Adam Smithin ensimmäinen huomio oli, että kaupan sääntely vaikuttaa kansakunnan varallisuuteen kielteisesti. Tuon ajan yleinen uskomus oli merkantilistinen, eli vienti piti maksimoida ja tuonti minimoida, jotta valtion jalometallivaranto kasvaisi. Smith siis piti taloudellista toimeliaisuutta jalometallivarantoa merkittävämpänä varallisuuden lähteenä. Toiseksi Smith uskoi, että taloudellinen toimeliaisuus ohjaisi työnjakoa siten, että jokainen ihminen löytäisi itsellen tuottavimman työtehtävän. Toisin sanoen, sepän on kannattavampaa ostaa kalastajalta ruokansa kuin lähteä kalastamaan itse. Samoin kalastajan kannattaa maksaa sepälle uuniluukuista ennemmin kuin investoida omaan pajaan.
Kolmas Smithin uskomus oli, että ihminen on pohjimmiltaan moraalinen olento, jolle on kuitenkin tärkeää oman edun ajaminen. Emme yleensä oleta, että kauppias myy meille ruokaa silkkaa hyvyyttään, vaan hän tekee sen vaurastuakseen. Kukaan ei ota riskiä kaupan perustamisesta ilman uskomusta taloudellisesta hyödystä. Jos valtio ei puutu ja päätä kuka saa ja ei saa olla kauppias, kansakunnalla on taipumus maksimoida taloudellinen hyvinvointinsa.
Neljäs Smithin moraalifilosofian perusta oli näkemys, jonka mukaan rahan hintamekanismi kohdentaa eli allokoi rahaa huonosti tuottavista kohteista hyvin tuottaviin kohteisiin. Jos jostain on puute, sijoittajat tunnistavat riskiin nähden ylisuuret voitot - tätä tarkoitetaan lausahduksella, ettei ilmaisia lounaita ole. Todellisuus on osoittanut, että haitalliset monopolit murtuvat ilman valtion väliintuloa, ja että väliintulo aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä pitkällä tähtäimellä tarkasteltuna. Väliintulolla on ikävä taipumus laajentua alkuperäisestä kohteestaan vähitellen yhä suurempiin kokonaisuuksiin, joten hyvä aikomus johtaa ikäviin seuraamuksiin.
Smithin viides näkemys oli, että julkiselle vallalle tulee jättää vain ne tehtävät, joita ei muuten voi hoitaa. Smithin mielestä on luonnollista, että ihmiset järjestävät asiansa keskinäisillä sopimuksilla, ja on epäluonnollista puuttua tähän. Luonnolliseen kulkuun voidaan puuttua vain rajoittamalla yksilöiden vapautta, ja se edellyttää pakkovaltaa, sortoa ja tyranniaa - tuon ajan normaalia yhteiskuntajärjestystä. Nykyihmisen kannattaa muistaa, että kapitalismi - tai markkinatalous - on siis satoja vuosia sitten eläneiden filosofien vastaus sen ajan yksinvaltiuteen perustuville yhteiskunnille. Markkintalous on demokratiaa vanhempi keino lisätä kansalaisten vaurautta ja hyvinvointia. Jopa Montesquieun esittelemä oikeusvaltion periaate on demokratiaa vanhempi työkalu kansan sortamisen estämiseksi.
Smith kirjoitti Kansojen varallisuudessa, että "poliitikko joka koittaa ohjata ihmisiä käyttämään pääomia ottaa harteilleen vallan, jota ei voi turvallisesti uskoa yhdellekään henkilölle, neuvostolle tai senaatille. Se on vaarallinen sellaisten ihmisten käsissä, jotka kuvittelevat olevansa sopivia käyttämään moista valtaa". Kautta aikain toisten ihmisten sääteleminen on ollut poliitikkojen mielestä hyvä ja kansan mielestä huono asia. Valistuneet itsevaltiaat pitivät itseään jumalten sijaisena pyrkimyksissään ohjata surkeiden alamaistensa elämää. Afrikan hirmuhallitsijat perustelivat valtaansa kansallisilla ja rodullisilla seikoilla aivan kuten sosialismin kannattajat vaativat porvariston tuhoamista luokkana, mikä ei luonnollisestikaan ollut heidän vastustajiensa mielestä kannatettava pyrkimys. Diktatuuri voi jatkua vain silloin, kun kansalla ei ole oikeutta hallita omaa omaisuuttaan, kuten esimerkit Pohjois-Koreasta tai Kuubasta osoittavat.
Nobelisti Gary Becker toteaakin, että "on parempi sietää markkinoiden viat ja monopolien haitat kuin säännellä niitä ja kärsiä politiikan vioista ja haitoista". Siinä oikeastaan tiivistyy varsin hyvin sellainen maailmankatsomus, jonka soisin leviävän laajemmallekin. Demokratia joka perustuu enemmistön mahdollisuuteen päättää vähemmistön varojen käytöstä alkaa tuhlailevaksi ja vähitellen johtaa kansakunnan vaurauden hiipumiseen, mikä on meneillään kaikissa länsimaissa tällä hetkellä. Oikeusjärjestelmämme ei enää pohjaudu siihen mikä on oikein tai Smithin tavoin moraalifilosofiaan, vaan lainsäädäntö pyrkii noudattamaan mediaaniäänestäjän maailmankuvaa. Smithin tavoin en väitä, että mediaaniäänestäjän moraali olisi sellainen, että hän pitäisi "oikeutettuna" tai "korkeaa moraalia edustavana" sitä, että otetaan toisten omaisuus omaan hallintaan. Sen sijaan väitän, että mediaanikansalainen ei ymmärrä sitä, että vaalit eivät luo oikeutusta toisten omaisuuden ryöstämiseen ja sen takia vaaleissa menestyvät ne, jotka ottavat varastamisen synnin omille hartioilleen.
Braunau am Inn
3 kommenttia:
Niin totta, niin totta. A. Smith on edelleen oikeassa, katsokaa vain mitä tekee rakastettu eduskuntamme auto-, alkoholi- yms. verojensa kanssa. Meillekö jotakin hyvää? Ihanksnii?
Mutta rikkain 1% maksaa veroja Suomessakin paljon vähemmän kuin kuin keskiluokka. He eivät usein ota palkkatuloja, vaan saavat tulonsa osinkoina; osakkeina; osakkeiden pääoman kasvuina; kierrätettynä tavalla tai toisella veroparatiisien kautta; työhön liittyvinä etuina; lakiasiantuntijoiden verosuunnittelulla, jonka tarkoituksena on käyttää hyväkseen verolakien edulliset porsaanreiät; jne., jolloin heidän veroprosenttinsa on paljon pienempi kuin palkkaveroa maksavalla keskiluokalla. Rikkaat ovat järjestäneet demokratian kautta itselleen sopivat verojärjestelyt muiden etujen lisäksi. Palkkaveroa maksava keskiluokka ja ylempi keskiluokka ovat verojen maksun suurimpia häviäjiä.
Olen näissä tiedoissa Ylen ohjelmien varassa, ja Yle on monissa suhteissa paatunut valehtelija, mutta on syytä olettaa, että nämä tiedot pitävät paikkansa. Meidän täytyy muistaa, että keskusjohtoisen New Deal -sosiaalivaltionkin käynnistivät nimenomaan superrikkaat Rockefellerit, Morganit, Warburgit ja muut superrikkaat pankkiirit ja liikemiehet. Viime vuosina sosiaalivaltion kustantamaa ja järjestämää sairaanhoitoa (Obamacare) laajennettiin Usassa, kun suuret autonvalmistajat ja muut suuryritykset huomasivat, että niiden kokonaiskustannukset vähenevät, kun ne ulkoistavat kaiken sairausvakuutuksiin liittyvän byrokratiansa, maksunsa ja järjestelynsä valtion hoidettavaksi ja kaikkien maksettavaksi. Merkittävin poliittinen vaikutus sosiaalivaltion laajentamiseen ja verorasituksen nostamiseen (jonka superrikkaat pystyvät verojärjestelyillään välttämään) tulee siis superrikkailta/ rikkailta.
Veroparatiisiksi väitetyssä Singaporessa rikkain 10% maksaa veroista muistaakseni 80 prosenttia tms. Sitä vaan että tämä vertailu ei kerro mitään siitä miten vähän tai paljon tai miten reilusti yhteiskunta verottaa. Mielipiteet tässä suhteessa vaihtelevat kovastikin.
Lähetä kommentti