Esmatullahin mukaan hän oli kuitenkin osin syyntakeeton, koska hänen kulttuurissaan miehillä ja naisilla on hiukan erilaiset oikeudet kuin saarella, jonka asuttivat Euroopasta karkoitetut murhamiehet ja raiskaajat. Esmatullahin tuominnut tuomari ei ottanut Esmatullahin höpinöitä kuuleviin korviinsa vaan lätkäisi maksimirangaistuksen eli 14 vuotta linnaa ilman mahdollisuutta ehdonalaiselee ennen 11 vuoden istumista. Rangaistus on suomalaisittain ällistyttävän korkea, mutta Australiapa ei olekaan monikulttuurinen maa. Eikä ole Afganistankaan, jossa tuomio olisi ollut hengiltä kivittäminen tai vastaava.
En todellakaan väitä, että raiskaustuomion pitäisi Suomessa olla 14 vuotta, koska raiskauksista suuri osa on perättömiä kostoyrityksiä. Yhden illan panon jälkeen aamuinen morkkis voi olla sen verran kova, että nainen kiehahtaa yli. Varsinkin jos tekaistusta ilmoituksesta ei saa mitään nuhtelua kummempaa, on syytä myös itse rangaistusten olla samalla tasolla. Toinen vaihtoehto on, että ilmiselvissä tapauksissa - joita niitäkin on vaikka "ihmisoikeusaktivistit" muuta yrittävät uskotella - annetaan sitten sellainen tuomio että tuntuu, ja vastaavasti epäselvissä tapauksissa aikuiset ihmiset saavat kantaa itse tekojensa vastuut ilman valtion puuttumista asiaan.
Turvallisessa Pohjolassa ei oikein ymmärretä, että valtion tehtävä on suojella kansalaisiaan niiltä, jotka eivät piittaa yksilönvapauksista ja toisten terveyden ja omaisuuden kunnioittamisesta. Sellaiset ihmiset eristetään ympäristölleen vaarallisina vankilaan ilman että he pääsevät uusimaan tekojaan elinaikanaan kovin herkästi. Pahimmilta napsaistaan elämänlanka poikki, jotta yhteisö saa kokea oikeuden toteutuneen.
Pohjolassa rikoslaki sen sijaan säätää rangaistavaksi monia asioita ihan vaan sen mukaan, mikä on kulloisenkin lainsäätäjän oma moraali: seksin osto, päihteiden käyttö, haukkuminen ja nimittely, uskonnollisten tapojen pilkkaaminen ja niin edelleen ja niin edelleen. Kuitenkin kaikessa lainkäytössä - erityisesti rikoslain - keskeinen kysymys, johon syyttäjän tulisi kyetä vastaamaan selkeästi ja yksinkertaisesti on tämä:
Mitä jonkun nimetyn uhrin oikeutta syytetty on loukannut?Tämä on yksinkertainen lähtökohta ja kaikille tasapuolinen. Joku on loukannut jonkun toisen oikeutta. Raiskaaminen on toisen (yksilönvapauden) loukkaamista. Seksin harrastaminen ei loukkaa kenenkään oikeutta. Ihmiskauppa loukkaa toisen oikeutta. Uskonnon herjaaminen ei loukkaa kenenkään oikeutta - pelkkiä tunteita. Sen sijaan syyttäminen rikoksesta - eli toisen oikeuden loukkaamisesta - ilman perustetta on terminä solvaus tai herjaus, ja siitä saa rangaistuksen.
Miksi nykyihmisille on niin vaikeaa ymmärtää yksinkertaisia asioita oikeudenkäytöstä?
16 kommenttia:
Taloyhtiö Oravanpesässä oli eilen yhtiökokous, jossa vaatimuksestani hallitus ehdotti yhtiöjärjestyksen muuttamista siten, että jatkossa vesimaksu peritään asunnon pääluvun, ei sen lattiapinta-alan mukaan, kuten nykyään.
Hallitus esitti luvut miten maksu muuttuisi minkäkin kokoisessa asunnossa, joita on kolmea eri kokoa.
Isännöitsijäkin yritti perustella muutosta oikeudenmukaisuudella ja sillä, että meillä nykyisin käytössä oleva tapaa esiintyy enää vajaassa 5% taloyhtiöistä.
Paikalle vaivautuneet osakkaat laskeskelivat kuumeisesti, miten muutos vaikuttaisi heidän taloudessaan ja yksikään ei mitenkään kommentoinut oikeudenmukaisuusaspektia.
Lopputulos oli, että äänet menivät tasan, muutosesitys ei saanut riittävää kannatusta ja tältä erää raukesi.
Jokainen pienimmän kokoluokan asunnon omistaja poistui kokouksesta myhäillen ja kilvoitellen sillä, kuka saa enemmän epäoikeudenmukaista hyötyä siitä, että toisille litra vettä maksaa jopa 60% enemmän johtuen lattiapinta-alasta.
Tämä ei tosin vastaa kysymykseen "Miksi nykyihmisille on niin vaikeaa ymmärtää yksinkertaisia asioita oikeudenkäytöstä?" mutta tässä pienessä yhteisössä osoittaa sen, että epäoikeudenmukaisuus ja ansaitsemattoman edun tavoittelu ja nauttiminen on, ei vain hiljaisesti hyväksyttyä, mutta tavoiteltua ja enemmistön tahto.
Taloyhtiömme osakkaat (=100 % asukkaat) edustavat suomalaista nilviäisyhteiskuntaa pienoiskoossa täydellisesti.
T. Vittuuntunut Pörri Orava
Pörille, eikö huoneistokohtaiset vesimittarit olisi oikea ratkaisu?
Pörrin tilanne on kuvaava länsimainen demokratia: enemmistö päättää vähemmistön rahoista.
KT, kuinka korjaisit tilanteen? Pitäisikö äänimäärä suhteuttaa maksettuihin veroihin?
Ano, kuinka itse korjaisit tilanteen vai onko kaikki mielestäsi kunnossa?
Ei tilanne täydellinen ole, muttei myöskään katastrofaalinen. Tilannetta voi korjata verotusta muuttamalla. Itse tasavertaiselle demokratialle en näe vaihtoehtoja. Tietenkin voidaan keskustella pitäisikö demokratian olla suorempaa vai onko edustuksellisuus parempi. Myös vaalitapaa voidaan pohtia.
Itse tunnut pitävän yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta huonona, joten kysyn uudestaan miten korjaisit tilanteen?
Tomi, mieti sitä.
Alunperin Pörri oli ehdottanut huoneistokohtaisia vesimittareita, mutta idea tyrmättiin kategorisesti liian kalliina.
Arvelin, ettei tämän blogin lukijoille tarvitse vääntää kaikkea rautalangasta, mutta pointti oli se, että taloyhtiö saattaa edustaa yhteiskuntaa pienoiskoossa. Jos tämä hyväksytään, vaikka vain esimerkiksi, kuvaa se helvetin hyvin tilannetta KT:n esittämään kysymykseen, Miksi nykyihmisille on niin vaikeaa ymmärtää yksinkertaisia asioita oikeudenkäytöstä?
No siksi tietenkin, että enemmistöllä EI OLE käsitystä oikeudenmukaisuudesta. Heille se on sitä, että saa itse ANSAITSEMATONTA, toisilta ryöstetyillä rahoilla kustannettua etua.
Ja maksajille haukut päälle.
t. Pörri
Kun nyt ollaan jo aiheen ulkopuolella. Olen kerran joutunut tuollaiseen äänestykseen. Taloyhtiössämme ei ollut erillistä vesimaksua. Ja yhtiövastike määräytyi jyvitetyn neliömäärän mukaan. Joku osakas halusi erillistä asukasluvun mukaista vesimaksua, koska se hänen mielestään olisi oikeudenmukaisempi. Tapahtui äänestys yhtiöjärjestyksen muuttamisesta. Taisi olla yksi tai kaksi kättä enemmän muutoksen puolesta. Mutta siinä yhteydessä älysin, että äänestäähän pitäisi osakemäärien suhteessa eikä mies ja ääni periaatteella. Uusi äänestys osakemäärien suhteessa päätyi vastakkaisen tulokseen. En muista enää tarkkaan mutta muistelen että siihen aikaan 1970-luvulla yhtiöjärjestyksen muutoshankkeista olisi pitänyt oli yksilöity maininta kokouskutsussa.
Igor,
Kommenttisi on kyllä ensimmäinen aiheen ulkopuolelta. KT:llä oli esimerkki Australiasta / Afganistanista ja peilattu sitä Suomeen, minun kommentissani oli esimerkki Espoosta ja esitetty osittaista vastausta KT:n kysymykseen.
Anyway, Pörrin taloyhtiössä asiat etenivät täsmälleen kuvaamallasi tavalla, sillä erotuksella, että ensin tehtiin koeäänestys käsipelillä ja kun yksimielisyyttä ei löytynyt, järjestettiin oikea äänestys suljetulla lippuäänestyksellä ja heti oli selvää, että taloyhtiön yhtiökokouksen äänestyksissä ääniä on osakkaalla suhteessa yhtä paljon kuin osakkeitakin (tomi, huomaa kiljuva vääryys!) ja silti, useiden tarkastuslaskelmien jälkeen, äänet menivät tasan! -> muutosehdotus ei saanut enemmistön kannatusta ja raukesi.
t. Pörri
Aiheen ohi voi kommentoida, koska parhaat jutut syntyvät intuitiivisesti. Jos halutaan vielä yksi yhtymäkohta taloyhtiön ja pohjoismaisen hyvinvointivaltion kesken, niin osake ei taloyhtiössä tuo omistusoikeutta huoneistoon. Osakas vain saa luvan hallita kyseistä tilaa, jonka siis omistaa asunto-osakeyhtiö.
Mitäpä tuosta hirveästi kiistelemään mutta kyllä minun mielestäni se pörrin ensimmäinen kommentti oli jo asian ulkopuolelta.
Jos pörrin kommentin tarkoitus oli osoittaa suomalaisten nilviäisten epäoikeudenmukaisuus (kun eivät yhtyneet pörrin näkemykseen ;) niin ihan samoinhan se afgaani ajatteli eli oli epäoikeudenmukaista ettei saanut toimia hänen oikeudenmukaisuuskäsityksensä mukaan.
No, kunhan saivartelen hyväntahtoisesti :)
Igor,
Pörrin tarkoitus oli peilata taloyhtiötä koko Suomeen siinä mielessä, että kukaan osakkaista ei taloyhtiössä ainakaan ääneen pohtinut ollekaan minkään tavan oikeudenmukaisuutta sinänsä, ainoastaan jomman kumman menettelyn heille itselleen tuomaa rahallista etua, ja äänestivät sen mukaan toiset etunsa maksajiksi.
Käsitystäni oikeudenmukaisuudesta tässä asiassa en tule milloinkaan muuttamaan, ja pyrin toimimaan sen eteen, että oikeudenmukaisuus vielä toteutuu.
Ei tätä kukaan kiistänyt. Kuten totesin, oikeudenmukaisuudesta ei tässä yhteydessä puhuttu mitään.
Puhuttiin vain siitä, kuka hyötyy mitäkin milläkin systeemillä.
Ja TÄMÄ on se asia, joka Suomessa pahasti mättää: Liian suuri osa ei ajattele ollenkaan oikeudenmukaisuutta, vaan ainoastaan lyhytnäköistä, omaa ansaitsematonta etuaan. Ja äänestää sen mukaan.
"Kun mies vie toiselta auton, kyseessä on ryöstö. Kun saman tekee miesjoukko, puhutaan järjestäytyneestä rikollisuudesta. Kun joukko järjestää äänestyksen ja ottaa auton enemmistöpäätöksellä, sitä kutsutaan demokratiaksi."
- Oskari Juurikkala
t. Pörri.
Jaa, Pörri. Minusta asunto-osakeyhtiössä äänestäminen osakkeiden/äänien suhteessa on ihan normaalia vallankäyttöä. Näin meidän markkinatalousyhteiskunta toimii. Ei siinä ole mitään ihmeellistä tai edes epäoikeudenmukaista. Jokainen asunnon ostanut on voinut tutustua etukäteen yhtiöjärjestykseen ja on siten voinut olla ostamatta jos on kokenut yhtiöjärjestyksen epäoikeudenmukaiseksi. Minusta on kaukaa haettu ajatus että isojen asuntojen isoperheiset omistajat rohmuavat itselleen taloudellista hyötyä jonkun pienemmän asunnon kustannuksella. He maksavat isompaa vastikettakin. On siellä muitakin kustannusten jakoja joiden oikeudenmukaisuudesta voi kiistellä. Joku lutraa paljon kuumaa vettä ja joku käyttää pääasiassa kylmää yms. Ei tuo vertauksesi sovi esimerkiksi, että joku ryövää epäoikeudenmukaisesti toisten rahoja omaksi hyödykseen. Asunto-osakeyhtiössä on sitä varten yhtiöjärjestys minkä mukaan toimitaan. Ja sen muuttamiseksi on omat prosessinsa. Kyllä minä muistan kuinka joku asukas valitti että pienet lapset ravaavat rappukäytävissä ja tuovat pihasta hiekkaa ja aiheuttavat ylimääräisiä siivouskuluja. Joku valitti lasten kovaäänisiä leikkejä naapurista.
Todellista epäoikeudenmukaisuutta oli minusta asuntoyhtiössä, ettei talonmiehelle (meillä oli oma talonmies, loistava juttu!) maksettu erikseen lumitöistä, joiden määrä vuosittain saattoi kovastikin vaihdella mutta nurmikon ajamisesta kesällä maksettiin erikseen vaikka sen työmäärä oli helposti laskettavissa etukäteen. Vaikka tuo käytäntö olisi ollut helppo muuttaa eivät muut osakkaat sitä hyväksyneet lisäkustannuksia tuottavana. Perhanan "epäoikeudenmukaiset kapitalistiset nilviäiset" kun eivät halunneet palkita hyvää monivuotista talonmiesperhettä.
Noni isot miehet nyt.
Kyllä se taitaa olla niin, että yhä useammalla suomalaiselle on ihan perus elämänhallinta ja ymmärrys niistä yksinkertaisistakin asioista kohta kateissa. Mutta eipä hätää, valtio auttaa kyllä jos vaikka sattuu tulemaan verta nenästä tai pitää vaihtaa renkaat. Soittamaan vaan. http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194804551260/artikkeli/uusi+neuvontanumero+vastaa+tyhmiin+kysymyksiin.html
Lähetä kommentti