Terveydenhuolto ja EU-politiikka

Vasemmistoliiton Li Andersson, joka kunnostautui Jyväskylän kirjastossa tappelun nujakan aiheuttaneen kirjan "Äärioikeisto Suomessa" yhdeksi puuhanaiseksi, on todennut Talouselämän haastattelussa, että kapitalistinen talouspolitiikka on ajanut kiville. Sanatarkasti kuuleman mukaan:

”Talouskuri [...] on osoittautunut toimimattomaksi”

Kukaan ei varmaan tähänkään asti oman puolueensa ulkopuolella - pl. Vihreät - ole pitänyt Anderssonia järjen jättiläisenä, mutta nyt tipahtivat loputkin uskottavuuden julkisivun rappaukset jalkakäytävälle niin että naurattaa.

Valtiolla on muutenkin nyt melko pahasti ote hukassa. Kaikki tietävät autoverotuksessa syntyneen sopan, jossa valtio on saanut turpiinsa siihen malliin, että jos kyseessä olisi nyrkkeilyottelu, olisi hallitus jo teho-osastolla. Samoin alkoholin maahantuontia rajoittanut Tulli on joutunut toistuvasti muuttamaan linjauksiaan. Verottaja sörkkii sormeaan joka reikään tukkiessaan vuotoja kuin mielipuoli uppoavassa puuveneessään, mutta mitä tekee hallitus ja sen kumileimasimena toimivat poliitikkomme? Säätävät uutta lakia kuin liukuhihnalta kuvitellen ongelmiemme johtuvan tai olevan seurausta puuttuvista pykälistä! Ongelmamme ovat peräisin liiallisista pykälistä ja joka paikkaan valvontansa ulottavasta byrokratiasta.

Pohjoismaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan eli liberaaliin fascismiin kuuluu olennaisena osana ajatus, jonka mukaan valtion muodostava kansa on eräänlainen valtava organismi, jossa yksilöt ovat alisteisia jollekin suuremmalle kokonaisuudelle. Valtio on kuin elollinen organismi, jota hoidetaan ja pidetään kunnossa ohjaamalla kansalaisten elämää ja toimintoja. Epäterveelliset elintavat vähäisestä liikunnasta, alkoholista ja tupakoinnista nähdään suurina paheina jotka voivat sairastuttaa Suomineidon. Syöpä sairauksista pahimpana, vaikka nykytiedon mukaan syöpä on perinnöllinen sairaus eikä siten siis hankittu ominaisuus. Toki tupakointi on syövälle potentti eli lisää syövän ilmenemistä, mutta tupakka ei siis itsessään aiheuta esimerkiksi keuhkosyöpää. Kirjoitin aiheesta aiemminkin (Keuhkosyöpä ja ilmastonmuutos 27.3.2013).

Nyt hallitus on säätänyt osana EU:n perusajatuksesta kansalaisten vapaasta liikkuvuudesta, että suomalainen voi hakeutua terveydenhoitoon muissa EU-maissa, ja valtio maksaa hoidot. Virkamiehet esittivät luultavasti melko tarkkaan EU-direktiivin pykälät täyttävän ehdotuksen, jonka mukaan kenen tahansa suomalaisen hoidot kuuluvat valtion maksettavaksi missä tahansa EU-maassa samalla tavalla kuin jos potilas olisi saanut vastaavan hoidon suomalaisessa julkisessa palvelussa. Itse olen myös sitä mieltä, että tämä on EU-direktiivin mukainen tulkinta ja sillä tavalla "lainmukainen" esitys.

Jokainen voi arvioida kuinka kalliiksi tällainen malli tulisi, kun suomalainen terveydenhuolto nojaa kuitenkin 80-lukuun, jolloin käytännössä jokainen julkiseen terveydenhuoltoon sijoitettu markka palasi kiertoon suljetuille sisämarkkinoille. Vapaailla pääomamarkkinoilla ja työvoiman vapaan liikkuvuuden aikana tilanne on toinen: Suomessa julkisella sektorilla työskentelevä virolainen voi kuljettaa veroina maksamansa terveydenhoitokulunsa Viron yhteiskuntaan. Verojen maksaminen Suomeen ei siis takaa, että rahat jäävät Suomeen. Tämän takia EU haluaa pikaisesti voimaan yhteisvastuun jäsenmaidensa julkisten talouksien keskuuteen.

Ylimpien terveydenhuollon virkamiesten näkemyksen vastaisesti valtio päätti esittää, että se korvaa ulkomailla suoritetusta sairanhoidosta saman kuin Suomessa saisi jos kävisi hoidattamassa yksityisellä sektorilla, eli suurin piirtein arvonlisäveron verran (noin 24%). Merkittävä summa toki sekin, mutta on päivänselvää että moinen esitys on vastoin kansalaisten oikeutta hankkia julkinen palvelu ilman kilpailunrajoituksia toisesta EU-maasta. Niinpä hallitus ei lähtenyt edes ajamaan kyseistä toivettaan kiväärin piippuun vaan sorvasi toisen vaihtoehdon, jota Sosiaali- ja terveysministeriön johtajana toimiva Liisa-Maria Voipio-Pulkki tarkkanäköisesti kuvailee näin:

”En pidä mahdottomana sitä, että riitauttaminen [EU-tuomioistuimeen] voitaisiin voittaa, kun se taitavasti osataan hoitaa”.

Valtio siis vähät välittää omasta lainsäädänöstään tai omien kansalaistensa oikeusturvasta. Kataisen hallitus on suomalaisen pahin vihollinen. Katainen on siis valmis polttamaan suomalaisten verorahoja näitä itseään vastaan oikeusistuimissa. Jos meillä on laki, niin ensimmäiseksi sitä tulee valtion noudattaa. Jos laki on järjetön tai suorastaan vaarallinen - kuten nykyinen laki julkisen terveydenhuollon järjestämisestä on - niin sitä lakia pitää muuttaa. Ei lakia voi jättää noudattamata siksi että se on vaikea tai työläs, kuten Heidi Hautala perusteli pimeää remonttityövoimaansa, vaan sitten lakia pitää muuttaa yksinkertaisemmaksi.

Parasta tässä tilanteessa on se, että kansalaisten on pakko vihdoin ymmärtää, että nykyinen terveydenhuoltomallimme on ajanut kiville ja se ei sieltä pois lähde ennen kuin tehdään merkittäviä muutoksia sen rahoituksen uudelleen järjestämiseksi. Pahoin pelkään että siihen menee aikaa vuosikymmeniä kuten on mennyt kaikissa julkisen sektorin merkittävissä hankkeissa pois lukien 90-luvun laman jälkeen tehdyt erinäiset ratkaisut, joista on kuitenkin kulunut jo niin kauan aikaa, että maailma niiden ympäriltä on kadonnut tunnistamattomaksi.

Lyhykäisesti sanottuna, tämä direktiivi paljastaa, että sosialismi ei toimi ja sen takia olen pohjimmiltani tyytyväinen, kävipä itse lainsäädännössä miten tahansa. Moraalisesti tämän taistelun voittivat ne, jotka uskovat vapaisiin markkinoihin. Tämä oli ties monesko kerta, joten vähitellen voinee alkaa puhua, että lukuisten taisteluiden sijaan myös itse sota alkaa olla voitettu. Mutta kuten nykyisessä epäsymmetrisessä sodankäynnissä, julkinen sektori elää jossain omassa pseudokuplassaan, jonne todellisuus ei ulotu.