaetuja?

Jos voittoa tulee nytkin niin eikös kasvu ole sitten tarpeetonta varsinkin jos ei tiedä mihin suuntaan aikoo kasvaa? Jos yritys kasvaa tarpeeksi, sille tulee monopoli, joka taas johtaa mielivaltaan.

Toisaalta jos yritys kasvaa isoksi, sille voi kertyä epätarkoituksenmukaisia toimintoja jotka se sitten eriyittää omiksi yhtiöiksi tai myy pois.

Kumitonttu kirjoitti...

Huomenta PJT ja Vieras.

Valtio on perustellut kuntaliitoksia sillä että se selviää velvoitteistaan paremmin.

Niin tämä oikeastaan oli kysymykseni ydin. Onko tuo todella kuntaliitosten taustalla oleva syy? Näin minäkin olen ymmärtänyt, mutta onko se ihan oikeasti tuo. Siis että kuntaliitoksen jälkeen kunnan tulot per capita kasvavat, kulut per capita laskevat tai veronmaksajien määrä kasvaa. Toki on eri tapoja johtaa kuntia, mutta en jaksa uskoa että kuntia on johdettu niin luokattomasti, että yhdistäminen parantaa niiden taloudellista suorituskykyä muuta kun siltä osin, mitä ne saavat valtiolta avustusta. Vaikka kuinka irvaillaan kuntien tehottomuudelle ja keskijohdolle, ei niitä NIIN paljon voi olla, että kuntien talous siitä paranee kun puolet keskijohdosta poistetaan.

pjt kirjoitti...

Ainakaan tehty tutkimus ei ole oikein kyennyt osoittamaan kuntaliitosten hyödyllisyyttä säästämisessä.

http://uutisblogi.blogit.kauppalehti.fi/blog/1764
http://www.taloussanomat.fi/kotimaa/2007/07/22/kuntaliitosten-hyodyt-kyseenalaisia/200717623/12

Kuntaliitosten ensisijaiset vaikutukset ovat:
- lakisääteinen viiden vuoden irtisanomissuoja työntekijöille aina, kun työntekijän kunta on osallisena liitoksessa
- palkkatason säätäminen kunnista suurimpia palkkoja maksaneen tasolle
- paljon töitä konsulteille

Tietysti jollain aikavälillä käy sitten mahdolliseksi sulkea kouluja, terveyskeskuksia jne. Nämä voidaan yleisesti ottaen toteuttaa niin, että toimipisteet siirretään, ja ei vain palkata uusia työntekijöitä eläkkeelle jäävien tilalle.

Kuntaliitosten bisnescase on siis nähdäkseni se, että kunnan työntekijät ostavat irtisanomissuojan itselleen, hintana se, että uusia ei palkata ja palveluita ennen pitkää keskitetään ja vähennetään, ja konsulttitalot saavat tehdä paljon selvityksiä valtion porkkanarahojen metsästyksessä.

Näitä porkkanarahoja en oikein ymmärrä. Jos kuntien yhdistyminen on taloudellisesti kannattavaa, mihin porkkanoita oikein tarvitaan?

Kumitonttu kirjoitti...

Kiitos PJT - erittäin hyviä huomioita kaikki.

Nyt alan ymmärtää koko yhdistymisintoa paremmin. Kyllä minullekin kelpaisi viiden vuoden irtisanomissuoja. Miksi tätä asiaa ei ole käsitelty missään? Tai mistä minä tiedän vaikka olisikin, mutta en ainakaan muista asiasta aiemmin mitään lukeneeni.

edelleen kysyn, että onko kuntaliitoksen keskeisin argumentti viranomaisten/valtion puolelta se, että liitos parantaa kuntien taloudellista suorituskykyä? Tietääkö kukaan kommentoijista - onko teillä tuttuja liitoskunnissa?

Tiedemies kirjoitti...

edelleen kysyn, että onko kuntaliitoksen keskeisin argumentti viranomaisten/valtion puolelta se, että liitos parantaa kuntien taloudellista suorituskykyä? Tietääkö kukaan kommentoijista - onko teillä tuttuja liitoskunnissa?

Kuntaliitoksissa on mieltä silloin, kun on hyötyjä ja kustannuksia, jotka kuntien päätöksistä valuvat rajojen yli, tai jos on jokin vakuutusteoreettinen syy yhdistää kuntien kassoja. Jälkimmäisessä tapauksessa ei edes tarvitsisi yhdistää kuntia, kun riittäisi, että kunnat hoitaisivat jonkin asian yhdessä, kuten nykyisin vaikka sairaanhoitopiirit tekevät.

Ensimmäiset tapaukset taas eivät syrjäseuduilla toteudu, kasvukeskuksissa kylläkin. Kun kunta voi vapaamatkustaa naapurin investoinneilla, on mielekkäämpää, että investoinnit tehdään isomman yhteenliittymän puitteissa. Esimerkkinä voi ottaa Tampereen "keskusalueen", siis näsijärven ja ohitustien väliin jäävän puolikuun. Sen sisällä asuu paitsi melkein jokainen tamperelainen, myös vielä suurempi osa pirkkalalaisista. Pirkkalalaisista muutenkin suurempi osa asuu kymmenen kilometrin säteellä Tampereen keskustasta kuin tamperelaisista. On siis ilmeistä, että Tampereen investoinnit infraan jne vaikuttavat merkittävästi pirkkalalaisiin.

Kuntaliitoksissa jossain periferiassa ei olekaan mitään järkeä.

Tiedemies kirjoitti...

Lisäys edelliseen, myös Ylöjärven keskusta jää kehätien ja Vaasantie-paasikiventie-kekkosentie-teiskontie-linjan muodostaman renkaan sisään.

Kumitonttu kirjoitti...

Mutta siis mitä nämä kilpailuedut ovat, jotka valuvat naapurikunnan asukkaille. Eikö silloin vika ole uimahallin tai museon hinnoittelussa tms. Eivätkö kunnat samalla talousalueella muka saa kilpailla hyvistä veronmaksajista? Eikö samaan logiikkaan sitten kuulu se, että ihmiset eivät muutenkaan saa vapaasti päättää missä asuvat ja keiden naapurissa. Eihän tuollainen perustelu - siis että Espoo hyötyy kun Hesa investoi johonkin - ole oikeasti mikään perustelu sille, että Espoo pitää lakkauttaa. Lakkautetaan sitten kaikki kunnat ja johdetaan maata eduskunnasta.

Tiedemies kirjoitti...

Mutta siis mitä nämä kilpailuedut ovat, jotka valuvat naapurikunnan asukkaille. Eikö silloin vika ole uimahallin tai museon hinnoittelussa tms.

En minä puhunut kilpailueduista, vaan siitä, että kun kunta A investoi johonkin juttuun, siitä tulee hyötyjä kunnalle B, ja kun kunta B investoi, käy toisinpäin. Tai vaihtoehtoisesti, kunta A voi tehdä ratkaisun, josta koituu kunnalle B kustannuksia ja toisinpäin.

Ei tässä ole kyse kilpailusta, siis siitä, että yksi kunta on houkuttelevampi kuin toinen, jos tämä olisi ainoa asia, eli ceteris paribus ainoastaan sen houkutellun veronmaksajan lompakko olisi se, joka liikkuu rajan yli, niin homma olisi OK. Sensijaan tapahtuu jotain sellaista, että kunta A kaavoittaa ja investoi, jotta työvoimaintensiivinen teollisuusyritys kokisi kunnan hyväksi investointikohteeksi. Yritys rakentaa kuntien rajan tuntumaan hallin, ja kunta B reagoi houkuttelemalla työntekijät asumaan B:n alueelle rajan tuntumaan. Kunnallisverot menevät B:n kassaan.

Pointtina ei ole se, etteikö tämän(kin) tyyppinen kilpailu olisi tietysti ihan OK, mutta jos on uhka tällaisesta kilpailusta, ensimmäinen askel jää ottamatta, ja kaikki jäävät nuolemaan näppejään, ja firma muuttaa kiinaan. Jos taas kunnat on yhdistetty, homma on kannattavampaa.

En minä väitä, että oikea ratkaisu tähänkään on se, että kunnat yhdistetään. Olennaista on se, että päätöksenteko tapahtuu tasolla, jossa päätösten kustannukset ja hyödyt päätyvät samoille tahoille. Jos näin ei ole, syntyy hyvinvointitappioita ihan samasta syystä kuin sosialismissa.

pjt kirjoitti...

Tässä muuten laadukas keskustelupalstakirjoitus Päijät-Hämeen kuntaliitoshankkeesta:
http://aulabaari.net/modules.php?name=AulabaariFoorumit&op=showthread&id=5&rid=1638301

(Kommentointi ja kirjoittajien oikeiden nimien näkyminen vaatii rekisteröitymisen palstalle.)

Sittemmin Soininvaara on palannut Helsinkiin, jossa kuntaliitoshäntä edelleen heiluttaa koiraa.

Aiheesta myös tämä:
http://aulabaari.net/modules.php?name=AulabaariFoorumit&op=showthread&id=1&rid=1674791

Kumitonttu kirjoitti...

Olennaista on se, että päätöksenteko tapahtuu tasolla, jossa päätösten kustannukset ja hyödyt päätyvät samoille tahoille.

Tästä olen aivan samaa mieltä. Onko näyttöä, että näin ei nyt tapahtuisi, vai onko tämä enemmän poliittinen lyömäase - sitä tässä pohdiskelen.

(Kommentointi ja kirjoittajien oikeiden nimien näkyminen vaatii rekisteröitymisen palstalle.)

Kiitos linkistä, mutta en halua rekisteröityä. Voitko ihan lyhyesti kertoa siellä mainittuja näkökulmia?

pjt kirjoitti...

Keskustelupalstan (jossa siis olen ylläpitäjänä) referointi ei oikeastaan ole tarpeen, näkökulmat näkee ihan vain lukemalla viestit, seuraamalla linkkejä. Mitä tulee tähän:

Olennaista on se, että päätöksenteko tapahtuu tasolla, jossa päätösten kustannukset ja hyödyt päätyvät samoille tahoille.

niin tahoja voi jakaa ja hahmottaa kovin eri tavoin. Jotkut tahot haluavat, että esim. pääkaupunkiseudun kunnat yhdistetään, jotta kunnat eivät kilpailisi keskenään, ja jotta voidaan keskusjohtoisesti tehdä halutunlaista yhdyskuntasuunnittelua. Itse taas olen sitä mieltä, että tämä tarkoittaa ihmisten valinnanvaran vähenemistä, kun edes jaloillaan ei voi enää äänestää.

Kunnallisen demokratian toteutumisen kannalta jo nykyisetkin pääkaupunkiseudun kunnat ovat - Kauniaisia lukuunottamatta - liian suuria. Kuntien välinen yhteistyö kuitenkin näyttää sujuvan varsin hyvin juuri Kauniaisten ja Espoon välillä; sen sijaan Helsinki on kovasti valittamassa, että yhteistyö ei suju ja siksi tarvitaan kuntaliitoksia. Minusta näyttää pikemminkin olevan niin, että yhteistyön sujumattomuus johtuu juuri siitä, että jos yhteistyö sujuisi, kellään ei olisi ihmeempää insentiiviä kuntaliitoksiin.

Kunnan kasvattaminen on itsetarkoitus. Imperiumien rakentamisen kannalta tämä on toki hyvin ymmärrettävä tavoite.

Kumitonttu kirjoitti...

niin tahoja voi jakaa ja hahmottaa kovin eri tavoin

Kyllä, juuri näin! Ja siitä seuraa, että

tämä tarkoittaa ihmisten valinnanvaran vähenemistä, kun edes jaloillaan ei voi enää äänestää.

Tämä on juuri se pelko, joka iski kun aloin tutustua aiheeseen. Tässä asetetaan vastakkain kansalaisten mahdollisuus vaikuttaa omaan asuinympäristöönsä ja virkamiesten sanelupolitiikka. Hiukan kärjistäen, koska eiväthän intressit aina ja kaikessa ole ristiriidassa.

vieras kirjoitti...

Niin, Kumitonttu, mitä mieltä sinä olet jos yritys on kasvanut suuremmaksi fuusiolla, yritysostoilla tai muuten vaan ajan kuluessa laajentunut kasvaneen myynnin avulla? Yritysmaailmassa puhutaan suurtuotannon eduista ja mittakaavaeduista.

Miten vertailukelpoisia yritys ja kunta ovat keskenään?

Kumitonttu kirjoitti...

Ehtoota Vieras. En nyt tiedä ymmärsinkö ihan oikein kysymystäsi, mutta koitetaan alkuun tällaista vastausta:

Riippuu hiukan tutkimuksista, mutta 70-95% yritysostoista ei tuota hyötyä lainkaan tai ainakaan sitä, mitä haettiin. Kasvu tuo erittäin harvoin itsessään suurtuotannon mittakaavaetuja ja jos tuokin, teknologian kehitys, kova kilpailu ja hyvin hoidettu markkinointi syö sen nopeasti pois. Yritysten fuusion suurin etu on siinä, että kilpailu vähenee ja myyjän painoarvo hankintaneuvotteluissa kasvaa.

Keskittyneillä markkinoilla leimaa antavaa on muutenkin korkea markkinoilletulon kynnys, jota keskittyminen vielä lisää. Lääketeollisuus on myös hyvä esimerkki, joka hakee neuvotteluvoimaa keskittymällä, kun valtiot ylikansallisesti ovat solmineet keinoja lääketeollisuuden sääntelyyn.

Kuntahan on puhtaasti verrattavissa palvelua tuottavaan yritykseen toiminnaltaan. Palvelun pitää olla niin hyvää, että ihmiset tulevat pitkänkin matkan päästä sitä käyttämään, kuten nyt vaikkapa Linnanmäki tai Saariselkä. Ainoa ero on siinä, että kunta (lue: veronmaksajat) voivat päättää, että palvelun tuotanto voidaan toteuttaa vapaata kilpailua huonommalla taloudellisella tehokkuudella. Koska laatu on kovin hankalasti mitattava muuttuja, voi olla kuntalaisten edun mukaista, että kunta tuottaa palvelun itse eikä kilpailuta sitä lyhyin väliajoin.

Koska raha on joka tapauksessa rajallinen resurssi, on perusteiden oltava vahvat, jos kunta poikkeaa tehokkuuden suosimisesta. Mutta siis kyllä niin joissain tilanteissa on järkevä toimia.

pjt kirjoitti...

Tehokkuutta pitää suosia, mutta pitää myös ymmärtää, mitä on tehokkuus. Kaupallisessa toiminnassa kriteerit eivät välttämättä ole samoja kuin kunnissa. Esimerkiksi, kunnan palvelu voi olla laadultaan sinänsä oikein hyvää, mutta väärässä paikassa, eli kaukana ihmisistä jotka sitä tarvitsevat. Kaupallisen toimijan ei tarvitse välittää kuin niistä jotka tuovat rahaa kassaan. Kunnan tehtävä on toinen.

Eräs esimerkki kuntaliitoksien vaikutuksista on Hämeenlinnan seudun liitos: tuskin oli muste kuivunut papereissa, kun Lammin ja muiden liitoskuntien kouluja ja muita palveluja alettiin puuhata lakkautettavaksi, jotta saataisiin isompia yksiköitä halvemmalla.
http://www.hameenlinna.fi/Menuissa-nakymattomat-sivut/Tiedotteet/Kaupunginhallitus-paatti-lakkauttaa-kylakoulut/

Ihmiset olivat epäilleet ja pelänneet tätä; sitten kun keskuskuntaan siirtynyt päätäntäkoneisto pääsi irti, alkoi tapahtua. (No, sitä upouutta uimahallia ei sentään suljettu, ainakaan vielä.)

Näin käy sellaisessa tapauksessa, jossa on selkeä keskuskunta/kaupunki, johon ympäristön pienempiä kuntia liitetään. Jos lätkäistään yhteen viisi naapuruskuntaa joilla ei ole selkeää keskusta, saadaan toisaalta aikaan hyvin mielenkiintoisia arvo- ja arvovaltakeskusteluja.

Noin yleisemmin: kun kunnan asukkaalla ei ole mahdollisuutta valita, minkä kunnan palveluja hän käyttää, ei myöskään oikein voida lähteä siitä, että pelkästään suuruuden ekonomia olisi oikea ratkaisu. Minua ei haittaa suuresti se, että henkkamaukan rievut eivät kestä yhtään pesua, kun minun ei ole pakko niitä ostaa. Kunnissa sen sijaan ollaan asiakkaita asuinpaikan perusteella määräytyvän pakon perusteella (ja ainakin pääkaupunkiseudulla tosiaan ihan erikseen puhutaan, että jaloillaan äänestäminen pitäisi jotenkin saada pysähtymään).

1990-luvulla pääkaupunkiseudulla oli hirveä pula päivähoitopaikoista. Tästä pulasta olisi päästy eroon hyvin yksinkertaisella tavalla: Espoossa siikajärveläiselle lapselle annetaan hoitopaikka Leppävaarasta ja leppävaaralaiselle Siikajärveltä. Helsingissä konalalaiselle lapselle Vuosaaresta ja vuosaarelaiselle Konalasta. Yhdistämällä kunnat vielä suuremmaksi yksiköksi voidaan tätä viedä vielä pidemmälle: annetaan siikajärveläiselle lapselle hoitopaikka Vuosaaresta, ja päinvastoin. Tai annetaan suuruuden ekonomian jyrätä ja annetaan molemmille paikka Viikistä. Tehokasta on. Tämän jälkeen hoitopaikan ottavat vain ne, jotka eivät maksa siitä itse mitään (ja käyttävät, jos käyttävät), joten kulut romahtavat. Samoin kuin romahtaa todellinen palvelutaso. Mutta makrotasolla kaikki on hienosti.

Suuruuden ekonomia on yksi tapa hakea tehokkuutta. Toinen on noin < 10 000 asukkaan kunta, jossa kaikki tuntevat kunnanjohtajan naamalta, kunnanjohtajan kämppä on kaikkien tiedossa, ja vartiointiliike ei suojaa häntä asukkaiden raivolta, jos havaitaan että kunnantalon väki vetää sikana välistä. Kun katsoo kuntien talouslukuja, havaitsee että tämä tehokkuusdriveri toimii usein paremmin kuin Helsingin, Espoon, Tampereen, Turun jne suuruuden ekonomia.

Kumitonttu kirjoitti...

Erittäin hyvä kommentti PJT:ltä, kiitos siitä!

Niin, on kyllä syytä muistaa, että ongelmakuntien tekemät päätökset ovat ongelmien taustalla. Meillä on paljon hyviä kuntia, joissa palvelut toimivat ja talous on kunnossa. Jos virheellistä politiikkaa lähdetään korjaamaan hakemalla taloudellisia säästöjä, niitä voidaan tehdä toki ilman kuntaliitoksiakin. Mikä oikeus itsensä suohon lykkineellä kunnalla on vaatia naapureita maksumiehiksi?

vieras kirjoitti...

Kumitonttu, miten yrityksen optimikoko saadaan selville? Onko yritysten osalta niin että sen optimikokoon vaikuttavat yrityksen toimiala, yhtiömuoto, omistusrakenne, strategia ja ikä? On varmaan muitakin seikkoja mutta nuo tuli ekana mieleen.

Kumitonttu kirjoitti...

Optimikokoa on yritetty mallintaa mutta huonoin menestyksin. On hiukan kerettiläistä näiden valtavien bonusten aikoina todeta, että yritysten menestyksen takana piilee hyvä onni. Tietysti johdon teoilla on merkitystä ihan niin kuin alemmalla tasolla olevienkin työntekijöiden, mutta johdon kannalta epämiellyttävä totuus vain on, että ylimmän johdon hyvä palkka on enemmän ahneuden kuin ainutlaatuisen johtamistaidon seurausta.

Yrityksen koon määräävät rahoittajat. Mitä enemmän yritys pystyy sijoittamaan (omistajiensa tai pankin) pääomaa (Kapital) tuottavasti, sitä enemmän sitä on tarjolla. Useimmiten johdon taidot ja kunnianhimo kasvun toteuttamisessa ratkaisevat käytännössä, kuinka paljon yritys kasvaa. Monelle yrittäjälle kaikkien lankojen pitäminen näpeissään on tärkeämpää kuin vaikkapa kansainvälistyminen.

Ja kolmanneksi, tietysti on muita rajoituksia, kuten väestötiheys ja niin edelleen. Samalla tavalla kuin ei yksityispraktiikkaa pitävä lääkäri voi kilpailla palveluntarjonnassa lähikaupungin keskussairaalan kanssa, ei myöskään kirjapaino ala kilpailla sellutehtaan kanssa.

Lopuksi, yrityksen tehtävä on tuottaa palveluita tai tavaroita kulutajille. Kuten tiedetään, joissain palveluissa kuluttajien hintajoustoa ei juuri ole, eli kuluttajat arvostavat laatua/helppoutta/statusta tms. enemmän kuin hintaa. Eli: asiakkaat viime kädessä ratkaisevat, minkä kokoiseksi yrityksen on mahdollista kasvaa ja rahoittajat arvioivat, onko kasvua mahdollista toteuttaa kannattavasti.